Jahannam (arabia: جهنم) on islamilainen vastine helvetille. Sen juuret tulevat hepreankielisestä sanasta Gehinnom, joka oli Jerusalemin kaupungin ulkopuolella sijaitseva muinainen kaatopaikka, jossa jätteet poltettiin. Koraanin mukaan vain Allah (Jumala) tietää, kuka joutuu Jahannamiin (helvettiin) ja kuka Jannaan (taivaaseen).

Kuvaus

Koraanissa on yksityiskohtaisia kuvauksia Jahannamista, joita muslimit ovat tulkinneet sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti. Jahannam kuvataan vaihtelevasti tulisena paikkana, pelottavana kuiluna, kapeana siltana, joka on ylitettävä, jotta pääsee paratiisiin, ja myös pahan näköisenä hirviönä, jonka Allah voi kutsua koolle (Koraani 82.4). Sanotaan myös, että Jahannamissa kasvaa ”Zaqqum” (piikkipuu), jolla on katkera hedelmä, jota kadotettujen on pakko syödä kidutuksensa voimistamiseksi. Sen hedelmät ovat paholaisen pään muotoisia. (Koraani 44.46).

Sanotaan, että Jahannamissa on seitsemän tasoa, joihin syntinen voi joutua tekojensa mukaan. Islamissa ihmisen rangaistusaste helvetissä riippuu hänen synneistään, ja näin ollen helvetissä on eri tasoja, jotka on tarkoitettu erityyppisille syntisille. Vakavin taso tunnetaan nimellä ”Hutama”, jonka sanotaan olevan varattu uskonnollisille tekopyhille.

Tuomion päivä (يوم القيامة)

Islamin mukaan jokainen ihminen joutuu tilille teoistaan ”ylösnousemuksen päivänä” (Qiyamah) (Koraani 71.18). Tuona päivänä miehen tai naisen oma elämänkirja avataan, ja he saavat selvityksen jokaisesta tekemisestään ja jokaisesta sanastaan (Koraani 54.52-53), vaikkakaan lapsuudessa tehtyjä tekoja ei tuomita. Sanotaan, että kertomus on niin yksityiskohtainen, että henkilö hämmästyy, kuinka kattava se on. Sanotaan myös, että jos joku kieltää jonkin tekonsa tai kieltäytyy tunnustamasta sitä, hänen ruumiinosansa todistavat häntä vastaan. Jokainen ihminen, niin muslimi kuin ei-muslimi, joutuu islamilaisen ajattelun mukaan vastuuseen teoistaan, ja Allah tuomitsee hänet sen mukaisesti (Koraani 74.38).

Tuomionpäivään liittyvät koettelemukset ja kärsimykset on esitetty yksityiskohtaisesti sekä Koraanissa että Hadithissa sekä islamilaisten selittäjien ja oppineiden auktoriteettien kommentaareissa. He ovat yhtä mieltä siitä, että sinä päivänä Jumala on vihaisempi kuin koskaan ennen, ja jopa enkelit vapisevat Jumalan edessä. Lisäksi ihmiset ovat niin peloissaan tänä ”päivänä”, että profeetat itse puhuttelevat Jumalaa toistuvasti lauseella sallim, sallim eli säästä, säästä – eli ”säästä seuraajasi, oi Jumala”. Muhammedin seuraajat hänen elinaikanaan, jotka harhautuivat islamista hänen poismenonsa jälkeen, islamin luopiot, nielaistaan tuleen. Myös ne, jotka vääristelivät Koraania tai jättivät sen huomiotta tai kääntyivät toiseen uskontoon, joutuvat helvetin tuleen. Kuitenkin ne, jotka todella uskovat Jumalaan ja ovat hurskaita, joihin viitataan nimellä Al-Ghurr-ul-Muhajjalun heidän elämänsä aikana suoritetun rituaalisen pesun jäljen vuoksi, katuvat syntejään ja palaavat ”jannaan (puutarhaan), jonka alla virtaa jokia”. Maailma tuhoutuu ja kuolleet nousevat haudoistaan ja kokoontuvat odottamaan tuomiota teoistaan.

Koraanissa sanotaan, että muslimien ohella Allah pelastaa helvetistä myös muita Kirjan kansaa, ja myös ihmiset, jotka eivät ole ottaneet vastaan islamin todellista sanomaa, pelastuvat:

”Ne, jotka uskovat Allahiin ja Viimeiseen päivään ja tekevät hyviä tekoja, saavat palkkion Herraltaan; heillä ei ole mitään pelättävää eikä heitä sureta.” (Koraani 2.62)

Kuoleman jälkeen sanotaan, että arkkienkeli Azrael (muiden vähemmän merkittävien enkeleiden avustuksella) erottaa sielun ruumiista, joko ankarasti tai kivuttomasti riippuen siitä, kuinka vanhurskas henkilö oli eläessään (Koraani 79.1-2). Sielun ja ruumiin erottamisen jälkeen Nakir ja Munkar (kaksi islamilaista enkeliä) kuulustelevat sielua sen haudassa kysyen:

”Kuka on sinun (Herrasi)?”. ”Mikä on sinun elämäntapasi?” ”Kuka on johtajanne?” (Koraani 17.71)

Tämä kokemus on kauhistuttava ja pelottava riippuen siitä, oliko henkilö vanhurskas vai ei.

Tuomion jälkeen kaikki miehet ja naiset joutuvat ylittämään syvän kuilun, josta Jahannamin (helvetin) liekit hyppäävät ylös, al-Sirât (الصراط) – piikkisiltaa pitkin, niin ohutta siltaa pitkin, ettei sitä voi nähdä. Hadithissa sanotaan, että sillan ylittäminen on niin vaikea tehtävä, koska silta on yhtä ohut kuin hiuslanka ja yhtä terävä kuin miekan terä. Uskovaiset ja ne, joiden kohtalona on Jannah, pystyvät ylittämään sillan nopeasti ja turvallisesti, koska he näkevät sen paksuna kivisiltana, kun taas toiset putoavat tältä hiuksenhienolta sillalta Jahannamiin. Profeetta Muhammad johdattaa uskovat valtavaan altaaseen tai järvilähteeseen nimeltä al-kawthar الكوثر, jossa heidän janonsa tyydytetään valkoisella juomalla, joka maistuu makeutetulta maidolta. Sanotaan, että se, joka juo sitä, ei koskaan janoa. Eräässä hadithissa al-kawtharin sanotaan olevan paratiisin joki (al-Bukhari, kirja 76, hadith 583.)

Esirukous (الشفاعة)

Koko ”tuomiopäivän” perimmäisenä periaatteena on täydellinen ja täydellinen oikeudenmukaisuus, jota Allah hallinnoi. Tuomiopäivän kertomuksissa korostetaan kuitenkin myös sitä, että Allah on armollinen ja anteeksiantava ja että tällaiset ominaisuudet myönnetään tuona päivänä siinä määrin kuin ne on ansaittu.

Ennustetaan, että tuona päivänä ihmiskunta anoo profeettoja rukoilemaan esirukousta puolestaan ja anomaan perheenjäsentensä ja läheistensä turvallisuutta. Ensin ihmiset kääntyvät Aabrahamin, sitten Mooseksen, sitten Aatamin ja lopulta Nooan puoleen, jotka kaikki kieltäytyvät rukoilemasta heidän puolestaan. Nämä profeetat viittaavat sen sijaan Muhammediin, joka on korkein esirukoilija ihmiskunnan puolesta. Eräässä hadithissa kerrotaan, että Muhammedin osallistumisen ja vetoomusten jälkeen Allah itse toimii esirukoilijana ja käskee toistuvasti enkeleitään hakemaan Jahannamista (helvetistä) kaikki, jotka vilpittömästi tunnustivat shahadan, kunnes enkelit käsketään palaamaan ja löytämään jokainen, jolla on edes atomin verran hyvyyttä sydämessään, vaikkakin niitä, jotka ovat palvoneet vääriä jumalia tai osallistuneet shirkiin (epäjumalien palvontaan), ei pelasteta Jahannamista (helvetistä) ja he sen sijaan jäävät sinne iäksi. Esirukouksen jälkeen elämä jatkuu, joko Jannassa (paratiisissa) tai Jahannamissa (helvetissä).

Toisin kuin muissa maailmanuskonnoissa esiintyvät kuvaukset helvetistä ikuisen rangaistuksen asuinpaikkana, islamin mukaan ihminen voi joutua helvettiin ja sieltä taivaaseen kärsittyään tuomionsa helvetissä. Sanotaan, että vain Allah tietää, kuinka kauan syntistä pidetään helvetissä. Syntiset voidaan vapauttaa Allahin tahdon mukaan. Päätös Jannaan (paratiisiin) tai Jahannamiin (helvettiin) lähettämisestä on kuitenkin yksin Allahin käsissä. Jumala on näin ollen lopullinen päättäjä ja qadi (tuomari) siitä, kuka joutuu helvettiin ja kuka pelastetaan.

Notes

• Ali, Mohammed Ali Ibn Zubair. Qiyamahin merkit. Islamilainen kirjapalvelu, 2000. ASIN B000KJ4YDK
• Kabbani, Muhammad Hisham. Harmageddonin lähestyminen: Islamilainen näkökulma. Amerikan islamilainen korkein neuvosto, 2003. ISBN 978-1930409200
• Khalifa, Rashad. Koraani: The Final Testament, Authorized English Version with Arabic Text, Revised Edition IV. Submission.org, 2005. ISBN 978-0972920926
• Smith, Jane I. The Islamic Understanding of Death and Resurrection. Oxford University Press, 2006. ISBN 978-0195156492

Kaikki linkit haettu 14. maaliskuuta 2018.

• al-Qiyâmah
• Qiyamahin merkit
• Valkean trumpetin kaksi puhallusta, jotka aloittavat tuomiokauden