FormatEdit

Inside Edition lähetetään kahdessa eri formaatissa: arkipäivän painos lähetetään puolen tunnin ohjelmana, ja se sisältää laajan valikoiman erityyppisiä uutisjuttuja ja erikoisjaksoja; lisäksi tuotetaan viikonlopun painos (jonka nimi on Inside Edition Weekend, mutta johon viitataan visuaalisesti Inside Weekend -nimellä lähetysgrafiikoissa), jonka kesto on niin ikään puoli tuntia ja joka koostuu edellisen viikon maanantaista perjantaihin esitetyistä jutuista. Merkittävinä juhlapäivinä, jotka osuvat arkipäivään, kyseinen jakso voi olla samankaltainen kuin viikonloppujakso, mutta siinä on kooste aiempien jaksojen jutuista ja toisinaan elämäntyyliin liittyviä juttuja tiettyihin tärkeisiin juhlapäiviin (kuten itsenäisyyspäivään, kiitospäivään ja jouluun) liittyen. Vuodesta 2002 vuoteen 2012 tietyissä kesäkuukausien aikana esitetyissä jaksoissa noudatettiin myös samankaltaista formaattia, jossa sekoitettiin aiempien jaksojen juttukokonaisuuksia, jotka kyseisen päivän juontaja esitteli, ja ajankohtaisia uutisjuttuja, jotka esitteli yksi ohjelman uutistoimiston kirjeenvaihtajista.

Ohjelma sijaitsee Studio 45:ssä CBS:n lähetyskeskuksessa New Yorkissa, jossa sijaitsee sen pääuutishuone ja tuotantotilat sekä lähetyksen lavastus (joka siirtyi fyysisestä lavastuksesta virtuaaliseen studioon syyskuussa 2013). Joitakin lähetyksiä tehdään kuitenkin ohjelman länsirannikon uutishuoneesta Los Angelesista (jossa ohjelman L.A:ssa asuvat kirjeenvaihtajat esittelevät joskus juttukokonaisuuksia) tai paikan päällä ohjelmaa lähettävän televisioaseman studiosta tai tapahtumapaikoilta, joista lähetystä varten raportoidaan. Inside Edition lähetetään suorana lähetyksenä satelliitin välityksellä kello 15.00 itäisellä aikavyöhykkeellä maanantaista perjantaihin, ja jokaiseen lähetykseen tehdään satunnaisia päivityksiä, joissa otetaan huomioon uusia juttutietoja tai muita ajankohtaisia uutisia ja korjataan teknisiä tai käsikirjoituksellisia ongelmia alkuperäisessä suorassa lähetyksessä.

Ohjelma oli ensimmäisten joukossa, joihin COVID-19-pandemian vaikutukset vaikuttivat suoraan televisiossa 11. maaliskuuta 2020 (päivä, jolloin koronavirus julistettiin pandemiaksi); koska CBS Broadcast Center (ja siten Inside Editionin uutishuone ja studio) suljettiin sen jälkeen, kun rakennuksen henkilökunta testattiin positiivisesti koronavirustautiin 2019. Ensimmäisen viikon ajan sen jälkeen Deborah Norville aloitti ohjelman kotikeittiöstään ja myöhemmin kuvasi myöhemmin etänä kotonaan Los Angelesin uutishuoneen avustuksella ennen kuin hän pystyi perustamaan erityisen virtuaalisen kotistudion, jossa koko henkilökunta työskenteli kotoa käsin, koska Los Angelesin tukikohtaan vaikutti myös kotona oleskelumääräys.

HistoryEdit

Ohjelman loivat John Tomlin ja Bob Young, joiden konseptin poimi King World Productions (jonka CBS Corporation – joka itse oli hankkinut King Worldin joulukuussa 2005 Viacomista irtaantuneena – yhdisti CBS Television Distributioniin syyskuussa 2007; sekä CBS että Viacom yhdistyisivät uudelleen ViacomCBS:ksi vuonna 2019) talvella alkutalvesta 1988 debyyttiäkseen televisiokaudella 1988-89. Kun Inside Edition sai ensi-iltansa tammikuussa 1989, ohjelman formaatti oli alun perin korkeatasoinen ja keskittyi yleisiin uutisiin ja tutkivaan journalismiin. Ohjelman ensimmäinen juontaja oli David Frost, joka alennettiin kirjeenvaihtajan rooliin noin kolmen viikon kuluttua alkuperäisen konseptin huonojen katsojalukujen vuoksi.

Samaisen vuoden helmikuussa Frostin korvasi pääjuontajana ABC Newsin toimittaja Bill O’Reilly. Siihen mennessä ohjelma oli siirtynyt kohti sekoitusta iltapäivälehtien rikosjuttuja, tutkimuksia ja julkkisjuoruja. Itse asiassa Inside Edition oli yksi alkuperäisistä ”kolmesta suuresta” iltapäivälehtijournalismityyppisestä uutisohjelmasta 1990-luvun alussa Yhdysvaltain televisiossa – Foxin A Current Affairin ja Paramountin Hard Copy -ohjelman ohella – jotka kilpailivat kiivaasti toistensa kanssa syndikoinnissa tuona aikana (ja on ainoa, joka on edelleen lähetyksessä). Sen lisäksi, että O’Reilly oli yksi ensimmäisistä amerikkalaisista lähetystoiminnan harjoittajista, jotka uutisoivat Berliinin muurin purkamisesta, hän sai ensimmäisenä yksinoikeudella haastateltavan murhaaja Joel Steinbergin ja oli ensimmäisenä televisiojuontajana valtakunnallisesta ajankohtaisohjelmasta paikalla Los Angelesin vuoden 1992 mellakoissa.

Syyskuussa 1992 ohjelma käynnisti spin-off-uutislehden, Inside Edition Extra -nimisen uutislehden, jonka yhteistuotantona olivat King World ja silloinen CBS:n tytäryhtiö WHDH (kanava 7, nykyisin itsenäinen asema), joka lähetti emosarjaansa Bostonin markkinoilla. Ohjelman juontajana toimi Tom Ellis, joka oli aiemmin toiminut WHDH:n juontajana. Toisin kuin emo-ohjelmansa, Inside Edition Extra ei pystynyt saavuttamaan korkeita katsojalukuja, ja se lopetettiin kauden 1992-93 lopussa; sen korvasi American Journal, joka jatkoi pidempää viisivuotiskautta.

Heinäkuussa 1994 O’Reilly alkoi ilmaista haluavansa jättää Inside Editionin. Maaliskuussa 1995, hieman yli kuusi vuotta ohjelman ensi-illan jälkeen, O’Reilly jättäisi ohjelman. Tilalle valittiin Deborah Norville, joka oli tuolloin CBS Newsin viikonloppuankkuri ja joka oli aiemmin tullut tunnetuksi lyhyestä työjaksostaan NBC:n Today-ohjelman toisena uutisankkurina.

1990-luvun loppupuolella, kun sen samankaltaisen formaatin syndikoidut kilpailijat olivat jo alkaneet hiipua katsojaluvuissa, ohjelma muokkasi formaattiaan yrittäessään pitää katsojat. Vaikka ohjelma keskittyi edelleen osittain viihde- ja rikostarinoiden ympärille, se alkoi vähitellen lisätä myös kovaa uutissisältöä (joka koostui tietyistä takuun pääotsikoista ja muista merkittävistä yleisistä uutisista ja oikeudellisista tarinoista) sekä elämäntyyli- ja ihmiskohtaloita käsitteleviä juttuja. 2000-luvun lopulla videonjakosivustojen, kuten YouTuben, yleistyessä Inside Edition alkoi sisällyttää useimpiin lähetyksiin viraalivideoita, jotka liittyvät joko kyseisen päivän uutistarinoihin tai yleisemmin humoristisiin tai hämmästyttäviin videoihin (kuten nokkelat avioliittohakemukset, ihmiset ja eläimet, jotka esittävät mielenkiintoisia kykyjä tai temppuja, aktiivinen sotilashenkilöstö, joka palaa kotiin ja yllättää perheenjäsenet, ja käytännön vitsit); jälkimmäistä tyyppiä olevat videot sisältyvät tyypillisesti jokaisen lähetyksen päättävään D-lohkoon.

KritiikkiEdit

1990-luvulla Pew Research Center Project for Excellence in Journalism luokitteli Inside Editionin ”tabloidilehdistöksi” ja ”pseudo-uutisohjelmaksi”.