Euroopan yhteisöön liittyminen

Irlannin kansan ylivoimaisen enemmistön vuonna 1973 tekemä päätös liittyä Euroopan yhteisöihin on vaikuttanut kehitykseemme kansakuntana tavalla, jota edes kaikkein optimistisimmat havainnoitsijat eivät olisi osanneet ennustaa. Tuolloin suurin osa maailmanyhteisöstä piti Irlantia lähes merkityksettömänä saarena, joka kamppaili yhä löytääkseen paikkansa maailmassa yli viisi vuosikymmentä sen jälkeen, kun se oli itsenäistynyt Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Vuosina ennen jäseneksi liittymistä Seán Lemassin ja myöhemmin Jack Lynchin kaltaiset poliittiset johtajat sekä korkea-arvoiset diplomaatit ja taloustieteilijät olivat väittäneet, että Irlannin tulevaisuus oli Euroopassa.

/ireland/file/ieineujpg_enie_in_eu.jpg copyright

Eurooppa ei kuitenkaan ollut niin varma. Irlannin maatalouteen perustuvaa taloutta tukahdutti sen riippuvuus Ison-Britannian markkinoista, ja maa kärsi köyhyydestä, massatyöttömyydestä ja maastamuutosta.

Euroopan talousyhteisön (EEC) kuusi perustajavaltiota ilmaisivat epäilyksensä taloudellisesta kapasiteetistamme ja puolueettomuudestamme. Irlannin protektionistinen politiikka, jossa tuonnille asetettiin rajoituksia, ei todellakaan ollut kovin houkuttelevaa eurooppalaiselle yhteisölle, jonka ytimessä oli vapaakauppa.

Johtavat taloustieteilijät Irlannissa olivat kampanjoineet talouspolitiikan muuttamisen puolesta, ja 60-luvun alkupuolella monet korkea-arvoiset poliitikot olivat tulleet siihen käsitykseen, että se oli ainoa keino puuttua maata koettelevaan korkeaan työttömyyteen ja joukkomuuttoon.

Irlanti jatkoi ETY:n jäsenyyden ajamista, mutta toiveet murskautuivat vuonna 1963, kun Ranskan silloinen presidentti, kenraali Charles de Gaulle, teki selväksi, ettei Ranska halunnut Britannian liittyvän yhteisöön.

Hänen kantansa lopetti äkillisesti neuvottelut kaikkien hakijamaiden kanssa, ja kesti vielä vuosikymmenen ennen kuin Irlannista tuli EEC:n jäsen.

Presidentti de Gaulle oli jälleen estänyt toisen hakemuksen vuonna 1967, mutta vuonna 1969 hänen seuraajansa George Pompidou lupasi, ettei seisoisi Ison-Britannian ja Irlannin jäsenyyden tiellä.

Tuoreet neuvottelut alkoivat, ja vuonna 1972 allekirjoitettiin liittymissopimus. Toukokuussa 1972 järjestetty kansanäänestys vahvisti Irlannin liittymisen Euroopan yhteisöön, ja 83 prosenttia äänestäjistä kannatti jäsenyyttä.

EU:n jäsenyyden edut Irlannille

• Irlantilaisilla yrityksillä on esteetön pääsy yli 510 miljoonan ihmisen markkinoille
• Arviolta 978,000 työpaikkaa on luotu Irlantiin jäsenyysvuosien aikana, ja kauppa on 150-kertaistunut
• Suorat ulkomaiset investoinnit Irlantiin ovat kasvaneet dramaattisesti vain 16 miljoonasta eurosta vuonna 1972 yli 30 miljardiin euroon
• Irlannin kansalaisilla on oikeus liikkua, työskennellä ja asua vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella
• Välillä 1973-2015 Irlanti sai yli 74 miljardia euroa.3 miljardia euroa EU:lta. Samana aikana se maksoi noin 32 miljardia euroa EU:n talousarvioon (valtiovarainministeriön luvut).
• Välillä 1973-2014 irlantilaiset maanviljelijät saivat 54 miljardia euroa yhteisestä maatalouspolitiikasta.
• Irlannin näkemykset ja edut heijastuvat EU:n politiikkaan muuta maailmaa kohtaan.
• EU:n jäsenyys on auttanut rauhan ja poliittisen sopimuksen aikaansaamisessa Pohjois-Irlannissa tukemalla ja investoimalla rajat ylittäviin ohjelmiin.
• Irlannin kieli on EU:n virallinen työkieli, mikä auttaa suojelemaan maan äidinkieltä tuleville sukupolville.

Lisätietoa

EU:n jäsenyyden vaikutukset Irlantiin

EU ja irlantilaiset naiset

Euroopan rakenne- ja investointirahastot Irlannissa

Irlannista tuli kolmen yhteisön jäsen 1. tammikuuta 1973: Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (perustettu Pariisissa 18. huhtikuuta 1951 allekirjoitetulla sopimuksella), Euroopan talousyhteisö (perustettu Roomassa 25. maaliskuuta 1957 allekirjoitetulla sopimuksella) ja Euroopan atomienergiayhteisö (perustettu Roomassa 25. maaliskuuta 1957 allekirjoitetulla sopimuksella). Katso lisätietoja täältä.