A. Herra maksaa vihollisilleen.

1. (1-2) Jumalan suuruus ja ihmisen oikea vastaus.

Näin sanoo Herra:
”Taivas on minun valtaistuimeni,
ja maa on minun jalkojeni astinlauta.
Missä on se talo, jonka sinä minulle rakennat?
Ja missä on minun leposijani?
Sillä kaikki nuo minun käteni on tehnyt,
ja kaikki nuo ovat olemassa”
, sanoo Herra.
”Mutta tähän minä katson:
Häneen, joka on köyhä ja murtuneella hengellä,
ja joka vapisee minun sanani edessä.

a. Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkatilani: Tässä Herra asettaa asiat takaisin oikeaan perspektiiviin. Emme voi koskaan ymmärtää paljoakaan mistään, ennen kuin ymmärrämme, että Herra Jumala istuu valtaistuimella taivaassa ja että maa on hänen käskyvaltansa alainen – todellakin, maa on hänen jalkojensa jakkara.

i. Stefanus siteerasi Jesajan kirjaa 66:1-2 Apostolien teoissa 7:49-50. Hän oli samaa mieltä Salomon ja Jesajan kanssa Luoja Jumalan suuruudesta.

b. Missä on se talo, jonka sinä minulle rakennat?….. Mutta tähän minä katson: siihen, joka on köyhä ja murtuneella hengellä ja joka vapisee minun sanani edessä: Me voimme haluta palvella Jumalaa – mutta palvella häntä omalla tavallamme. Saatamme haluta rakentaa Jumalalle jotakin, mutta mitä voimme rakentaa, joka on Jumalan arvoinen? Sen sijaan se, mitä Jumala todella haluaa meiltä, on köyhä ja katuvainen henki ja vapina Hänen sanansa edessä.

i. Myötätuntoinen on kirjaimellisesti ”’rampa’ tai vammautunut, tässä käytetään hengellisessä merkityksessä: sellainen, joka on tietoinen synnin aiheuttamasta vahingosta, henkilökohtaisesta kyvyttömyydestä seisoa pystyssä Jumalan edessä.” (Motyer)

ii. Kuulutko niihin, jotka vapisevat Jumalan sanan edessä? ”He vapisevat Jumalan sanan tutkivan voiman edessä. Etkö koskaan tule tänne, istuudu penkkiin ja sano: ’Herra, anna, että sanasi tutkisi ja koettelisi minua, etten joutuisi eksytetyksi’? Joillakin ihmisillä täytyy aina olla makeisia ja mukavuuksia, mutta Jumalan viisaat lapset eivät toivo niitä kohtuuttomasti. Päivittäistä leipää me pyydämme, emme päivittäistä sokeria.” (Spurgeon)

2. (3-4) Jumalan vastaus tyhjiin uskonnollisiin rituaaleihin.

”Se, joka tappaa härän, on kuin surmaisi ihmisen;
se, joka uhraa karitsan, on kuin katkaisisi koiran kaulan;
se, joka uhraa jyväuhriuhrin, on kuin uhraisi sian verta;
se, joka polttaa suitsuketta, on kuin siunaisi epäjumalan.
Niin kuin he ovat valinneet omat tiensä,
ja heidän sielunsa iloitsee heidän kauhistuksistaan,
niin minä valitsen heidän eksytyksensä,
ja saatan heidän pelkonsa heidän päällensä,
sillä kun minä kutsuin, ei kukaan vastannut,
kun minä puhuin, he eivät kuulleet,
vaan tekivät pahaa silmieni edessä,
ja valitsivat sen, mistä en ole mielissäni.”

a. Se, joka tappaa härän ikään kuin tappaisi ihmisen: Tyhjässä uskonnollisessa ritualismissa Jumalan kansa luuli miellyttävänsä Jumalaa. Mutta Herra sanoo, että kun ihminen tappaa härän uhratessaan, se on kuin hän surmaisi ihmisen. Heidän uskonnollinen ritualisminsa lisäsi heidän syntejään, se ei poistanut niitä.

b. Aivan kuten he ovat valinneet omat tiensä… niin minä valitsen heidän eksytyksensä: Jumalan kansa valitsi kapinansa Häntä vastaan, ja he pysyivät siinä Hänen jatkuvista varoituksistaan huolimatta. Äärimmäisenä tuomion osoituksena Jumala valitsee heidän eksytyksensä ja lähettää eksytyksen heidän keskuuteensa.

i. Tämä on raitistuttava muistutus siitä, mitä Jumala tekee maan päällä suuren ahdistuksen aikana, kuten Paavali kuvaa 2. Tess. 2:11:ssä: Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, että he uskovat valheen. Mutta se, mitä tapahtuu suuren ahdistuksen aikana, on vain perimmäinen hedelmä siitä, mitä Jumala tekee koko ajan ihmisten keskuudessa. Kun hylkäämme Jumalan ja etsimme omaa eksytystämme, hän voi lähettää meille sellaisen.

ii. Esimerkkinä tällaisesta eksytyksestä ovat ne, jotka uskovat, että maailma luotiin tyhjästä tai sattumalta. Mikä voisi olla harhaisempaa kuin uskoa, että jokin voi syntyä tyhjästä? Uskoa, että sattumalla todella on jonkinlainen ”voima”? Silti niille, jotka haluavat välttämättä uskoa siihen, Jumala antaa heidät tämän harhan valtaan.

c. Sillä kun kutsuin, kukaan ei vastannut, kun puhuin, he eivät kuulleet: Miten voimme estää sen, ettemme antautuisi eksytyksen valtaan? Vastaamalla Herralle, kun hän kutsuu, kuulemalla häntä, kun hän puhuu. Se on todella niin yksinkertaista.

3. (5-6) Herra maksaa vihollisilleen.

Kuulkaa Herran sana,
sinä, jotka vapisette hänen sanansa edessä:
”Sinun veljesi, jotka vihasivat sinua,
jotka karkottivat sinut ulos minun nimeni tähden, sanoivat:
’Kunnioitettakoon Herraa,
jotta näkisimme ilosi.’
Mutta he joutuvat häpeään.”
Kohinaa kaupungista!
Huuto temppelistä!
Herran ääni,
Joka maksaa vihollisensa täysin takaisin!

a. Sinun veljesi, jotka vihasivat sinua, jotka karkottivat sinut minun nimeni tähden, sanoivat: ”Ylistettäköön Herraa, että me näemme sinun ilosi”. Tässä Jesaja osoittaa, kuinka ne, joilla on pinnallinen, tyhjä uskonto, pilkkaavat niitä, joilla on aito usko. Ensinnäkin tyhjä uskonto vihaa aitoa uskoa (vihasi sinua). Toiseksi, tyhjä uskonto hylkää aidon uskon (heittää teidät ulos). Kolmanneksi, tyhjä uskonto toimii Herran nimessä (minun nimeni tähden). Neljänneksi, tyhjä uskonto pilkkaa hengelliseltä kuulostavilla sanoilla (”Ylistettäköön Herraa, että me näkisimme teidän ilonne”).

b. Mutta he joutuvat häpeään: Mikä tärkeintä, tyhjä uskonto ei lopulta koskaan tule voittamaan. Päivien lopussa, ellei jo aiemmin, he joutuvat häpeään, kun he kuulevat Herran äänen, joka maksaa vihollisilleen täyden korvauksen!

B. Herra tulee tulen kanssa.

1. (7-11) Iloitaan Jerusalemin vapautuksesta.

”Ennen kuin hän synnytti, hän synnytti,
ennen kuin hänen tuskansa tuli,
hän synnytti poikalapsen.
Kuka on kuullut sellaista?
Kuka on nähnyt sellaista?
Saatetaanko maa synnyttämään yhdessä päivässä?
Vai syntyykö kansa kerralla?
Sillä heti, kun Siion oli synnyttämässä,
Se synnytti lapsensa.
Minä tuon synnytyksen aikaan, enkä aiheuta synnytystä?”sanoo Herra.
”Pitäisikö minun, joka synnytän, sulkea kohtu?” sanoo sinun Jumalasi.
”Iloitkaa Jerusalemin kanssa,
ja riemuitkaa hänen kanssaan, kaikki te, jotka häntä rakastatte,
iloitkaa ilosta hänen kanssaan, kaikki te, jotka häntä murehditte,
että saisitte ruokaa ja olisitte tyytyväisiä
hänen povensa lohdutuksesta,
että saisitte syvästi juoda ja riemuita
hänen kirkkautensa yltäkylläisyydestä.”

a. Ennen kuin hän synnytti, hän synnytti: Jesaja profetoi päivästä, jolloin voitto tulee Jerusalemille helposti, jolloin hänestä tulee, kuten Room. 8:37:n lupauksessa sanotaan, enemmän kuin voittaja hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Tässä hän synnyttää – mutta ilman kipua! Todellakin, kuka on kuullut sellaista?

b. Iloitkaa Jerusalemin kanssa: Kaikki Jumalan kansa on kutsuttu jakamaan Jerusalemin ilo. Vapautuksen, voiton ja vanhurskauttamisen aika on tullut! Iloitkaa hänen kanssaan, kaikki te, jotka rakastatte häntä! Jos Jumalan kansa tekee näin, se on siunaus myös heille: että voitte ravita ja olla tyytyväisiä hänen povensa lohdutuksesta.

i. Tämä voimakas, suuri, riemu saattaa joskus tehdä maailmasta epämiellyttävän ja tehdä meistä pilkan kohteen. ”Hyvin harvoin uskovia syytetään nykyään siitä, että he ovat fanaattisia, eikä edes liian innostuneita; ja tämä on merkki siitä, että olemme oikean lämmön alapuolella. Kun maailma kutsuu meitä fanaatikoiksi, olemme lähestymässä sitä kiihkon pistettä, joka kuuluu Herrallemme.” (Spurgeon)

2. (12-17) Herra tulee tuomiolla.

Sillä näin sanoo Herra:
”Katso, minä ulotan rauhan häneen kuin virran,
ja pakanain kirkkauden kuin virtaavan virran.
Silloin te saisitte syödä,
Hänen kyljellään teidät kannetaan,
ja hänen polviensa varassaan roikkua.
Kuten se, jota hänen äitinsä lohduttaa,
niin minä lohdutan teitä,
ja Jerusalemissa teitä lohdutetaan.”
Kun näette tämän, niin sydämenne riemuitsee,
ja luunne kukoistavat kuin ruoho.
Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoilleen,
ja hänen suuttumuksensa hänen vihollisilleen.
Sillä katso, Herra tulee tulella
Ja vaunuillaan niinkuin pyörremyrsky,
Voidakseen vihansa raivolla,
Ja nuhtelunsa tulisilla liekeillä.
Sillä tulella ja miekallaan
Herra tuomitsee kaiken lihan,
Ja Herran surmatut tulevat olemaan monet.
”Ne, jotka pyhittävät itsensä ja puhdistavat itsensä,
menevät puutarhoihin
Edolin perässä keskellä,
sianlihaa syövät ja kauhistusta ja hiirtä,
menevät yhdessä hukutettaviksi, sanoo Herra.”

a. Katso, minä ulotan rauhan häneen kuin virran: Kun Messias palaa kirkkaudessa ja riemuvoitossa, Jerusalemin rauha on kuin lempeä, voimakas joki, jota ei koskaan häiritä. Mutta ei pelkästään Jerusalem: Ja pakanoiden kirkkaus kuin virtaava virta.

b. Niin kuin se, jota hänen äitinsä lohduttaa, niin minä lohdutan teitä: Jumala puhuu äärimmäisen hellästi uskollisille palvelijoilleen. Kukaan ei voi lohduttaa niin kuin äiti, ja Jumala tuo sellaista lohdutusta kansalleen.

i. ”Tämä on erikoisen ihastuttava vertauskuva. Isä voi lohduttaa, mutta luulen, että hän ei ole kovin kotonaan tässä työssä. Kun Jumala puhuu säälistä, hän vertaa itseään heidän isäänsä: ’Niin kuin isä säälii lapsiaan, niin Herra säälii niitä, jotka häntä pelkäävät’. Mutta kun hän puhuu lohdutuksesta, hän valitsee äidin. Kun olen nähnyt pienten lasten sairastuvan, olen tuntenut heitä kohtaan kaiken maailman sääliä, mutta en ole osannut ryhtyä lohduttamaan heitä; mutta äiti tietää vaistonvaraisesti, miten se tehdään.” (Spurgeon)

c. Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoilleen ja hänen vihansa vihollisilleen: Kun Messias palaa kirkkaudessa ja riemuvoitossa, joillekin se on suuri siunaus – ja toisille se on pelkkää tuomiota. Herra tosiaankin tuomitsee kaiken lihan, ja Herran surmaajia on paljon.

d. Ne, jotka pyhittävät itsensä ja puhdistavat itsensä, menevät puutarhoihin, epäjumalan jälkeen keskelle: Kun Messias palaa kirkkaudessa ja riemuvoitossa, hän näkee läpi ne, jotka harjoittavat tyhjää uskontoa. Heidät ”hävitetään yhdessä”, sanoo Herra.

3. (18-21) Herra kokoaa ja palauttaa kansansa.

”Sillä minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. On tapahtuva, että minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kirkkauteni. Minä asetan heidän keskuuteensa merkin, ja ne heidän keskuudestaan, jotka pakenevat, minä lähetän kansojen luo: Tarsikiin ja Puliin ja Ludiin, jotka vetävät jousen, ja Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille rannikkoseuduille, jotka eivät ole kuulleet minun kuuluisuuttani eivätkä nähneet minun kunniaani. Ja he julistavat minun kunniaani pakanoiden keskuudessa. Silloin he tuovat kaikki sinun veljesi uhrilahjaksi Herralle kaikista kansoista, hevosilla ja vaunuilla ja vaunuilla, muuleilla ja kameleilla, pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjan puhtaassa astiassa Herran temppeliin. Ja minä otan myös osan heistä papeiksi ja leeviläisiksi, sanoo Herra.”

a. Minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kirkkauteni: Jumala on luvannut suuren uudelleenkokoamistyön Israelin keskuudessa; mutta hän tekee myös uudelleenkokoamistyön koko maailman keskuudessa, jotkut kaikista kansoista ja kielistä tulevat näkemään hänen kirkkautensa.

i. Yksi paikka, jossa tämä saa lopullisen täyttymyksensä, on Jumalan valtaistuimen ympärillä (Ilm. 5:9-10).

ii. ”Jumala sanoo, että hän asettaa merkin kansojen keskuuteen. Tämä merkki on sama kuin Ihmisen Pojan merkki (Matt. 24:30).” (Bultema)

b. Ne heidän joukostaan, jotka pakenevat, minä lähetän kansojen luo… kaukaisille rannikoille, jotka eivät ole kuulleet kuuluisuuttani eivätkä nähneet kunniaani: Jesaja viittaa profeetallisesti Jumalan kansan lähetyskutsumukseen ja -työhön. Jumalalla oli tietysti Israelia koskeva lähetystehtävä, että he olisivat papisto kansojen keskuudessa (2. Moos. 19:6) ja valkeus pakanoille. Mutta vielä terävämmin Jumala on käskenyt seurakunnan kansojen luo, julistamaan kirkkauttani pakanoiden keskuudessa.

i. ”Heidät lähetetään Tarsikseen (Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan), Puliin (alue Afrikassa) ja Ludiin, joka joidenkin mukaan on sama kuin Lydia, vaikka näyttääkin paremmalta ottaa Pul ja Lud yhdessä koko Afrikkaa varten. Tubal oli Jaafetin poika, jonka jälkeläiset asettuivat Koillis-Eurooppaan tai Venäjälle, ja Javan on raamatullinen nimi Kreikalle.” (Bultema)

ii. Rajoitetussa mielessä tämä toteutuu kirkon lähetystyön kautta vuosisatojen. Mutta tämä on vain osittainen täyttymys. Viime kädessä nämä voivat olla 144 000 todistajaa suuren ahdistuksen aikana; he voivat olla juutalaisia evankelistoja tuhatvuotisen maan päivinä.

c. Sitten he tuovat kaikki veljesi uhriksi Herralle kaikista kansoista: Osana Jumalan lopullista työtä, kun lähetyssaarnaajat lähtevät liikkeelle, Israelin kansa palaa lopulta takaisin, upeassa jälleenkokoontumisessa. Tämä toteutuu osittain nyt Israelin uudelleen kootussa tilassa; mutta toteutuu lopulta Messiaan tuhatvuotisessa maassa.

i. Monta vuotta sitten Israelin uutistoimisto Arutz 7:stä tuli merkittävä esimerkki nykyajan jälleenkokoamisesta:

”Kolmekymmentäseitsemän Intiassa asuvan Bnei Menashe -heimon jäsentä – joiden uskotaan olevan kymmenen kadonneen heimon jälkeläisiä – saapui Israeliin perjantaina. Uudet tulokkaat, joista monilla on sukulaisia Israelissa viimeisten viiden vuoden aikana saapuneiden 450 Bnei Menashe -heimon joukossa, tuotiin Israeliin Jerusalemissa toimivan Amishav-järjestön suojeluksessa. Amishav on omistautunut etsimään kadonneiden heimojen jälkeläisiä ja palauttamaan heidät juutalaisille. Tämä on historiallinen hetki juutalaiselle kansalle, sanoi Amishavin perustaja ja puheenjohtaja rabbi Eliyahu Avichail, joka on omistanut elämänsä Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisten löytämiselle ja auttamiselle. ”Pitkän ja vaikean eron jälkeen Bnei Menashe yhdistetään juutalaisten kanssa Israelin maahan. Tämä on uskon voitto. Heidän paluunsa Siioniin merkitsee historiallisen ympyrän sulkeutumista.”

Bnei Menashe, joilla on rikas suullinen perinne, joka juontaa juurensa israelilaiseen Menashe-heimoon, harjoittavat edelleen monia ainutlaatuisia juutalaisia tapoja. Noin 3500 Bnei Menashea päätti palata virallisesti juutalaiseen kansaan noin 30 vuotta sitten ja alkoi elää täysin juutalaista elämää parhaan kykynsä mukaan juutalaisen lain mukaisesti. Rabbi Avichail sai tietää heidän olemassaolostaan noin 20 vuotta sitten ja alkoi tutkia heidän väitteitään juutalaisesta syntyperästä. Vierailtuaan siellä useaan otteeseen ja tutkittuaan huolellisesti heidän väitteitään ja asiaan liittyvää historiaa rabbi Avichail konsultoi johtavia rabbiiniviranomaisia ja tuli siihen tulokseen, että on olemassa vakuuttavia todisteita, jotka yhdistävät Bnei Menashe -ryhmän juutalaiseen kansaan. Näistä todisteista rabbi Avichail mainitsee heidän muinaisen perinteensä, jossa puhutaan patriarkoista Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista; heidän tapansa ympärileikata mieslapset kahdeksantena päivänä syntymästä; ja heidän uhrausseremoniansa juutalaista temppeliä muistuttavalla alttarilla, jossa mainitaan hepreankielinen raamatullinen G- Jumalan nimi, Siinain vuori, Morian vuori ja Siionin vuori.

d. Ja minä otan heistä osan papeiksi ja leeviläisiksi: Ajatuksena on, että tuona päivänä Jumala laajentaa pappeuden aiempia rajoja pidemmälle. Tämä toteutuu lopulta seurakunnassa, koska pyhiä kutsutaan papeiksi (1. Piet. 2:5-9, Ilm. 1:6, 5:10, 20:6).

i. ”Aivan kuten Jesajan aikana vain jotkut olivat pappeja ja leeviläisiä, mutta heidän kauttaan Israel muodostui Herran pappiskansaksi, niin nyt hän ennakoi, että pakanat sisällytetään yhtäläisin ehdoin, yhtäläisiin etuoikeuksiin.” (Motyer)

4. (22-24) Sekä Herran tuomion että hänen ennalleen palauttamisensa varmuus.

”Sillä niin kuin uusi taivas ja uusi maa
,
jotka minä teen, pysyvät minun edessäni,
sanoo Herra,
niin pysyvät myös sinun jälkeläisesi ja nimesi.
Ja on tapahtuva,
että uudenkuusta toiseen,
ja sapatista toiseen,
kaiken lihan on tultava kumartamaan minua, sanoo Herra.”
”Ja he menevät ulos ja katsovat
niiden miesten ruumiita
,
jotka ovat rikkoneet minua vastaan.
Sillä heidän matonsa ei kuole,
ja heidän tulensa ei sammu.
He ovat kaiken lihan kauhistus.”

a. Ja on tapahtuva… kaiken lihan on tultava kumartamaan minua: Tässä Jumala kuvaa lopullista voittoaan. Majesteettisen Jesajan kirjan kautta kansat on tuomittu ja usein tuomittu. Mutta Jumalalla on perimmäinen suunnitelma kansojen tavoittamiseksi, jonka lopullinen täyttymys nähdään Ilm. 5:9-10:ssä. Jumala ottaa ihmisiä jokaisesta sukukunnasta ja kielestä, ja ”kaiken lihan on tultava kumartamaan minua”, sanoo Herra.

i. Jesaja asettaa sen yhteyteen: Uudesta kuusta toiseen ja sapatista toiseen kaiken lihan on tultava palvomaan minua. Merkittävää on, että Jesaja aloitti kirjan tuomitsemalla Jumalan kansan pinnallisen palvonnan uusien kuiden ja sapattien aikaan (Jes. 1:12-15). Nyt, Herran suuren työn jälkeen, kaikki tämä on toisin.

b. Ja he menevät ulos ja katsovat niiden ihmisten ruumiita, jotka ovat rikkoneet minua vastaan: Joillakin jokaisesta heimosta ja kielestä on lopullisen voiton kohtalo; joillakin on myös – vapaasti valittuna – lopullisen tragedian kohtalo. Käyttämällä ikuisen kadotuksen kuvia (heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tultaan sammuteta) Jesaja kuvaa niiden kohtaloa, jotka hylkäävät Jumalan – vaikka heillä olisikin ollut tyhjän uskonnon peite.

i. ”Tämän elämän jälkeen ja tuomiopäivänä he joutuvat ikuiseen kidutukseen, jossa he tuntevat omantunnon työn, joka ei koskaan kuole, ja Jumalan tulisen vihan sielunsa ja ruumiinsa päällä, joka ei koskaan sammu.” (Poole)

ii. Jesajan kirja päättyy raittiiseen kontrastiin, joka paljastaa tämän nykyisen elämän lopullisen, ikuisen merkityksen. Jokainen elämä voi valita kohtalonsa: palvonnan tai madon. Kumpi se on sinun kohdallasi?