Play media
Andrakan voittajahankkeessa oli diabeetikon testiliuskoja muistuttava anturi haimasyövän varhaistutkimukseen. Sensorin, joka koostui suodatinpaperista, joka oli päällystetty yksiseinäisillä hiilinanoputkilla ja ihmisen mesoteliinia vastaan tarkoitetuilla vasta-aineilla, sanottiin mittaavan mesoteliinin määrää, jotta voitaisiin testata syövän esiintyminen potilaassa.
Hankkeessa väitettiin, että ihmisen veriseerumilla tehdyissä testeissä ilmeni annosriippuvainen vaste ja että hänen menetelmänsä oli 168 kertaa nopeampi, 1⁄26667 kertaa kalliimpi ja 400 kertaa herkempi kuin ELISA-analyysi, 25-50 %:lla täsmällisempi kuin CA19-9-testin, ja että se oli yli 90-prosenttisen täsmällinen mesoteliinin esiintyvyyden toteamiseksi. Tarvittaisiin kuitenkin useita vuosia kestäviä kokeita sen selvittämiseksi, olisiko uusi laite riittävän herkkä ja spesifinen haimasyövän seulontatestiksi.
Play media
Andraka on puhunut työnsä inspiraatiosta – muun muassa perheystävän kuolemasta – muun muassa TEDx Nijmegenissä vuonna 2013. Hän teki työnsä Johns Hopkinsin lääketieteellisen tiedekunnan patologian, onkologian sekä kemiallisen ja biomolekyylitekniikan professorin Anirban Maitran valvonnassa.
Andraka on hakenut väliaikaista patenttia haimasyövän havaitsemismenetelmälleen, ja vuodesta 2012 lähtien hän oli yhteydessä yrityksiin reseptivapaasti myytävän testin kehittämisestä.
Lokakuussa 2013 Andraka esiintyi The Colbert Report -ohjelmassa vieraana kertomassa työstään.
KritiikkiMuutos
Sharonin ym. vuonna 2011 julkaisema artikkeli kumoaa monia Andrakan väitteitä mesoteliinin käyttämisen spesifisyydestä haimasyövän biomarkkerina. Erityisesti ryhmä osoitti, että terveiden luovuttajien mesoteliinin seerumipitoisuudet eivät eronneet tilastollisesti haimasyöpäpotilaiden seerumipitoisuuksista. Tohtori Ira Pastan, joka löysi mesoteliinin, sanoi, että Andrakan menetelmässä ”ei ole mitään tieteellistä järkeä”. En tunne ketään tiedeyhteisössä, joka uskoisi hänen havaintoihinsa”. George M. Church, Harvardin yliopiston genetiikan professori, ilmaisi myös huolensa kustannuksista, nopeudesta ja herkkyysväitteistä. Myös Andrakan työn uutuusarvo on kyseenalaistettu. Vuonna 2005, seitsemän vuotta ennen kuin Andraka voitti Intel ISEF -kilpailun, Jefferson Medical Collegen ja Delawaren yliopiston tutkijaryhmä raportoi rintasyövän diagnostiikkaan tarkoitetusta hiilen nanoputkiin perustuvasta anturista, joka käyttää lähes samanlaista menetelmää kuin Andrakan väitetty uusi menetelmä. Lisäksi Jiangnanin yliopiston ja Michiganin yliopiston tutkijaryhmä Wang et al. raportoivat vuonna 2009 hiilen nanoputkiin perustuvasta anturista, joka muistuttaa Andrakan anturia, ja Shao et al. raportoivat vuonna 2008 julkaisussaan hiilen nanoputkiin perustuvasta anturista syövän diagnosoinnissa käytettäväksi, jossa käytettiin menetelmää, joka muistuttaa Andrakan menetelmää.
Andraka jätti vuonna 2012 patenttiyhteistyösopimuksen mukaisen ”maailmanpatentin”, jonka perusteella tehtiin alustava haku, jonka tarkoituksena oli määritellä, voidaanko sitä käyttää. Tutkimuksessa todettiin ”keksinnöllisyyden puute” ja aiempi tekniikka Yhdysvaltain patenteissa 7824925 ja 8110369. Myöhempää patenttia ei ole jätetty mihinkään patenttivirastoon PCT:n nojalla, ja ”koodi 122” (eurooppapatenttia ei ole jätetty) myönnettiin 3. kesäkuuta 2015.
Ollessaan avoimen saatavuuden puolestapuhujaa häntä kritisoitiin siitä, että hän ei julkaissut keksintöään avoimesti kenen tahansa hyödynnettäväksi ja hyödynnettäväksi ja yritti sen jälkeen hakea patenttia sille.