Vakavan sydän- ja verisuonitautitapahtuman riski pienenee viidenneksellä ihmisillä, jotka käyttävät integraasinestäjiin perustuvaa antiretroviraalista lääkehoitoa verrattuna vaihtoehtoisiin lääkkeisiin, käy ilmi yhdysvaltalaisesta havainnointitutkimuksesta, joka julkaistiin Journal of Acquired Immune Deficiency Syndromes -lehdessä. Tutkimukseen osallistui yli 20 000 hiv-positiivista henkilöä, jotka aloittivat antiretroviraalisen hoidon (ART) ensimmäisen kerran vuosien 2008 ja 2015 välisenä aikana, ja heistä neljäsosa käytti integraasinestäjään perustuvaa hoitoa.

Tutkijoiden lopullinen analyysi osoitti, että verrattuna henkilöihin, jotka käyttivät johonkin vaihtoehtoiseen lääkeryhmään perustuvaa hoito-ohjelmaa, integraasinestäjällä hoidettujen henkilöiden todennäköisyys sairastua vakavaan sydän- ja verisuonitautitapahtumaan, kuten infarktiin, tai että he tarvitsivat ohitusleikkausta tai stenttiä, laski 21 prosentilla.

”Havaitsimme alhaisemman sydän- ja verisuonitautien riskin, mitattuna vakavina sydänperäisinä haittatapahtumina, integraasinestäjiin perustuvien hoitojen käyttäjien keskuudessa, kun demografiset ja kliiniset ominaisuudet oli otettu huomioon”, tutkijat kommentoivat.”

Integraasin estäjät ovat nykyään ensisijainen valinta ART-ohjeissa, ja tämän tutkimuksen tulokset, jos ne saavat tukea muissa tutkimuksissa, viittaisivat siihen, että tämä antiretroviraalisten lääkkeiden luokka voi olla erityisen hyvä valinta henkilöille, joilla on perimmäisiä riskitekijöitä, jotka tekevät heistä erityisen alttiita sairastumaan sydän- ja verisuonitauteihin.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat nykyään useista syistä johtava vakavan sairastumisen ja kuoleman syy hiv-tartunnan saaneiden keskuudessa. Perinteisten riskitekijöiden (kuten tupakoinnin) esiintyvyys hiv-tartunnan saaneiden keskuudessa on suuri. Myös HIV:n aiheuttama tulehdus on todettu syyksi. Tämän lisäksi monet HIV-lääkkeet voivat aiheuttaa veren rasva-arvojen, kuten kolesterolin, nousua, mikä on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Yksittäiset HIV-lääkkeet on myös yhdistetty kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin; abakaviiri voi lisätä sydänkohtauksen riskiä syistä, jotka ovat edelleen epäselviä.

Integraasin estäjien ja sydän- ja verisuonitautien välinen yhteys on kuitenkin suurelta osin tuntematon. Washingtonin yliopistossa toimivan tohtori Jane O’Halloranin johtama tutkijaryhmä suunnitteli siksi tutkimuksen, jossa verrattiin suurten sydän- ja verisuonitautitapahtumien esiintymistiheyttä ja -riskiä ART-hoidon aloittaneiden henkilöiden välillä sen mukaan, perustuiko heidän hoitonsa integraasinestäjään vai vaihtoehtoiseen antiretroviraalisten lääkkeiden luokkaan – NNRTI-lääkkeisiin tai proteaasin estäjiin.

Tutkijoiden tietolähteenä käytettiin niiden 20 242 henkilön potilastietoja, joiden ART-hoito aloitettiin alkuvuoden 2008 ja vuoden 2015 lopussa. Tiedot olivat peräisin yksityisistä vakuutuksista ja Medicaidista.

Tutkimus oli havainnointitutkimus ja retrospektiivinen – ominaisuudet, jotka tarkoittavat, että sen tulokset eivät voi olla ratkaisevia, mikä on rajoitus, jonka kirjoittajat myöntävät.

O’Halloran ja kollegat keräsivät tietoja neljän merkittävän sydän- ja verisuonitapahtuman esiintyvyydestä: sydäninfarkti (sydänkohtaus), aivohalvaus, sydämen ohitusleikkaus ja stentti (pienen putken asettaminen valtimon pitämiseksi auki).

Tämän päätetapahtuman esiintymistiheyttä ja -riskiä verrattiin sen mukaan, perustuiko ART-tablettihoito integroitumisen estäjään vai vaihtoehtoiseen luokkaan kuuluvaan lääkkeeseen. Laskelmia tehdessään tutkijat ottivat huomioon mahdolliset sekoittavat tekijät, mukaan lukien ”kanavointiharhan” mahdollisuus – se, että potilaat, joilla katsottiin olevan kohonnut sydän- ja verisuonitautien riski, asetettiin mieluummin integraasin estäjälle.

Analyysiin osallistuneiden henkilöiden mediaani-ikä oli 40 vuotta, he olivat pääasiassa miehiä (79 %) ja yksityisen vakuutuksen piirissä (86 %).

Neljännes otoksesta (5069 henkilöä) aloitti integraasinestäjiin perustuvan yhdistelmän (49 % elvitegraviiri, 33 % raltegraviiri, 19 % dolutegraviiri). Huomionarvoista on, että dolutegraviiria, nykyisin yleisimmin käytettyä integraasin estäjää, käytti tässä tutkimuksessa suhteellisen harva henkilö ja biktegraviiria, uudempaa integraasin estäjää, ei yksikään. ART-ohjeiden muutosten vuoksi integraasinestäjiin perustuvia yhdistelmiä aloittavien osuus kasvoi 4 prosentista vuonna 2008 61 prosenttiin vuonna 2015.

Integraasinestäjää käyttävillä henkilöillä oli lähtötilanteessa useampia sydän- ja verisuonitautiriskiin liittyviä ominaisuuksia, kuten verenpainetauti (14 % verrattuna 11 %:iin), diabetes (7 % verrattuna 5 %:iin), tupakointi (20 % verrattuna 18 %:iin) ja rasva-arvoja alentavien lääkkeiden (21 % verrattuna 20 %:iin) käyttö. Yli puolella (52 %) integraasin estäjää käyttävistä henkilöistä ja 45 %:lla proteaasin estäjää tai NNRTI:tä käyttävistä henkilöistä oli vähintään yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Nämä erot viittaavat siihen, että henkilöille, joilla oli näitä riskitekijöitä, annettiin ensisijaisesti integraasin estäjää. Tämä päti erityisesti vuotta 2012 edeltäviin vuosiin.

Abakaviiria käytti 17 % integraasinestäjiä käyttäneistä ja 7 % vaihtoehtoista hoitoohjelmaa käyttäneistä.

Keskimääräinen seuranta-aika oli sekä integraasinestäjiä että muita kuin integraasinestäjiä käyttäneissä ryhmissä hieman yli 500 päivää. Merkittävä sydän- ja verisuonitapahtuma sattui 1,0 %:lla kummassakin hoitoryhmässä.

Tapahtumien esiintyvyys oli suurimmaksi osaksi pienempi integraasinestäjiä saaneiden ryhmässä verrattuna vaihtoehtoisia lääkkeitä käyttäviin HIV:n kanssa eläviin henkilöihin: sydäninfarkti 0,32 % vs. 0,43 %, ohitusleikkaus 0,04 % vs. 0,06 % ja stentti 0,14 % vs. 0,16 %. Aivohalvaus oli kuitenkin yleisempi integraasinestäjien käyttäjillä (0,47 % vs. 0,36 %).

Tutkijoiden alkuperäinen analyysi ei osoittanut eroa merkittävän sydän- ja verisuonitapahtuman riskissä integraasinestäjien ja muiden kuin integraasinestäjien ryhmien välillä.

Mutta sen jälkeen, kun sekoittavat tekijät ja kanavoituminen oli otettu huomioon, tulokset suosivat selvästi integraasinestäjiä, sillä ne osoittivat riskin pienenevän 21 % verrattuna muihin hoitomuotoihin (HR = 0,79 %; 95 % CI 0,64-0,96). Tämä ero säilyi, kun tutkijat ottivat huomioon abakaviirin käytön.

”Raportoimme ensimmäisestä laajamittaisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin INSTI-inhibiittoreiden vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, ja osoitimme, että INSTI-inhibiittoreiden käyttöön liittyi luokkana pienentynyt suurten sydän- ja verisuonitautitapahtumiin liittyvien haitallisten lopputulemien vaara”, päättelevät kirjoittajat. ”Koska näiden lääkkeiden laajamittainen käyttö jatkuu, on tärkeää, että tutkimuksemme tulokset todennetaan muissa suurissa HIV:n kanssa elävien henkilöiden kohorteissa ja yksittäisillä INSTI-lääkkeillä.”