Kysymys

Vaikuttiko jokin intiaaniryhmä niihin miehiin, jotka laativat Yhdysvaltojen hallintodokumentit?

Vastaus

Vuonna 1744 Canasatego, Onondaga-kansan johtaja ja Irokeesien konfederaation edustaja, neuvoi brittiläisiä siirtolaisia:

”. . . Suosittelemme lämpimästi unionia ja hyvää sopimusta teidän veljiemme välillä. Viisaat esi-isämme perustivat liiton ja ystävyyden viiden kansakunnan välille; tämä on tehnyt meistä pelottavia, tämä on antanut meille suuren painoarvon ja arvovallan naapurikansojemme keskuudessa. Olemme voimakas liitto, ja noudattamalla samoja menetelmiä, joita viisaat esi-isämme ovat noudattaneet, saatte uutta voimaa ja valtaa.”

Canasategon kehotus ja muut todisteet ovat saaneet jotkut tutkijat uskomaan, että Amerikan alkuperäiskansojen, erityisesti irokeesien, hallitukset toimivat mallina uuden kansakunnan hallitukselle. Toiset kiistävät tämän teorian ja väittävät, että Yhdysvaltojen perustuslain ja muiden asiakirjojen laatijat eivät tarvinneet intiaanihallitusten esimerkkiä, koska he saattoivat viitata ajatuksissaan lukuisiin englantilaisiin ja mannereurooppalaisiin poliittisiin teorioihin.

Irokeesien liitto on vanhin laatuaan Pohjois-Amerikassa. Vaikka jotkut tutkijat uskovat, että viisi kansakuntaa (Oneida, Onondaga, Cayuga, Mohawk ja Seneca) perustivat Irokeesiliittonsa 1200-luvulla, suosituimman teorian mukaan liitto perustettiin noin vuonna 1450, ennen kuin Kolumbus ”löysi” Amerikan. Näillä viidellä kansalla oli yhteisiä kielellisiä ja kulttuurisia piirteitä, ja ne muodostivat liiton suojellakseen itseään hyökkäyksiltä ja keskustellakseen yhteisistä asioista. 1700-luvulla liittoon liittyivät tuskarorat, jolloin sen jäsenmäärä kasvoi kuuteen kansakuntaan.

Ne, jotka kannattavat teoriaa, jonka mukaan ensimmäiset kansat vaikuttivat perustamisasiakirjojen laatimiseen, viittaavat perustajien, kuten Benjamin Franklinin, sanoihin, joka vuonna 1751 kirjoitti kirjapainokollegalleen James Parkerille, että ”olisi outoa, jos kuusi tietämättömistä villeistä koostuvaa kansakuntaa kykenisi laatimaan suunnitelman tällaisesta liitosta ja kykenisi toteuttamaan sen niin, että se on kestänyt iät ja ajat ja vaikuttaa purkamattomalta; ja silti samanlainen liitto olisi käytännössä mahdoton toteuttaa kymmenelle tai kymmenelle englantilaiselle siirtokunnalle”. Muun muassa intiaanitutkimuksen professori Bruce Johansen ja amerikkalaistutkimuksen professori Donald Grinde väittävät, että amerikkalaiset siirtolaiset, Johansenin sanoin, ”käyttivät vapaasti Amerikan intiaanien kuvaa esimerkkinä vapauden hengestä, jota he niin vaalivat”. Nämä tutkijat väittävät, että amerikkalaisten hallitusten perustajat ymmärsivät ja ihailivat intiaanien hallintorakenteita, ja he lainasivat tiettyjä intiaanien käsitteitä omiin hallituksiinsa.

Toiset tutkijat eivät ole vakuuttuneita. Esimerkiksi antropologi Elisabeth Tooker väitti, että eurooppalainen poliittinen teoria ja ennakkotapaukset tarjosivat mallit amerikkalaisille perustajille, kun taas todisteet intiaanien vaikutuksesta olivat hyvin ohuita. Vaikka irokeesien konfederaation käsite saattoi olla samankaltainen kuin Yhdysvaltojen ensimmäiset yritykset yhdistää liitto, irokeesit rakensivat hallituksensa hyvin erilaisten periaatteiden pohjalta. Irokeesiliiton jäsenkansat elivät kaikki matrilineaarisessa yhteiskunnassa, jossa asema ja omaisuus periytyivät äidin suvun kautta. Päämiehiä ei valittu, vaan klaaniäidit valitsivat heidät. Edustus ei perustunut tasa-arvoon tai väestömäärään. Sen sijaan neuvoston jäsenten määrä kullakin kansakunnalla perustui kansakuntien perinteiseen hierarkiaan liittovaltion sisällä. Kuuden kansakunnan liitolla ei myöskään ollut keskitettyä valtaa, kuten euroamerikkalaisten lopulta omaksumassa liittovaltiojärjestelmässä. Nämä väitteet ovat kuitenkin kiehtovia. Haluatko tietää lisää? Lue Elisabeth Tookerin ja Bruce Johansenin välinen keskustelu sekä alla mainitut William and Mary Quarterly Forumin (1996) artikkelit.