Eivät ne ole apinoita eivätkä oikeasti lennä, mutta lentävien lemurien tarina muuttui juuri kaksi kertaa kiinnostavammaksi. Geneettinen aineisto on paljastanut, että yksi akrobaattisen kädellisen laji on oikeasti kolme.

Kolugoiksi kutsutut lentävät makit eivät edes ole oikeasti makkeja, mutta ne ovat erinomaisia purjelentäjiä. Ihokalvo muuttaa sen ruumiin litteäksi laskuvarjoksi, ja sen avulla colugot voivat liidellä pitkiä, jopa 136 metrin (450 jalan) matkoja puunlatvasta toiseen. Nämä nisäkkäät ovat kädellisten lähimpiä eläviä sukulaisia (myös ihminen on kädellinen), sillä ne erosivat kädellisten ryhmästä noin 86 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä liitukaudella.

Tähän asti tiedemiehet tunsivat vain kaksi colugo-lajia, Sundan colugon (Galeopterus variegatus) ja Filippiinien colugon (Cynocephalus volans).

Sunda colugo elää vain Indokiinassa ja Sundalandissa, Aasian alueella, johon kuuluvat Malaijan niemimaa, Borneo, Sumatra ja Jaava sekä monet pienemmät saaret.

Tutkijat analysoivat geneettistä materiaalia Sunda colugoista, jotka elävät Malaijan niemimaalla (jota pidetään mantereena), Borneolla ja Jaavalla. Geneettiset erot olivat niin suuria, että ne viittaavat siihen, että kullakin saarella elävät colugot olivat kehittyneet erillisiksi lajeiksi.

Löydöstä kerrotaan yksityiskohtaisesti Current Biology -lehden 11. marraskuuta ilmestyvässä numerossa.

Lajien jakautuminen on saattanut tapahtua jo 4-5 miljoonaa vuotta sitten, tutkijat sanovat. Tänä aikana merenpinnan nousu on saattanut estää ainakin colugojen liikkumisen mantereen ja saarten välillä.

Silloinkin, kun merenpinta oli laskenut niin, että maayhteydet olivat paljastuneet, metsäinen alue oli todennäköisesti muuttunut avoimeksi, soiseksi maaksi. Ja vaikka colugot ovatkin taitavia puiden yli hyppääjiä, niiden liikkumistaidot putoavat nollaan maalla. (Colugot pystyvät ryömimään hitaasti maassa, mutta tyypillisesti ne tekevät sen vain keinona päästä pystysuoraan puuhun.)

”Koska näille matalalla sijaitseville alueille ei perustettu suuria puita, colugopopulaatiot eivät todennäköisesti voineet enää yhdistyä toisiinsa, koska niiden välissä ei ollut metsäpeitettä”, johtava tutkija Jan Janecka Teksasin A&M-yliopistosta kertoi LiveScience-sivustolle.

Hän lisäsi: ”Colugot seuraavat todennäköisesti merenpinnan korkeuden vaihtelua, mutta myös metsäyhteisöjen vaihtelua.”

Nyttemmin erottuneet colugolajit näyttävät myös hieman erilaisilta. Esimerkiksi Borneon colugot ovat pienempiä kuin javanilaiset ja mantereella elävät lajitoverinsa. Ja Borneon colugoilla on myös sukulaislajejaan laajempi vaihtelu turkin värissä, joillakin on pilkkuja ja toisilla todella tumma väritys.

• Video – Nokkelat kädelliset
• 10 lajia, joille voit antaa jäähyväissuukon
• Hämmästyttävät eläinkyvyt