1960-lukuEdit

Vuonna 1948 RAND perustettiin valtaapitävien ajatushautomoksi, jolla oli ”hallituksen sopimuksia ja yritysten tukea”. Institute for Policy Studies (IPS) perustettiin vuonna 1963 Marcus Raskinin ja Richard Barnetin toimesta ”vallanpitäjistä vallanpitäjistä vaikutusvaltaisimpien” ajatushautomoksi Carnegien vuoden 2009 raportin mukaan. Perustajat olivat kaksi ”tyytymätöntä” hallituksen virkamiestä John F. Kennedyn kaudella – Raskin, joka oli tuolloin parikymppinen ja työskenteli McGeorge Bundyn avustajana Valkoisessa talossa, ja Barnet, joka toimi samankaltaisessa tehtävässä John J. McCloyn kanssa. He olivat pettyneet siihen, että ”poliittinen todellisuus” asetettiin etusijalle ”moraalisten” kysymysten sijasta.

1960-luvun vastakulttuurin, Yhdysvaltojen Vietnamin sotaan osallistumisen vastustamisen ja 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen taustalla Institute for Policy Studies (IPS) ”tuli brändinimeksi häpeilemättömän vasemmistolaisen sävynsä vuoksi” vastakohtana Randille ja suurimmaksi osaksi konservatiivisille ajatushautomoille. 1960-luvun jäseniä näistä liikkeistä saapui IPS:n pääkonttoriin Washingtonin D.C.:nDupont Circleen. Vuonna 2009 antamassaan haastattelussa Raskin sanoi, että ”hyvin nopeasti Vietnamin sodan, kansalaisoikeusliikkeen ja naisliikkeen myötä instituutista tuli paikka, jonne eri liikkeiden edustajat tulivat. Ihmiset tulivat mielenosoituksista” ja ”leiriytyivät toimistoihin. Jo varhain oli ennustettu, että Vietnamista tulisi katastrofi.” Lyndon Johnsonin presidenttikaudella liittovaltion hallitus asetti Raskinin syytteeseen siitä, että hän oli vuonna 1965 julkaissut ”kymmeniä tuhansia kappaleita IPS:n sodanvastaista Vietnamin-lukemistoa” – eräänlaista oppikirjaa sodanvastaisia opetustilaisuuksia varten. Häntä syytettiin siitä, että hän ”rohkaisi ihmisiä vastustamaan kutsuntaa”. Vuonna 1967 Raskin ja IPS:n jäsen Arthur Waskow kirjoittivat ”A Call to Resist Illegitimate Authority” -asiakirjan, jonka allekirjoittivat kymmenet tunnetut tutkijat ja uskonnolliset johtajat ja joka auttoi käynnistämään kutsuntojen vastustusliikkeen.

Vuonna 1964 useat johtavat afroamerikkalaiset aktivistit liittyivät instituutin henkilökuntaan ja tekivät IPS:stä tukikohdan, josta käsin he tukivat kansakunnan pääkaupungin kansalaisoikeusliikettä. Kollega Bob Moses järjesti opiskelijoiden väkivallattoman koordinointikomitean kenttäjärjestäjille koulutusta kansalaisoikeusteorian ja käytännön välisistä yhteyksistä, ja Ivanhoe Donaldson aloitti afroamerikkalaisten valtion virkamiesten kokouksen. Port Huronin SDS:n kanssakirjoittaja ja kansalaisoikeusveteraani, IPS:n stipendiaatti Robb Burlage käynnisti kriittisen terveydenhuollon oikeudenmukaisuusliikkeen vuonna 1967 ”Burlage Report”-raportillaan. Myöhemmin Burlage perusti terveyspolitiikan neuvoa-antavan keskuksen, joka julkaisi aluksi kuukausittaista tiedotetta, Health/Pac Bulletinia, ensin vuonna 1968 ja sen jälkeen puolivuosittain ja lopulta neljännesvuosittain lähes kolmen vuosikymmenen ajan.

IPS oli myös feministiliikkeen eturintamassa. Jäsen Charlotte Bunch järjesti merkittävän naisten vapautuskonferenssin vuonna 1966 ja perusti myöhemmin kaksi feminististä aikakauslehteä, Quest ja Off Our Backs. Rita Mae Brown kirjoitti ja julkaisi merkittävän lesboromaaninsa Rubyfruit Jungle (Rubyfruit-viidakko) ollessaan IPS:n henkilökunnassa 1970-luvulla.

Marcus Raskinin vuoden 2018 muistokirjoituksessa The Nation -lehdessä , sanottiin, että Raskinille ”ideat olivat tehokkaan toiminnan taimia.”:4,8

IPS järjesti myös kongressiseminaareja ja julkaisi lukuisia kirjoja, joissa kyseenalaistettiin kansallisen turvallisuuden valtio, mukaan lukien Gar Alperovitzin Atomidiplomatia (Atomic Diplomaty) ja Barnet’n Interventio and Revolution. IPS joutui toistuvasti FBI:n ja veroviraston tutkimusten kohteeksi. Nixonin hallinto sijoitti Barnetin ja Raskinin surullisenkuuluisaksi tulleelle vihollislistalleen.

1970-luku Muokkaa

Vuonna 1971 Raskin sai ”vuoren papereita” lähteeltä, joka myöhemmin tunnistettiin… Daniel Ellsberg. Nämä tulivat tunnetuksi nimellä Pentagonin paperit. Raskin, toimi ”tavanomaisessa katalyyttisessä roolissaan” saattamalla Ellsbergin yhteyteen New York Timesin toimittajan Neil Sheehanin kanssa… Ydinaseriisunnan pitkäaikainen intohimoinen kannattaja.

Vuonna 1974 instituutti perusti ”Organizing Committee for the Fifth Estate” -organisaatiokomitean osana ”Center for National Security Studies” -keskustaan, joka julkaisi CounterSpy-lehteä vuoteen 1984 asti.

Vuonna 1976 Chilen diktaattorin Augusto Pinochetin agentit salamurhasivat kaksi IPS:n henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä Washingtonin suurlähetystörivillä. Autopommi-iskun kohteena oli Orlando Letelier, entinen Chilen hallituksen ministeri ja Yhdysvaltain suurlähettiläs, yksi Pinochetin suorasukaisimmista kriitikoista ja IPS:n sisarjärjestön, Transnational Institute (TNI) johtaja. Myös Ronni Karpen Moffitt, 25-vuotias IPS:n kehitysyhteistyöntekijä, sai surmansa.

Poliittisten tutkimusten instituutti (Institute for Policy Studies) järjestää vuosittain ihmisoikeuspalkinnon Letelierin ja Moffittin nimissä kunnioittaakseen heitä ja juhliakseen samalla ihmisoikeusliikkeen uusia sankareita Yhdysvalloista ja muualta Amerikasta. Palkinnon saajat saavat Letelier-Moffitt-ihmisoikeuspalkinnon.

Transnational Institute, Amsterdamissa sijaitseva kansainvälinen edistyksellinen ajatushautomo, perustettiin alun perin IPS:n kansainväliseksi ohjelmaksi, vaikka siitä tuli itsenäinen vuonna 1973.

Huomiota kiinnittäessään monikansallisten yritysten rooliin se oli myös varhainen kritiikki sitä kohtaan, mitä on alettu kutsua globalisaatioksi. Richard Barnetin vuonna 1974 julkaisema monikansallisten yhtiöiden valtaa tarkastellut Global Reach oli yksi ensimmäisistä aihetta käsittelevistä kirjoista.

1980-lukuEdit

1980-luvulla Raskin toimi SANE/Freeze-kampanjan puheenjohtajana.”:4

1980-luvulla IPS:stä tuli voimakkaasti mukana tukemassa liikettä, joka vastusti Yhdysvaltain väliintuloa Keski-Amerikassa. IPS:n johtaja Robert Borosage ja muu henkilökunta olivat mukana laatimassa Changing Course: Blueprint for Peace in Central America and Caribbean, jota sadat koulut, ammattiliitot, kirkot ja kansalaisjärjestöt käyttivät haasteena Yhdysvaltojen politiikalle alueella.

Vuonna 1985 stipendiaatti Roger Wilkins auttoi perustamaan Free South Africa Movement -liikkeen, joka järjesti vuoden mittaisen mielenosoitusten sarjan, joka johti Yhdysvaltojen pakotteiden asettamiseen. Vuonna 1987 S. Steven Powell julkaisi tietokirjansa Covert Cadre: Inside the Institute for Policy Studies, jossa hän Joshua Muravchikin pitkän kriittisen arvostelun mukaan ”tarjoaa ylivoimaisesti kattavimman faktakokoelman IPS:stä, jonka kukaan on tähän mennessä koonnut”.

Vuonna 1986, Reaganin hallinnon kuuden vuoden jälkeen, Sidney Blumenthal sanoi, että ”Ironista kyllä, kun IPS:n vaikutusvalta Washingtonissa on pienentynyt, sen asema on kasvanut konservatiivisessa demonologiassa.” IPS:n vaikutusvalta on vähentynyt. Reaganin aikakaudella instituutti on näyttäytynyt oikeiston pakkomielteenä ja saanut suurimman osan julkisuudestaan toimimalla maalitauluna.”

Konservatiiviset ajatushautomot American Enterprise Institute ja The Heritage Foundation kuvailivat IPS:ää 1980-luvun lopun ”äärivasemmistoksi” tai ”radikaalivasemmistoksi”:177 toinen konservatiivinen ajatushautomo, joka harjoitti sellaista, mitä kirjailija Joshua Muravchik kutsui ”kommunofilismiksi”.

Emoryn yliopiston politiikan ja historian professori Harvey Klehr kirjassaan Far Left of Center vuodelta 1988: The American Radical Left Today sanoi, että IPS ”toimii radikaaliliikkeen älyllisenä hermokeskuksena, jonka toiminta ulottuu ydinvoima- ja väliintulon vastaisista kysymyksistä marxilaisten kapinallisten tukemiseen. ”177

1990-luku Muokkaa

1990-luvun alkupuolella IPS ryhtyi seuraamaan Yhdysvaltain kauppa-, investointi- ja huumausainepolitiikkojen ympäristövaikutuksia.