A. Koston päivä.

1. (1) Kysymys ja vastaus: ”Kuka tämä on?”

Kuka tämä on, joka tulee Edomista,
Värjätyillä vaatteilla Bozrasta,
Tämä, joka on kirkas vaatteissaan,
Matkalla voimansa suuruudessa?-
”Minä, joka puhun vanhurskaudessa, joka olen väkevä pelastamaan.”

a. Kuka on tämä, joka tulee Edomista: Tämä profetia kuvaa Herran koston päivää. Hän on tullut Edomista siinä mielessä, että hän on ensin tuominnut siellä, ja nyt hän tulee Israelin maahan. Kun Herra saapuu, hän on kirkas vaatteissaan, matkalla voimansa suuruudessa.

i. Värjätyillä vaatteilla Bozrasta on myös merkittävä. Bozrah oli muinaisen Edomin pääkaupunki, ja ”Tärkeä Bozrahin kaupunki on nostettu esiin, koska sen nimi tarkoittaa ’viinirypäleiden keräämistä’, ja Jesaja kehitti yksityiskohtaisen vertailun viinirypäleiden polkemisen ja veren vuodattamisen välille”. (Wolf)

ii. ”Jumalan tuomion teko Edomia vastaan käsitetään selvästi Siionille tehtyjen vääryyksien oikaisuksi, varsinkin kun edomilaiset käyttivät hyväkseen Juudan heikkoutta sen jälkeen, kun Jerusalem oli kukistunut babylonialaisille.” (Grogan)

b. Minä, joka puhun vanhurskaudessa, olen mahtava pelastamaan: Tämä on Herran vastaus profetiassa esitettyyn kysymykseen. Hän identifioi itsensä sen perusteella, mitä hän sanoo (minä, joka puhun vanhurskaudessa) ja mitä hän tekee (mahtava pelastamaan). Jopa tuomion keskellä, kirkkaudessaan ja voimassaan, Hän haluaa ihmisten tietävän, että Hän on väkevä pelastamaan, ei vain väkevä tuomitsemaan.

2. (2-6) Kysymys ja vastaus: ”Miksi vaatteesi ovat punaiset?”

Miksi vaatteesi ovat punaiset,
ja vaatteesi niinkuin se, joka polkee viininpuristimessa?
”Minä olen yksin polkenut viininpuristinta,
eikä kansojen joukosta ollut ketään minun kanssani.
Sillä minä olen tallannut heitä vihassani,
ja tallannut heitä raivossani;
Heidän verensä on ripoteltu vaatteisiini,
ja minä olen tahrannut kaikki vaatteeni.
Sillä koston päivä on sydämessäni,
Ja lunastettujeni vuosi on tullut.
Minä katsoin, mutta ei ollut ketään auttajaa,
Ja ihmettelin
Että ei ollut ketään, joka olisi tukenut minua,
Sentähden oma käsivarteni toi minulle pelastuksen,
Ja oma raivoni, se kannatti minua.
Minä poljin kansat maahan vihassani,
juovutin heidät vihassani,
ja kaadoin heidän voimansa maahan.”

a. Miksi sinun vaatteesi on punainen: Profeetta kysyy, miksi Herran vaate on punainen, ja Herra vastaa: ”Minä olen yksin tallannut viinikelloa…. heidän verensä on siroteltu vaatteisiini.” Tämä lupaus toteutuu, kun Jeesus palaa maan päälle, ja tämä kohta on selvästi sellaisten kohtien takana kuin Ilmestyskirjan 19:13 ja 15: Hänet puettiin verellä kastettuun vaippaan, ja hänen nimensä on nimeltään Jumalan sana….. Nyt hänen suustaan lähtee terävä miekka, jolla hän lyö kansoja. Ja hän itse hallitsee heitä rautaisella sauvalla. Hän itse polkee Kaikkivaltiaan Jumalan kiivauden ja vihan viinikattilaa.

b. Minä olen tallannut viinikelloa yksin: Tämä muistuttaa meitä siitä, että tämä tuomiotyö kuuluu Jeesukselle Kristukselle ja vain hänelle yksin. Vaikka me tulemme olemaan osa taivaallisia armeijoita, jotka seuraavat Jeesusta (Ilm. 19:14), tuomion työ kuuluu yksin hänelle. Asiaa korostaa jopa Jesaja: Kansoista kukaan ei ollut minun kanssani….. Oma käsivarteni toi minulle pelastuksen, ja oma raivoni, se kannatteli minua.

i. Jumalan suuressa ikiaikojen suunnitelmassa Jeesus saa yksin aikaan kaksi asiaa. Ensinnäkin Hän sovittaa syntimme yksin. Hän yksin roikkui ristillä kantaen kaiken syyllisyytemme painon. Toiseksi hän yksin tuomitsee maailman. Jumala ei tarvitse meitä suorittamaan lopullista tuomiotaan; me jätämme sen hänelle.

ii. ”Kuulette jonkun sanovan, että sitä ja tätä hyvää ihmistä rangaistiin hänen rikkomuksistaan; ja olen tuntenut uskovien ajattelevan, että heidän kärsimyksensä olivat Jumalan lähettämiä rangaistuksia heidän syntiensä tähden. Asia on mahdoton; Jumala on rankaissut meitä, jotka olemme hänen kansaansa, kerran ja lopullisesti Kristuksessa, eikä hän enää koskaan rankaise meitä. Hän ei voi tehdä sitä, koska hän on vanhurskas Jumala. Vaivat ovat Isän kädestä tulevia kurituksia, mutta ne eivät ole oikeudellisia rangaistuksia. Jeesus on polkenut viinipuristinta, ja hän on polkenut sitä yksin, joten me emme voi polkea sitä.” (Spurgeon)

c. Koston päivä on sydämessäni: Nämä Jeesuksen profeetallisesti lausumat sanat kuulostavat meille lähes vieraalta. Ajattelemme harvoin, että kosto olisi Jeesuksen sydämessä, mutta hän sanoi, ettei Isä tuomitse ketään, vaan on antanut kaiken tuomion Pojalle (Joh. 5:22).

d. Ja lunastettujeni vuosi on tullut: Tässä Jesaja selittää profeetallisesti, miksi Messias voi sanoa: ”kosto on minun sydämessäni”. Se ei johdu siitä, että Jumala rakastaa syntisten rankaisemista, mutta hän rakastaa lunastettujensa oikeutta.

i. Huomaa myös vertailu: se on pelkkä koston päivä, mutta lunastettujeni kokonainen vuosi. Kumpikin lause on vain runollinen tapa sanoa ”aika”, mutta Jumala käyttää sopivasti kuvaa päivästä ilmoittaessaan kostostaan ja vuodesta ilmaistessaan armoaan.

B. Maanpakolaisen rukous.

1. (7-14) Herran armon ja voiman muistaminen.

Mainitsen Herran laupeuden
ja Herran ylistyksen,
kaiken sen mukaan, mitä Herra on meille antanut,
ja sen suuren hyvyyden Israelin heimoa kohtaan,
jonka hän on antanut heille laupeutensa mukaan,
hänen laupeutensa paljouden mukaan.
Sillä hän sanoi: ”Totisesti he ovat minun kansani,
lapset, jotka eivät valehtele.”
Sentähden hänestä tuli heidän Vapahtajansa.
Kaikkiin heidän ahdistuksiinsa hän joutui,
Ja hänen läsnäolonsa enkeli pelasti heidät,
rakkaudessaan ja säälissään hän lunasti heidät,
Ja hän kantoi ja kantoi heitä,
kaikkina muinaisina aikoina.
Mutta he kapinoivat ja surettivat Hänen Pyhää Henkeänsä;
Sentähden Hän kääntyi heitä vastaan kuin vihollinen,
ja taisteli heitä vastaan.
Silloin hän muisti muinaisia päiviä,
Moosesta ja hänen kansaansa ja sanoi:
”Missä on Hän, joka vei heidät ylös merestä,
laumansa paimenen kanssa?”.
Missä on Hän, joka pani Pyhän Henkensä heidän sisimpäänsä,
Joka johti heitä Mooseksen oikealla kädellä,
Kunniakkaalla käsivarrellaan,
Jakaakseen veden heidän edessään,
tehdäkseen itselleen iankaikkisen nimen,
Joka johdatti heidät syvyyksien halki,
kuin hevosen erämaassa,
että he eivät kompastuisi?”
Kuten peto laskeutuu laaksoon,
Ja Herran Henki saa sen lepäämään,
Niin Sinä johdatat kansaasi,
Tehdäksesi itsellesi kunniakkaan nimen.”

a. Mainitsen Herran lempeyden…kaiken sen mukaan, mitä Herra on meille lahjoittanut: Tämä rukous on profeetallisesti sijoitettu yhden Juudan babylonialaisen maanpakolaisen suuhun. Rukouksessa myöhemmin ilmaistusta tuskasta huolimatta rukoilija mainitsee ensin Herran lempeyden. Tämä on loistelias esimerkki siitä, kuinka jopa alhaisimmassa paikassa voimme ylistää Herraa ja muistaa hänen hyvyyttään.

i. Katso, mistä kaikesta ahdistuneella on syytä kiittää Jumalaa: suuresta hyvyydestä… laupeudesta….. Hänestä tuli heidän pelastajansa…. Hänen rakkautensa…Hänen säälinsä…Hän kantoi ja kantoi heitä. Jos tällainen ylistyksen sanasto voi tulla kärsivältä, mikä tekosyy meillä voi olla sille, ettemme ylistä Jumalaa?

ii. Rakkaus ”on heprean kielen sana hesed, rakkaus, joka on uskollinen liitolle”. (Grogan) Se voidaan kääntää myös ”luja rakkaus”. Se on yksi Vanhan testamentin suurista sanoista, luultavasti lähin hepreankielinen vastine kreikkalaiselle sanalle agape.

iii. Totisesti he ovat minun kansaani, lapsia, jotka eivät valehtele: ”Hepreankielinen sana valhe sisältää jopa enemmän kuin meidän sanamme. Sitä käytettiin lähteestä, kuopasta tai purosta, jossa ei enää ollut vettä ja joka siten tuotti janoiselle pettymyksen, ja hedelmäpuusta, joka ei enää tuottanut hedelmää (Habakuk 3:17). Tällä yhdellä merkittävällä sanalla Herra tarkoitti sanoa, että hänen kansansa ei petä eikä tuota hänelle pettymystä.” (Butlema)

b. Kaikessa heidän ahdistuksessaan Hän oli ahdistunut: Jesaja tuntee Jumalan luonteen; sen, että hänen kansansa kärsimyksissä hänkin kärsii. Jumala ei ole kiihkoton, tunteeton tarkkailija, kun hänen kansansa kärsii. Hän kärsii heidän kanssaan, kun he kärsivät.

i. Kaikessa heidän kärsimyksessään Hän kärsi on toinen syy siihen, miksi antisemitismi on niin pahaa. Kun juutalaista kansaa vainotaan ja ahdistetaan, myös Herraa ahdistetaan. Kuinka traagista onkaan, että institutionaalinen kristinusko, joka teeskenteli toimivansa Jeesuksen nimessä, vaivasi itse Herraa vainoamalla juutalaista kansaa.

c. Ja Hänen läsnäolonsa enkeli pelasti heidät: Tämä viittaa Jeesuksen läsnäoloon ja toimintaan muinaisen Israelin keskuudessa, erityisesti Egyptistä vapautettujen keskuudessa.

i. ”Hänen läsnäolonsa enkeli” on Messias….. Calvin näkee tässä enkelissä vain palvelevan enkelin. Mutta tästä enkelistä sanotaan, että hän rakkaudellaan ja säälillään pelasti Israelin; tätä tuskin voi sanoa luodusta enkelistä. Se on Kristus, jota tässä tarkoitetaan.” (Bultema)

ii. ”Hänen läsnäolonsa enkeli: kirjaimellisesti ’hänen kasvojensa enkeli’. Tunnistamme ihmiset kasvoista; ’kasvoilla’ tarkoitetaan Herran omaa läsnäoloa (Ps. 139:7), heidän keskuudessaan hänen enkelinsä persoonassa – tuon ainutlaatuisen ’Herran enkelin’ (kuten 1. Moos. 16:7 j.n.e.; 21:17; 22:11, 15; 2. Moos. 3:2; 14:19; 23:20-23; 32:20-23; 3. Mal. 3:1), joka puhuu kuin Herra ja on kuitenkin erillinen hänestä.” (Motyer)

d. Mutta he kapinoivat ja suruttivat Hänen Pyhää Henkeään: Huolimatta tästä Jumalan rakkauden ja armon vuodatuksesta, hänen kansansa vastasi kylmillä, kapinallisilla ja reagoimattomilla sydämillä. Jumalan oli puututtava tähän kansassaan, joten hän taisteli heitä vastaan.

i. Näissä muutamassa jakeessa kuulemme Isän Jumalan (Minun kansani, lapset, jotka eivät valehtele), Pojan Jumalan (Hänen läsnäolonsa enkeli) ja Pyhän Hengen Jumalan (Hänen Pyhä Henkensä). On selvää, että ”kohdassa on trinitaarisia sävyjä.” (Grogan)

e. Sitten hän muisti entisaikojen päivät: Keskellä Herran kuritusta – tässä tapauksessa, profeetallisesti puhuen, Babylonian maanpakoa – rukoilija muisti vanhoja päiviä. Hän muisti Jumalan väkevän käden vanhoina päivinä ja tiesi, että tuo väkevä käsi voidaan nostaa uudelleen hänen kansansa hyväksi.

i. Erityisesti tässä tapauksessa hän muisti sen, mitä Herra teki Mooseksen ja Exoduksen päivinä. Koska he olivat nyt maanpaossa (Babyloniassa), kertomuksella Jumalan vapautuksesta Egyptistä oli erityinen merkitys. Rukoilija ei ollut paikalla Exoduksen aikana; hän joutui lukemaan siitä Jumalan sanasta. Mutta hän näki, miten Jumalan suurilla teoilla menneisyydessä oli merkitystä juuri nyt.

f. Kuin hevonen erämaassa… Kuin peto menee alas laaksoon: Jesaja puhuu siitä helposta edistymisestä, jonka Israel teki maanpaon aikana, ja siitä, kuinka Jumala siunaa Israelia jälleen heidän jälleenkokoamisessaan ja palauttamisessaan. Tuloksena on, että Herran Henki saa hänet lepäämään.

i. Kuin hevonen erämaassa on ymmärrettävä tässä merkityksessä: kuin hevonen avoimella maalla. Ajatuksena on esteetön, nopea eteneminen.

ii. ”Näissä molemmissa jakeissa on viittaus siihen, että israelilaiset kulkivat Punaisen meren läpi, jonka pohjassa he eivät kokeneet sen enempää vaivaa kuin hevonen kokisi juostessaan erämaassa.” (Clarke)

2. (15-19) Vetoomus palautuksen puolesta.

Katso alas taivaasta,
ja katso asumuksestasi, pyhästä ja kunniakkaasta.
Missä ovat sinun kiihkosi ja voimasi,
sydämesi kaipaus ja laupeutesi minua kohtaan?
Ovatko ne hillittyjä?
Epäilemättä Sinä olet meidän Isämme,
vaikka Aabraham ei tiennyt meistä,
Eikä Israel tunnusta meitä.
Sinä, Herra, olet meidän Isämme,
Vapahtajamme iankaikkisuudesta on Sinun nimesi.
Oi Herra, miksi olet saanut meidät eksymään teiltäsi,
ja paaduttanut sydämemme pelostasi?
Palauta palvelijasi tähden,
perintösi sukukunnat.
Pyhä kansasi on omistanut sitä vain vähän aikaa,
Vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi maahan.
Meistä on tullut entisaikojen kaltaisia, joita Sinä et koskaan hallinnut,
joita ei koskaan kutsuttu Sinun nimelläsi.

a. Missä ovat sinun kiihkosi ja voimasi: Profeetta puhuu rehellisiä sanoja rukoilijan suusta. Joskus tuntuu, että Herran kiivaus ja voima ovat kaukana, ja kun meistä tuntuu siltä, meidän pitäisi tehdä juuri niin kuin rukoilija teki: huutaa Jumalan puoleen.

i. Palaa palvelijasi tähden: ”Sana ’palaa’ saattaa viitata shekinahin kirkkauden paluuseen temppeliin Jumalan asumisen symbolina kansansa keskellä (kuten Hes. 43:6-12).” (Grogan)

b. Meistä on tullut entisaikojen ihmisten kaltaisia, joita Sinä et koskaan hallinnut: Rukoilija katsoo Jumalan kansan tilaa ja huutaa tuskissaan. Miksi Jumala on sallinut tämän? Rukoilija ei ole tarkka kaikessa teologiassaan, mutta hän on asiantuntija ilmaisemaan ihmissydämen tuskaa.