Parlamentti oli suurelta osin rohkaissut radikaaleja poliittisia ryhmiä, jotka syntyivät, kun tavanomaiset yhteiskunnalliset kontrollit murtuivat Englannin sisällissodan aikana. Se oli myös tahattomasti luonut uuden poliittisen voiman, kun se perusti Uuden mallin armeijan. Ei ole yllättävää, että kaikilla näillä ryhmillä oli omat toiveensa uuden Kansainyhteisön suhteen.

LevellersEdit

John Lilburnen johtamat levellerit saivat pääasiallisen tukensa Lontoosta ja armeijasta. Vuoden 1649 Kansan sopimuksessa (Agreement of the People) he vaativat edustuksellisempaa ja vastuullisempaa parlamenttia, joka kokoontuisi joka toinen vuosi, lakiuudistusta niin, että se olisi kaikkien saatavilla ja oikeudenmukainen kaikille, sekä uskonnollista suvaitsevaisuutta. He halusivat demokraattisemman yhteiskunnan, vaikka heidän ehdottamansa äänioikeus ei ulottunut naisiin eikä yhteiskunnan alimpiin luokkiin.

Levellerit pitivät Rumpia vain vähän parempana kuin monarkiaa, jonka se oli korvannut, ja he osoittivat tyytymättömyytensä mielenosoituksin, pamfletein ja kapinoin. Vaikka heidän lukumääränsä ei muodostanut vakavaa uhkaa hallitukselle, he pelottelivat Rumpin toimimaan, ja heitä vastaan säädettiin vuonna 1649 maanpetoslaki.

DiggersEdit

Gerrard Winstanleyn johtamat Diggersit halusivat vielä tasa-arvoisemman yhteiskunnan kuin Levellerit. He kannattivat elämäntapaa, jolla oli paljon yhtäläisyyksiä myöhempiin käsityksiin kommunismista ja anarkismista: maa oli yhteisomistuksessa ja miesten ja naisten ehdoton tasa-arvo laissa ja koulutuksessa. Heitä oli olemassa vain hyvin pieni määrä, ja he kohtasivat hyvin voimakasta vastustusta, jopa tasavaltalaisten taholta.

Uskonnolliset lahkotEdit

Uskonnollisen yhtenäisyyden hajoaminen ja vuoden 1646 epätäydellinen presbyteerinen järjestely mahdollistivat itsenäisten kirkkojen kukoistuksen. Tärkeimmät lahkot (ks. myös englantilaiset toisinajattelijat) olivat baptistit, jotka kannattivat aikuisten uudelleenkastamista; Ranterit, jotka väittivät, että syntiä ei ollut olemassa ”valituille”; ja Viidennen Monarkian Miehet, jotka vastustivat kaikkia ”maallisia” hallituksia ja uskoivat, että heidän oli valmistauduttava Jumalan valtakuntaan maan päällä perustamalla ”pyhien hallitus”.

Lisääntyneemmästä suvaitsevaisuudesta huolimatta yläluokka vastusti äärilahkoja, koska niitä pidettiin uhkana yhteiskunnalliselle järjestykselle ja omistusoikeuksille.Myös katolilaiset jäivät muihin ryhmiin sovelletun suvaitsevaisuuden ulkopuolelle.

KonservatiivitTiedoksianto

Konservatiivit olivat edelleen hallitsevassa asemassa sekä keskushallinnossa että paikallishallinnossa. Edellisessä Rumpu halusi olla loukkaamatta perinteistä hallitsevaa luokkaa, jonka tukea se tarvitsi selviytyäkseen, joten se vastusti radikaaleja ajatuksia. Jälkimmäisessä tämä hallitseva luokka hallitsi perinteisen alueellisen aateliston vaikutusvallan kautta.