A. Jumalan suurten tekojen pyytäminen ja muistaminen

1. (1-4) Jumalan kansa anoo, että Hän tulisi voimalla ja kirkkaudella.

Oi, että Sinä repisit taivaat!
Että Sinä laskeutuisit alas!
Että vuoret vapisevat läsnäolostasi-
Niin kuin tuli polttaa risut,
Niin kuin tuli saa veden kiehumaan-
Tehdäksesi nimesi tunnetuksi vastustajillesi,
Että kansakunnat vapisevat läsnäolostasi!
Silloin Sinä teit mahtavia tekoja, joita me emme odottaneet,
Sinä tulit alas,
Vuoret vapisivat läsnäolostasi.
Sillä maailman alusta asti
ihmiset eivät ole kuulleet eivätkä korvalla havainneet,
ei silmä ole nähnyt ketään muuta Jumalaa kuin Sinut,
Joka toimii sen hyväksi, joka odottaa Häntä.

a. Voi, että Sinä repisit taivaat! Että Sinä tulisit alas: Jäännöksen rukous jatkuu Jesajan luvusta 63; tässä anotaan, että Jumala puuttuisi asiaan taivaasta.

b. Vuoret vapisivat sinun läsnäolostasi: Aiemmin tässä rukouksessa (Jes. 63:11-13) rukoilija muisteli Jumalan suurta työtä Israelin hyväksi Exoduksen päivinä. Tässä rukoilija muistaa myös sen, kuinka Herra järkytti Siinain vuorta, kun Israel leiriytyi sinne matkalla Egyptistä luvattuun maahan (2. Moos. 19:17-18).

c. Eikä silmä ole nähnyt muuta Jumalaa kuin Sinut, joka toimii sen hyväksi, joka odottaa Häntä: Rukoilija luottaa nyt siihen, että koska hän on se, joka odottaa Herraa, hän myös näkee Jumalan toimivan hänen hyväkseen.

i. Se, joka odottaa Häntä: ”Herran odottamiseen liittyy kuitenkin erityinen siunaus. Ihmiset, jopa kirkossa käyvät miehet, tekevät mieluummin töitä kuin odottavat. He myös rakastavat laillisuutta enemmän kuin odottamisen pyhyyttä. Tämän päivän kirkon johtajat pitävät Herran odottamista typeränä haaveiluna.” (Bultema)

2. (5-7) Jumalan suurten tekojen este: meidän suuri syntisyytemme.

Sinä kohtaat sen, joka iloitsee ja tekee vanhurskautta,
joka muistaa sinua sinun teoissasi.
Olet tosiaankin vihainen, sillä me olemme tehneet syntiä-
Näillä teoilla jatkamme,
ja meidän on pelastuttava.
Mutta me kaikki olemme kuin saastainen,
ja kaikki meidän vanhurskautemme ovat kuin saastaiset ryysyköydet,
mutta me kaikki haalistumme kuin lehti,
ja meidän vääryytemme, kuin tuuli,
ovat vieneet meidät pois.
Eikä ole ketään, joka huutaa sinun nimeäsi,
joka rohkaistuu tarttumaan sinuun,
sillä sinä olet kätkenyt kasvosi meiltä,
ja kuluttanut meidät pois vääryyksiemme tähden.

a. Sinä kohtaat sen, joka iloitsee ja tekee vanhurskautta: Rukoilija kysyy: ”Minkälainen ihminen on se, joka vastaa Herraan rukouksessa?” Jesaja 64:4:ssä hän totesi, että se on se, joka odottaa Herraa. Nyt rukoilija laajentaa ajatusta ja toteaa, että Herra vastaa rukoukseen (tapaa) sen, joka iloitsee ja tekee vanhurskautta. Herra vastaa sen rukoukseen, joka muistaa Herraa hänen teillään.

b. Sillä me olemme tehneet syntiä – näillä tavoilla me jatkamme; ja me tarvitsemme pelastusta: Tämä selittää ongelman. Rukoileva jäännös tietää, että Jumala vastaa vain vanhurskaan ihmisen rukouksiin, mutta silti vanhurskas ihminen ei ole se, joka tarvitsee pelastusta katastrofista, jonka hän on itse aiheuttanut. And we need to be saved (Ja meidän on pelastuttava) on NIV:ssä (New International Version) käännetty tässä hyvin seuraavasti: Miten sitten voimme pelastua? Rukoilija jatkaa sitten kaunopuheisesti kuvaamalla synnintilaamme.

i. Ensinnäkin syntimme tekee meistä kuin saastaisen; se tekee meistä kelvottomia ja kelvottomia Jumalan edessä. ”Juutalaisen lain mukaan te tiedätte, että kun ihminen oli saastainen, hän ei voinut mennä Herran temppeliin. Hän ei voinut uhrata. Jumala ei voinut hyväksyä häneltä mitään; hän oli hylkiö ja muukalainen niin kauan kuin hän pysyi saastaisena.” (Spurgeon)

ii. Jopa kaikki meidän vanhurskautemme ovat kuin likaisia rättejä. Se hyvä, mitä saatamme yrittää tehdä, on kelvotonta ja epäpuhdasta Herran edessä. Koska me kaikki olemme kuin saastaista, jopa se hyvä, mitä teemme, on saastunutta. ”Veljet, jos meidän vanhurskautemme on niin huono, mitä meidän vääryytemme täytyy olla?” ”Veljet, jos meidän vanhurskautemme on niin huono, mitä meidän vääryytemme on oltava?” (Spurgeon)

iii. Me kaikki haalistumme kuin lehti. Syntinen tilamme on tehnyt meistä heikkoja ja epävakaita, eikä meillä ole pysyvää voimaa Jumalan edessä.

iv. Syyllisyytemme, kuin tuuli, ovat vieneet meidät pois tarkoittaa, että meillä ei ole voimaa vastustaa kiusausta. Syntimme vievät meitä mukanaan kuin hirmumyrskytuuli.

v. Eikä ole ketään, joka huutaa sinun nimeäsi, joka rohkaistuu tarttumaan sinuun: Jopa epäpuhtaassa, epävakaassa tilassamme emme etsineet Herraa niin kuin olisi pitänyt. Olimme laiskoja ja omahyväisiä Herran edessä.

vi. ”Verbit syntiä ja vihastua ovat täydellisiä aikamuotoja – sinun kiinteä mielesi oli vihastua ja meidän jatkaa synnissä.” (Motyer)

vii. Yhdessä tämä on pelottava kuvaus langenneisuudestamme: ”Teidän ei pidä vain tietää, että olette eksyksissä, vaan teidän pitää tuntea se. Älkää tyytykö vain tuntemaan, että näin on, vaan surkaa Jumalan edessä, että näin on, ja vihatkaa itseänne, että näin on. Älkää pitäkö sitä onnettomuutena, vaan omana tahallisena syntinänne, ja katsokaa siksi itseänne syyllisinä syntisinä.” (Spurgeon)

c. Saastaiset ryysyt: ”Saastaiset rievut on ’kuukautisten vaate’; ruumiillisia eritteitä pidettiin saastaisuutena, koska ne olivat syntisen, langenneen ihmisluonnon ’ulosvirtausta’. Niinpä jopa se, mitä saattaisimme pitää eduksemme, vanhurskaina tekoina, on osallisena lankeemuksen saastaisuudesta.” (Motyer)

i. Aikaisempien sukupolvien saarnamiehet pitivät tätä kohtaa synnin kaltaisuuden graafisessa kuvauksessa niin äärimmäisenä, ettei sitä saisi saarnata rehellisesti. ”Jos saarnamiehet tietäisivät tämän sanan merkityksen oikein, käyttäisivätkö he sitä niin vapaamielisesti julkisessa palvelutyössään?” (Clarke) ”Heprean kielen ilmaus ’saastaiset ryysyt’ on sellainen, jota emme voisi sopivasti selittää tässä seurakunnassa. Koska tunnustus on tehtävä yksityisesti ja yksin Jumalan edessä, vertailun täyttä merkitystä ei ole tarkoitettu ihmiskorvalle.” (Spurgeon)

ii. Olipa muotoilu kuinka äärimmäinen tahansa, pointti on tärkeä. Jopa teot, jotka ulkoapäin näyttävät kaikkein pyhimmiltä, voivat olla turmeltuneita ja epäoikeudenmukaisia. ”Herrat, rukouksissamme on syntiä; ne on rukoiltava uudelleen. Juuri niissä kyynelissä, joita vuodatamme katumuksessamme, on likaa; juuri pyhyydessämme on syntiä; uskossamme on epäuskoa; rakkaudessamme on vihaa; puutarhamme kauneimman kukan päällä on käärmeen limaa.” (Spurgeon)

iii. ”Niitä, jotka pyrkivät pelastumaan tekojensa kautta, Luther kutsuu osuvasti paholaisen marttyyreiksi; he kärsivät paljon ja näkevät paljon vaivaa joutuakseen helvettiin….. Meidän on tehtävä kaikki vanhurskaudet, lepäämään missään muussa kuin Kristuksen vanhurskaudessa, hylkäämällä omat parhaamme pilkullisina ja epätäydellisinä.” (Trapp)

d. Sinä olet kätkenyt kasvosi meiltä: Tämä on ensimmäinen kahdesta reaktiosta, jotka Jumala tekee ihmisen syntiseen tilaan. Ensinnäkin yhteys on katkennut tai ainakin vahingoittunut. Toiseksi, Herra on nielaissut meidät vääryyksiemme vuoksi. Syntinen tilamme on kutsunut – jopa vaatinut – Jumalan vanhurskaan tuomion.

B. Anomus Herran armosta.

1. (8-9) Pyydetään Jumalaa muistamaan, keitä hänen kansansa on.

Mutta nyt, Herra,
sinä olet meidän Isämme,
me olemme savi ja sinä meidän savenvalajamme,
ja kaikki me olemme sinun kätesi työtä.
Älä suuttuisi, Herra,
eikä muistaisi vääryyttä iankaikkisesti,
Katso, katso – me kaikki olemme sinun kansaasi!

a. Mutta nyt, oi Herra, Sinä olet meidän Isämme: Rukoilija on epätoivoisessa tilanteessa; hän tarvitsee Jumalan armoa, koska Jumalan oikeus tuomitsee hänet. Vetoomuksessaan armosta hän muistuttaa ensin Jumalaa: ”Sinä olet meidän Isämme. Pyydän, Herra, armahda meitä rakastavana Isänä.”

b. Me olemme savi, ja Sinä olet savenvalajamme: Seuraavaksi rukoilija vetoaa Jumalan armoon, koska hänellä on suvereeni valta jokaiseen elämään. Se on kuin sanoisi: ”Herra, me olemme kuin savea Sinun käsissäsi. Käsittele meitä lempeästi ja muovaa meidät armosi mukaan.”

i. Isä on aina isä; hän ei voi koskaan todella kieltää lapsiaan. Savenvalaja ei voi kieltää ruukkua; se on siinä vain siksi, että hän teki sen. Tämä on Jesajan tapa sanoa: ”Sinä olet kiinni meissä, Herra!”

c. Älä raivostu, Herra, äläkä muista vääryyttä ikuisesti: Rukoilija pyytää armoa ”kärsityn ajan” vuoksi. Hän ikään kuin rukoilee: ”Herra, Sinulla oli oikeus olla raivoissaan meille jonkin aikaa. Sinulla oli oikeus muistaa vääryytemme jonkin aikaa. Mutta pyydän, Herra, älä muista vääryyttä ikuisesti.”

d. Todellakin, katso – me kaikki olemme Sinun kansaasi: Rukoilija esittää viimeisen armonpyyntönsä sillä yksinkertaisella perusteella, että ”Herra, me kaikki olemme Sinun kansaasi. Olemme syntisiä ja ansaitsemme tuomiosi, mutta olemme silti Sinun kansaasi. Tavallaan, Herra, Sinä olet kiinni meissä.”

2. (10-11) Pyytää Jumalaa muistamaan Siionin tilan.

Sinun pyhät kaupunkisi ovat erämaata,
Siion on erämaa,
Jerusalem autio.
Pyhä ja kaunis temppelimme,
jossa isämme Sinua ylistivät,
on tulessa poltettu,
ja kaikki meidän miellyttävät tavaramme ovat autioina.

a. Siion on erämaa, Jerusalem autio: Rukoilija pyytää armonpyynnössään Jumalaa katsomaan tarkasti pyhien kaupunkiensa kauheaa tilaa. Kiinnittäessään huomiota pyhään ja kauniiseen temppeliin hän toteaa, että se on tulessa palanut. Se on kaunopuheinen ja voimakas tapa anoa Jumalaa toimimaan.

3. (12) Jumalan pyytäminen toimimaan.

Voitko sinä, Herra, hillitä itsesi näiden asioiden tähden?
Voitko sinä pysyä hiljaa ja ahdistaa meitä hyvin ankarasti?

a. Voisitko, oi Herra, hillitä itsesi näiden asioiden tähden? Rukoilija päättää rukouksen suureen kysymykseen. Nämä asiat, joihin hän viittaa, eivät ole Jerusalemin ja temppelin epätoivoinen tila (Jes. 64:10-11). Ne ovat meidän syntisen tilamme kuvauksia (Jes. 64:5b-7). Rukoilija kysyy: ”Herra, Sinä tiedät hyvin syntisen tilamme. Mutta pidätätkö itsesi, Herra, näiden asioiden tähden?”

b. Pidätkö vaiti ja koetteletko meitä hyvin ankarasti? Tarkoitus on: ”Herra, ole armollinen! Annatko meille aina sen, minkä ansaitsemme?”

i. Tässä rukouksessa rukoilija käsittelee mahdottomalta tuntuvaa ongelmaa. Syntiemme vuoksi (Jes. 64:5b-7) olemme epätoivoisessa tilassa ja tarvitsemme Herran pelastusta. Mutta Herra vastaa vain vanhurskaan ihmisen rukouksiin (Jes. 64:4-5a) – ja vanhurskas ihminen ei olisi siinä tilanteessa, jossa me olemme! Viime kädessä vastaus löytyy Uudesta Liitosta, jossa vanhurskas ihminen seisoo meidän sijastamme ja rukoilee puolestamme. Siksi Jeesus kehotti meitä rukoilemaan hänen nimessään (Joh. 14:13-14). Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, hän on se vanhurskas Mies, joka vetoaa Jumalaan puolestamme.