ISHMAELIITIT (hepr. יִשְׁמְעֵאלִים), ryhmä nomadiheimoja, jotka Raamatun mukaan olivat sukua *Ishmaelille, Aabrahamin ja Hagarin pojalle. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 25:13-15 ja i Aikakirja 1:29-31 on luettelo ”Ismaelin pojista”, joka vaatii erityistä huomiota (ks. jäljempänä). Tämän luettelon lisäksi nimitys ”ismaelilainen(t)” esiintyy seuraavissa kohdissa: 1. Moos. 37:25-28; Tuom. 8:24; Ps. 83:3; i. Aik. 2:17 ja 27:30. Tähän mennessä ei ole löydetty mainintaa ismaelilaisista nomadien nimityksenä muista raamatullisen ajan lähteistä. Assyrian kuninkaiden Sennaheribin ja Ashurbanipalin kirjoituksissa esiintyvän Sumu(ʾ)ilu-nimen samaistamista Ismaeliin koskevat oletukset (J. Lewy, R. Campbell Thompson) perustuvat näiden tekstien virheellisiin tulkintoihin.

Tietoa ismaelilaisiksi kutsuttujen nomadien alueesta ja ominaispiirteistä voidaan siis saada vain raamatullisista viittauksista ismaelilaisiin (lukuun ottamatta luetteloa ”Ismaelin pojista”) sekä siitä, mitä 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan Ismaelista. Näiden nomadien ”isä” liittyy ehdottomasti Ereẓ Israelin ja Egyptin välisiin erämaa-alueisiin, ja hän on egyptiläisen palvelijattaren Hagarin poika (1. Moos. 16:1, 3). Hagarin tapaaminen Jumalan enkelin kanssa, joka toi hänelle tiedon Ismaelin tulevasta syntymästä ja tämän kohtalokkaasta suuruudesta, liittyy ”erämaan veden lähteeseen, lähteeseen, joka on Shuriin johtavan tien varrella”, jota myöhemmin kutsutaan nimellä Beer-lahai-roi ja joka ”on Kadeshin ja Beredin välissä” (ibid., 16:7, 14). Aabrahamin karkotettua Hagarin ja Ismaelin Jumalan enkeli pelastaa heidät Beer-Seban erämaassa (21:14-19). Kun Ismael kasvoi aikuiseksi ja hänestä tuli jousimies, hän asui Paranin erämaassa, ja hänen äitinsä hankki hänelle vaimon Egyptistä (21:21). Ismaelin asuinalue määritellään 1. Mooseksen kirjan 25:18:ssa: ”Havilasta, Shurin kohdalta, joka on lähellä Egyptiä …”. Tähän alueeseen kuuluu se alue, jolla Saul kukisti Amalekin: ”Havilasta Shuriin asti, joka on Egyptin itäpuolella” (i. Sam. 15:7). Näissä kohdissa mainitun Havilan tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta Saulin ja amalekilaisten välisen taistelun kuvauksen perusteella voidaan varmuudella todeta, että tämä paikka sijaitsee Etelä-Palestiinassa.

Ismaelilaiset kuvataan beduiiniksi, jotka asuvat erämaassa, kasvattavat kameleita (vrt. erityisesti ismaelilaisen Obilin, joka oli ”kamelien ylipäällikkö”, sisällyttäminen Daavidin upseerien joukkoon, i Aikak. 27:30), ovat erämaan ryöstäjiä (vrt. 1. Moos. 16:12) ja valloittavat ajoittain vakituisen asutuksen ja ryöstävät sen (Ps. 83:7; Tuom. 8:24). Lisäksi ismaelilaiset harjoittivat karavaanikauppaa (1. Moos. 37:25). (Sukulaisuussuhteista ja keskinäisistä avioliitoista ismaelilaisryhmien, jotka olivat lähellä vakituisten alueiden rajoja, ja vakituisten asukkaiden välillä vrt. 1. Moos. 28:9, 36:3; i. Aik. 2:17.)

Aikana, jolloin midianilaisista, amalekilaisista ja bene-kedemiläisistä oli tullut harvinainen näky Israelin maassa, eräs raamatunkirjoittaja selitti aikalaisilleen, että nämä olivat eräänlaisia ismaelilaisia (vrt. Tuom. 6:3, 33; 7:12; 8:10, 22, 26 kanssa 8:24). Joosefin myyntiä koskevassa kertomuksessa mainitaan ismaelilaiskaravaani, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin (1. Moos. 37:25, 27; 39:1). Samassa kertomuksessa näitä kauppiaita kutsutaan myös midianilaisiksi (37:28) tai medanilaisiksi (37:36). Midianilaisten, medanilaisten ja amalekilaisten samaistaminen ismaelilaisiin sekä jälkimmäisten asuinalueiden sisällyttäminen amalekilaisten asuinalueisiin tukevat olettamusta, jonka mukaan ismaelilaiset olivat tiettynä ajanjaksona tärkein paimentolaisryhmä Palestiinan rajoilla (vrt. esim. 1. Moos. 16:12: ”Hän asuu kaikkien sukulaistensa rinnalla”; 25:18: ”he leiriytyivät kaikkien sukulaistensa rinnalla”; ja 21:18: ”… sillä minä teen hänestä suuren kansan”). On myös mahdollista, että ryhmiä, jotka eivät olleet suoraan sukua ismaelilaisille, kutsuttiin joskus heidän nimellään (Midian ja Medan luetellaan Aabrahamin ja Keturan poikien joukossa, 1. Moos. 25:2; i Chron. 1:32; Amalek on lueteltu Esaun jälkeläisten eli Edomin joukossa, Gen 36:12, 16; i Chron. 1:36). Vaikuttaa siltä, että tämä ajanjakso päättyi viimeistään kymmenennen vuosisadan puolivälissä eKr, josta lähtien Raamatun historiallisissa ja kirjallisissa lähteissä ei ole mainintaa ismaelilaisista.

1. Mooseksen kirja 25:13-15 ja I Aikakirja 1:29-31 sisältävät luettelon ”Ismaelin pojista”, jossa luetellaan nimeltä 12 ryhmää: Nebaiot, Kedar, Adbeel, Mibsam, Mišma, Duma, Massa, Hadad, Tema, Jetur, Nafis, Kedma (Ismaelin 12 pojan lukumäärän osalta vrt. myös 1. Moos. 17:20). Näistä Kedar, Mibsam, Misma, Duma, Massa, Jetur ja Nafis mainitaan muissa Raamatun kohdissa. Assyrialaisissa ja pohjoisarabialaisissa kirjoituksissa mainitaan Nebaiot, Kedar, Adbeel, Duma, Massa ja Tema, ja kreikkalaisissa lähteissä toiselta vuosisadalta eaa. alkaen mainitaan myös Jeturin pojat. On huomattava, että genealogista luetteloa lukuun ottamatta yhtäkään näistä ryhmistä ei mainita missään lähteessä kymmenettä vuosisataa eaa. edeltävältä ajalta. Kun otetaan huomioon se, mitä äsken mainituista kansoista tiedetään erityisesti assyrialaisista lähteistä, voidaan todeta, että ne eivät liity edellä mainittuihin ismaelilaisheimojen yhtenäisiin puitteisiin: heidän vaelluksensa laajuus on paljon ismaelilaisia laajempi, ja se kattaa alueen pohjoisesta Siinain niemimaasta (Adbeel) Wadi Sizhanin reunaan (Duma) ja Babylonian länsirajalle (Kedar, Nebaiot ja Massa). Näiden ryhmien yhteisnimitys kaikissa lähteissä on ”arabit” (Aribi, Arabu, Arbaia jne.), ja ei ole epäilystäkään siitä, että he kutsuivat itseään tällä nimellä. Toisaalta assyrialaisissa lähteissä ei mainita etnistä kehystä nimeltä Ismael; eikä ole mitään todisteita siitä, että nomadeja kutsuttiin tällä nimellä.

Tämän näkemyksen mukaan luettelo ”Ismaelin pojista” koostuu nomadikansoista, jotka asuivat Palestiinan rajoilla ja laajalla aavikkoalueella Pohjois-Arabiassa ja Syyrian-Arabian autiomaassa kahdeksannesta vuosisadasta eaa. alkaen.eaa. lähtien, ja joita kutsuttiin ”Ismaelin pojiksi”, vaikka muinaiset ismaelilaiset eivät tähän mennessä – Saulin ja Daavidin valtakuntansa rajoilla olevien nomadien kanssa käymien taistelujen ja uusien nomadiryhmien ilmaantumisen seurauksena, jotka työnsivät heidät väkisin pois Palestiinaan rajoittuvilta alueilta – enää asuttaneet tätä aluetta.

bibliografia:

Ed. Meyer, Die Israeliten und ihre Nachbarstaemme (1906), 322-8; F. Hommel, Ethnologie und Geographie des alten Orients (1926), 591-7; A. Musil, Arabia Deserta (1927), 477-93; J.A. Montgomery, Arabia and the Bible (1934), 45-46; Y. Liver, in: em, 3 (1958), 902-6; F.V. Winnett ja W.L. Reed, Ancient Records from North Arabia (1970), 29-31, 90-91, 95, 99-102.

.