Todennäköisesti yksi historian vastenmielisimmistä töistä, ”Kuninkaan läheisen jakkaran hoitaja” (tai lyhyesti vain jakkaran hoitaja) oli rooli, joka luotiin Henrik VIII:n aikana valvomaan ja avustamaan kuninkaan suolen toimintaa.

Sanalla ”jakkara” viitattiin kannettavaan vessanpönttöön, jota kannettiin mukanaan jatkuvasti veden, pyyhkeiden ja pesuastian kera. Varmistaakseen, että hän hoiti työnsä huipputehokkaasti, Jakkaran sulhanen olisi myös seurannut tarkasti kuninkaan ruokavaliota ja ateria-aikoja ja järjestänyt päivänsä kuninkaan ennakoitujen liikkeiden mukaan.

Mahdollisesti yllättäen työn saivat yleensä aatelisten pojat tai aatelisväestön jäsenet. Ajan myötä he alkoivat toimia enemmänkin kuninkaan henkilökohtaisina sihteereinä, ja heidät palkittiin korkealla palkalla ja muutamilla hienoilla eduilla, kuten oikeudella majoitukseen jokaisessa palatsissa, hallitsijan vanhoilla vaatteilla ja mahdollisuudella saada käyttöönsä minkä tahansa käytetyn sängynkamarin kalusteet.

Voi tietysti toivoa, että tällaisesta tehtävästä korvattaisiin komeasti, varsinkin jos sulhanen itse asiassa itse puhdisti kuninkaallisen takahuoneen. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että historialliset tiedot eivät viittaa siihen, että sulhanen olisi mennyt tällaisiin äärimmäisyyksiin, vaikka hän olisi lähes varmasti auttanut monarkkia riisuutumaan jokaista tilaisuutta varten.

Monarkkeista, jotka ovat eniten nauttineet tällaisesta henkilökohtaisesta huomiosta, ”hullu” kuningas Yrjö III palkkaili eniten sulhasia yhden ainoan hallituskauden aikana; yhteensä yhdeksän sulhasta, joiden joukossa oli myös Ison-Britannian pääministeriksi myöhemmin nouseva John Stuart!

Hämmästyttävää kyllä, jakkaran sulhasen rooli (joka tunnettiin Stuartin aikakaudesta lähtien nimellä Groom of the Stole) jatkui aina vuoteen 1901 asti, jolloin kuningas Edward VII päätti lakkauttaa sen.