Sionismi

Moderni Israel kumpuaa sekä uskonnollisista että poliittisista lähteistä. Raamatun lupaus juutalaisille kuuluvasta maasta ja paluusta Jerusalemin temppeliin kirjattiin juutalaisuuteen, ja se piti yllä juutalaisten identiteettiä 19 vuosisataa kestäneen maanpakolaisuuden ajan, joka seurasi Juudean epäonnistuneita kapinoita roomalaisia vastaan yhteisen aikakauden alussa. 1800-luvulle tultaessa muinaisessa kotimaassaan asui enää alle 25 000 juutalaista, ja he olivat suurelta osin keskittyneet Jerusalemiin, joka oli tuolloin ottomaanien valtakunnan provinssimainen takapajula.

1880-luvulla Euroopan antisemitismin lisääntyminen ja juutalaisten kansallisen ylpeyden herääminen uudelleen henkiin saivat aikaan uuden siirtolaisaallon Palestiinaan Rothschildien ja muiden varakkaiden perheiden rahoittamina maanviljelysiirtokuntina. Poliittinen sionismi syntyi vuosikymmen myöhemmin, kun itävaltalainen toimittaja Theodor Herzl alkoi puolustaa juutalaisvaltion perustamista poliittisena ratkaisuna sekä antisemitismiin (hän oli raportoinut sensaatiomaisesta Dreyfusin tapauksesta Ranskassa) että juutalaisten maalliseen identiteettiin. Herzlin lyhyt ja dramaattinen pyrkimys suurvaltojen kansainväliseen tukeen ensimmäisessä sionistikongressissa (elokuussa 1897) epäonnistui, mutta hänen kuoltuaan vuonna 1904 Chaim Weizmannin johdolla eloonjäänyt sionistijärjestö ryhtyi suuriin ponnisteluihin Palestiinan juutalaisväestön lisäämiseksi ja jatkoi samalla poliittisen tuen hakemista.

Nämä ponnistelut saattoivat olla vain pienimuotoisia, kun ottomaanien turkkilaiset hallitsivat aluetta, jota eurooppalaiset kutsuivat Palestiinaksi (latinankielisestä nimestä Palaestina, ”filistealaisten maa”, jonka roomalaiset antoivat Juudealle). Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 sionistit saivat kuitenkin Britannian hallituksen antamaan Balfourin julistuksen, asiakirjan, jossa Britannia sitoutui helpottamaan ”juutalaisten kotimaan” perustamista Palestiinaan. Keskellä huomattavaa kiistaa arabien ja ranskalaisten sodanaikaisista ristiriitaisista lupauksista Britannia sai uuden Kansainliiton hyväksymään julistuksen ja asettamaan Palestiinan Britannian mandaatin alaisuuteen. Tämä saavutus heijasti uskonnollisten ja imperialististen motiivien huumaavaa sekoitusta, jota Britannian oli vaikea sovittaa yhteen tulevina levottomina vuosina.