Jokainen assosioi infarktin voimakkaaseen rintakipuun – eikä vähiten siksi, että näemme sen sellaisena elokuvissa ja saippuaoopperoissa. Tämä oire on todellakin yleisin, mutta se ei ole ainoa. Joissakin tapauksissa sitä ei välttämättä edes ole. Tieto tämäntyyppisestä lääketieteellisestä hätätilanteesta on olennaisen tärkeää kaikille, sillä mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä suuremmat ovat selviytymismahdollisuudet. Se on paljon ihmisiä. Ja lähes kaikki nämä kuolemantapaukset voitaisiin välttää elintapojen muutoksilla ja riskitekijöiden asianmukaisella hallinnalla, kuten alla kerrotaan.

Tautiluvut ovat huolestuttavia

Sydän- ja verisuonitaudit ovat tauteja, jotka tappavat eniten Brasiliassa ja koko maailmassa. Brasilian kardiologiyhdistyksen vuoden 2018 arvioiden mukaan pelkästään täällä kuolee vuosittain lähes 400 000 ihmistä. Tämä on yli 1000 päivässä ja noin 43 tunnissa. Se on kaksinkertainen määrä kaikkien syöpätyyppien aiheuttamiin kuolemiin verrattuna ja yli kaksinkertainen määrä kuolemaan johtaviin onnettomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin verrattuna.

Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista aivoverenkiertohäiriö (CVA), eli suosittu ”aivohalvaus”, on yleisin, ja sen jälkeen tulee sydäninfarkti. ”Tällä hetkellä vuosittain diagnosoidaan noin 300 000 tapausta, ja noin 30 prosentissa niistä lopputulos on kuolemaan johtava”, kertoo kardiologi Guilherme Sangirardi, joka on São Paulon osavaltion brasilialaisen kardiologiyhdistyksen (Socesp) ja Brasilian hemodynamiikan ja toimenpidekardiologian yhdistyksen (SBHCI) jäsen.

KATSO MYÖS

• Viisi merkkiä siitä, että sinulla voi olla sydänkohtaus
• Ennaltaehkäiseekö toistuva yskä sydänkohtausta? Opi toimimaan, kun sinulla on ongelma
• Olin saanut sydänkohtauksen ja ajoin sairaalaan; en kuollut, koska juoksin

Sydän ja verenkierto

Sydän on pumppu, jonka avulla runsaasti happea ja ravintoaineita sisältävä veri lähetetään elimistön kaikkiin soluihin. Elin koostuu neljästä ontelosta (kaksi eteistä ja kaksi kammiota). Verenkierto varmistetaan sydänlihaksen, sydänlihaksen, supistumisella ja laajentumisella sekä venttiileillä, jotka varmistavat, ettei takaisinvirtausta tapahdu. Hapetettu veri poistuu sydämestä aortan (suurin kaikista valtimoista) kautta ja kulkeutuu kaikkiin elimiin. Se palaa takaisin suonissa, joissa on jo valmiiksi vähän happea ja runsaasti hiilidioksidia.

Kuten mikä tahansa muu elin tai kudos, myös sydänlihas tarvitsee toimiakseen runsaasti happea sisältävää verta. Sydänlihasta ruokkivat vasen ja oikea sepelvaltimo, jotka lähtevät aortasta ja haarautuvat yhä pienemmiksi verisuoniksi kastelemaan koko sydänlihasta.

”Vasen kammio on kuin puun juuri, se pumppaa verta aorttaan, joka on kuin runko, joka jakaa kaikki valtimohaarat, jotka ravitsevat kehoa, ja sepelvaltimot ovat oksat, jotka ravitsevat sydäntä”, vertaa sydän- ja verisuonitautien kirurgi Magaly Arrais, Sydänsairaalasta (Hcor) São Paulossa ja Brasilian sydän- ja verisuonitautien leikkausyhdistyksen (BSCVS) erikoistuneiden osastojen johtaja.

Ateroskleroosi

Syistä, joihin liittyy geneettisiä tekijöitä ja elämäntapatekijöitä, valtimoiden läpimitta voi ajan mittaan pienentyä rasvasta, kolesterolista ja muista aineista koostuvien plakkien (aterooma) kerääntyessä. Tämä ateroskleroosiksi kutsuttu prosessi alkaa jo varhain ihmisen elämässä, ja siihen liittyy tulehdusreaktio. Sen edetessä näihin plakkeihin kertyy kalsiumia, kuolleita soluja ja muita roskia, jotka näkyvät tietyissä kuvantamistutkimuksissa. Kun sairaus uhkaa sydäntä, puhutaan sepelvaltimotaudista (CAD), joka on krooninen ja etenevä sairaus. Keho puolustautuu tätä hyökkäystä vastaan kerääntymällä verihiutaleita (yksi veren ainesosista), jolloin syntyy hyytymä (jota kutsutaan myös trombiksi). Sekä plakit että trombit voivat estää verta kulkemasta valtimon sen osan läpi, jossa tukos esiintyy. Kun kudoksen kastelu on riittämätöntä, tilaa kutsutaan iskemiaksi. Kun kastelu katkeaa, verisuonen syöttämä kudos kuolee ja näin ollen myös osa sydänlihasta – tätä kutsutaan infarktiksi.

Infarkteja voi tapahtua missä tahansa elimistössä, mutta kun ne kohdistuvat sydänlihakseen, niitä kutsutaan sydäninfarktiksi tai akuutiksi sydäninfarktiksi, kun ne ilmenevät äkillisesti. Esiintyminen luokitellaan yleensä seuraavasti: STEMI-infarkti (johon liittyy elektrokardiogrammin muutos) ja NSTEMI-infarkti (ilman elektrokardiogrammin muutosta).

Infarktityypit

Suhteessa syihin asiantuntijat katsovat, että sydäninfarktin tyyppejä on viisi:

• Tyyppi 1 Yleisin, johon liittyy ateroomaplakin repeämä ja trombinmuodostus, kuten edellä on selitetty.
• Tyyppi 2 Sydänlihaksen kastelu on heikentynyt jonkin vakavan tilan seurauksena, esimerkiksi: liian korkea tai liian matala paine, syvä anemia tai muuhun kehon osaan kohdistuneen leikkauksen jälkeen.
• Tyyppi 3 Tämä on se, joka johtaa äkkikuolemaan, koska nekroosi ulottuu nopeasti laajalle alueelle tai aiheuttaa vakavan rytmihäiriön. Sitä kutsutaan myös ”fulminantti-infarktiksi”.
• Tyyppi 4 Sitä esiintyy pallolaajennuksen jälkeen.
• Tyyppi 5 Sitä esiintyy sepelvaltimon ohitusleikkauksen jälkeen.

Miten sydänkohtaus eroaa sydänkohtauksesta?

Monet ihmiset käyttävät sydänkohtausta ja sydänkohtausta synonyymeinä, mutta jälkimmäinen termi on itse asiassa paljon laajempi. Sydänkohtaukseen voi liittyä useita muita komplikaatioita kuin sydänkohtaus, kuten sydänpysähdys, jonka syynä on yleensä rytmihäiriö – sähköinen toimintahäiriö, joka saa sydämen lyömään epäsäännöllisesti ja jolla on useita syitä. Sydänkohtaus ei aina johda välittömästi sydänpysähdykseen, mutta joissakin tapauksissa se voi aiheuttaa pahanlaatuisen rytmihäiriön, jolloin sydän voi lakata lyömästä.

Angiina, varoitusmerkki

Kun verenkierto valtimossa vaarantuu tukoksen vuoksi, henkilö ei välttämättä tunne mitään. Jos hän kuitenkin ponnistelee enemmän tai joutuu stressitilanteeseen, jossa adrenaliinia vapautuu, verisuonet voivat kouristua eli supistua, jolloin veren kulku keskeytyy tilapäisesti (sydämen iskemia) ja voi aiheuttaa rintakipua eli angina pectorista.

Jos oire ilmenee vain tässä ponnistustilanteessa, sitä kutsutaan vakaaksi anginaksi. Epävakaa angina pectoris toisaalta, kun se ilmenee minimaalisella ponnistuksella tai levossa, ja sitä voidaan pitää infarktia edeltävänä. Nämä rintakivut ovat yleensä lyhytaikaisia, mutta molemmissa tapauksissa on syytä mennä kardiologille. Joka tapauksessa on hyvä tietää, että infarktin kipu on pitkittynyt ja yleensä voimakkaampi kuin angina pectoriksen kipu. Valitettavasti kyllä. On harvinaista, että henkilö ei tunne minkäänlaista kipua tai epämukavuutta ennen sydänkohtausta, mutta sitäkin voi esiintyä. Koska kipu on subjektiivinen asia, monet ihmiset saattavat sekoittaa ”varoituksen” johonkin vähäpätöiseen, kuten selkäkipuun tai vatsan kirvelyyn.

KATSO MYÖS

• Rajoittavat ruokavaliot heikentävät sydämen toimintaa
• Yksittäinen harjoittelu vähentää sydänkohtauksen riskiä jo viidellä päivällä
• Treenaamalla portaissa poltat rasvaa ja olet terveempi

Riskitekijät

– Korkea kolesteroli: Kolesteroli on eräänlainen lipidityyppi (rasva), joka on olennaisen tärkeä solujen eheydelle ja myös hormonien tuotannolle. Noin 30 % tulee ravinnostamme ja 70 % omasta maksastamme. Lipoproteiineja on kahdenlaisia: LDL (eli huono kolesteroli) ja HDL (eli hyvä kolesteroli). Liian suuri LDL-pitoisuus on yhteydessä plakkien muodostumiseen sepelvaltimoiden seinämiin ja siten sydänkohtauksiin. HDL puolestaan auttaa poistamaan kolesterolia valtimoiden seinämistä, joten on hyvä, että tätä lipoproteiinia on paljon veressä. Geneettiset ja perinnölliset taipumukset (suvun hyperkolesterolemia), liikalihavuus, istumatyö ja liiallinen eläinrasvan kulutus voivat vaikuttaa kolesterolitasoon.

– Verenpainetauti: yksi sydän- ja verisuonitautien tärkeimmistä syistä, korkea verenpaine hyökkää valtimoiden seinämiin ja voi laajentaa sydäntä, jolloin sen on työskenneltävä kovemmin. Ongelma voi johtua geneettisistä tekijöistä ja myös liiallisesta natriumin kulutuksesta (jota esiintyy ruokasuolassa ja jalostetuissa elintarvikkeissa), lihavuudesta ja istumatyöstä.

– Diabetes: Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetes vaikuttavat ateroskleroosiprosessiin. Kun nämä olosuhteet eivät ole hyvin hallinnassa, plakin repeämisen ja hyytymien muodostumisen riski kasvaa, mikä voi johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

– Riittämätön ruokavalio: vaikka kolesterolia pidetään sepelvaltimoiden pääpahiksena, on muitakin ruokaan liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sydän- ja verisuonitautiriskiin, kuten transrasvat (jotka vähentävät HDL:ää ja nostavat LDL:ää), liiallinen sokeri ja hiilihydraatit, jotka nostavat triglyseridien tasoa, joka on toista ”pahaa” rasvaa elimistössä, ja synnyttävät insuliiniresistenssiä, joka johtaa vatsarasvan kertymiseen.

– Lihavuus: mitä suurempi paino, sitä suurempi rasitus sydämelle. Sen lisäksi, että rasvakudos lisää muiden sepelvaltimotautiin liittyvien sairauksien riskiä, se edistää tulehdusta aiheuttavien aineiden tuotantoa.

– Stressi: krooninen jännittyneisyys ja riittämättömän unen puute aiheuttavat jo itsessään sellaisten hormonien vapautumista, jotka liiallisessa määrin vaikuttavat tulehduksellisesti. Lisäksi ne saavat ihmisen syömään enemmän ja huonommin. Akuutista stressitilanteesta johtuva adrenaliinin purkautuminen voi saada valtimot supistumaan, mikä on vaarallinen tilanne, jos tukos on jo olemassa.

– Istumatyö: hyvä fyysinen kunto antaa sydämen työskennellä vähemmällä ponnistuksella, mikä vähentää verenpainetaudin, liikalihavuuden, korkeiden kolesteroliarvojen, stressin ja hyperglykemian riskiä, jotka kaikki ovat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

– Tupakointi: tupakan myrkylliset aineet pahentavat ateroskleroosia, saavat valtimot supistumaan ja kovettumaan sekä vaativat sydämeltä suurempaa ponnistelua.

– Ikä: miesten ilmaantuvuus on suurimmillaan yleensä 45 vuoden iässä. Naisilla 55 vuoden jälkeen (vaihdevuodet lisäävät sydän- ja verisuoniriskiä). Aikaisempi altistuminen riskitekijöille voi kuitenkin johtaa siihen, että 20-40-vuotiaat saavat sydänkohtauksen.

– Ehkäisyvalmisteet: yhdistettynä muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin, voivat lisätä huomattavasti sydänkohtauksen ja tromboosin riskiä.

– Laittomat huumausaineet: kokaiinin kaltaiset aineet voivat aiheuttaa sydänkohtauksia jopa nuorille, koska ne aiheuttavat paineen nousua ja valtimoiden kovettumista.

– Alkoholin väärinkäyttö: liiallinen alkoholijuomien käyttö voi myös vahingoittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä.

Infarktin oireet

Kun tukos koskee pientä sepelvaltimohaaraa, joka vaikuttaa sydänlihaksen pieneen, perifeeriseen alueeseen, infarkti voi olla oireeton (tai hiljainen). Yleisimmin henkilöllä on kuitenkin oireiden yhdistelmä, joka ilmaantuu yhtäkkiä. Ensimmäinen on yleensä kipu tai kireys rinnassa, joka säteilee leukaan tai vasempaan olkapäähän ja käsivarteen. Naisilla ja iäkkäillä henkilöillä ei kuitenkaan välttämättä ole tätä tyypillistä ilmenemismuotoa tai he luulevat sitä vatsakivuksi, närästykseksi tai selkäkivuksi.

Varo, jos sinulla on se:

• Herkkä rintakipu, joka kestää yli 20 minuuttia ja voi säteillä niskaan, leukaan, selkään, vasempaan käsivarteen tai olkapäähän (voi ilmetä myös polttamisena, painavana tai kireänä tunteena rinnassa ja pistelynä käsivarressa);
• Pahoinvointi ja/tai oksentelu;
• Sudoresis, kylmä hiki;
• Hengenahdistus (yleisempää iäkkäillä);
• Erittäin voimakas väsymys tai heikkous;
• Huimaus;
• Pyörtymys;
• Halvaus.

Varokaa, naiset ja vanhukset

Naisten keskuudessa anatomisista eroista johtuen kipuja kuvataan usein polttaviksi ja kivuliaiksi rintakipuiksi. Niitä aliarvioidaan usein ennen vaihdevuosia, joten on tärkeää tuntea riskitekijät.

Iäkkäillä tai diabeetikoilla, joilla kipuherkkyys voi olla muuttunut ikääntymisen tai neuropatioiden vuoksi, hengenahdistus voi olla ilmeisin oire.

Miten toimia

Suositus on soittaa SAMUun (192) ja pitää henkilö levossa. Odotusaikana joku palvelusta voi neuvoa ottamaan kaksi 100 mg:n tablettia asetyylisalisyylihappoa (aspiriinia). Sydänpysähdyksen sattuessa henkilö on laskettava lattialle leuka ylöspäin ja aloitettava sydänhieronta tekemällä kaksi painallusta sekunnissa rintakehän keskiosaan, kunnes pelastusryhmä saapuu.

Aikaisinkin, jos oireet ovat lieviä eikä henkilöllä ole aiemmin ollut sydän- ja verisuonitauteja, on tärkeää mennä ensiapuun.

Ideaalitapauksessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä kuuden tunnin kuluessa oireiden ilmaantumisesta. 12 tunnin kuluttua toipumisen todennäköisyys on minimaalinen.

Diagnostiikka

Sydänkohtausta epäiltäessä tulisi tehdä EKG-koe, joka on yksinkertainen ja jolla voidaan lähes aina vahvistaa tai olla vahvistamatta epäilyä. Koska joissakin tapauksissa infarkti ei ole muuttunut elektrolyyttisesti, on myös tavallista, että työryhmä tekee verikokeen annostellakseen tiettyjä entsyymejä, jotka viittaavat sydänvaurioon.

Hoito

Heti kun diagnoosi on vahvistettu, potilas ohjataan katetrointiin, joka on minimaalisesti invasiivinen koe, jonka avulla voidaan havainnollistaa tukkeutuneet sepelvaltimot ja päästä niihin käsiksi, ja sen jälkeen seuraa pallolaajennushoito (angioplastiikka), joka on menettely, jolla valtimo puretaan mekaanisesti tukoksesta.

Huonosti varustetuissa sairaaloissa voidaan antaa lääkkeitä, jotka auttavat liuottamaan hyytymän, kunnes potilas siirretään suurempaan terveyskeskukseen. Onnistumisprosentit ovat kuitenkin korkeammat niillä, joille tehdään pallolaajennus.

Tukosten määrästä ja sijainnista sekä potilaan yleistilasta riippuen hoito voidaan saattaa päätökseen pallolaajennuksella, stentin (metallijousi) istuttamisella tai henkilö ohjataan revaskularisaatiokirurgiaan. Ymmärrä kutakin toimenpidettä paremmin alla.

Koronaariangioplastia

Katetrin asettaminen käsivarren tai nivusen läpi, joka ohjataan sydämen alueelle, kuten katetritutkimuksessa. Kuvien ohjaamana ja kontrastiaineen ruiskuttamisen avulla toimenpidelääkäri vie sepelvaltimon tukkeutumiskohtaan pienen pallon, joka sitten puhalletaan niin, että valtimo aukeaa ja veri pääsee taas kulkemaan sen läpi.

Jotta verisuoni ei sulkeutuisi uudelleen, siihen asetetaan stentti, eräänlainen metallijousi, joka pitää valtimon seinämät auki. Stenttejä on kahta tyyppiä: perinteinen ja farmakologinen stentti, joka vapauttaa lääkkeitä estääkseen tulevan uuden tukoksen (restenoosin) syntymisen paikalle, mikä riski on suurempi käytettäessä perinteistä stenttiä. Toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot ja kuolemantapaukset ovat harvinaisia.

sepelvaltimon ohitusleikkaus

Nimeltään ”sapenous bypass” -leikkaus, jossa käytetään laskimosta (kuten sapenous) tai valtimosta (kuten rinta- tai säteittäisvaltimosta) otettua siirrettä sillan tekemiseen, joka yhdistää tukkeutuneen valtimon terveen osan aorttaan, jolloin sydän voidaan elvyttää uudelleen.

Tarvitaan viilto keskellä rintakehää sekä pieni viilto siirteen poistamiseksi. Useimmiten se tehdään sydän-keuhkojen ohituslaitteen (sydän-keuhkokoneen) avulla, mutta joissakin tapauksissa siitä voidaan luopua. Se vaatii noin viiden päivän sairaalahoidon ja vähintään kahden kuukauden toipumisen. Mahdollisia komplikaatioita ovat muun muassa tromboosin, infektioiden ja rytmihäiriöiden riski, mutta kuolleisuus on alhainen, kun leikkaus on hyvin indikoitu ja sen suorittaa kokenut tiimi. Pallolaajennuksen etuna on kuitenkin se, että se on minimaalisesti invasiivinen toimenpide. Sopivampi kysymys olisi siis: ”Kumpi on parempi kussakin tapauksessa?”

Esimerkiksi hyvin iäkkään potilaan kohdalla leikkaus voi olla mahdoton toteuttaa. Tukos voi kuitenkin olla myös paikassa, jossa stentin asettaminen on erittäin riskialtista. Siksi on olemassa säännöllisesti päivitettävät ohjeet, joissa määritellään paras vaihtoehto kullekin potilastyypille ja sairaudelle. Joissakin tapauksissa voidaan tehdä jopa hybridimenetelmä.

Elämää sydänkohtauksen jälkeen

Toipumisprosessi riippuu paljon suoritetun toimenpiteen tyypistä ja sydänkohtauksen laajuudesta. Yleensä, jos hoito on tehty ajoissa ja vaurio on rajattu, potilas palaa täysin normaaliin elämään, kunhan hän säilyttää terveelliset tottumukset siitä lähtien.

Toipumisen aikana, joka on pidempi ja monimutkaisempi leikkauksen läpikäyneille, on noudatettava lepoaikaa ja kaikkia lääketieteellisiä suosituksia. Koska sepelvaltimotauti on krooninen sairaus, uuden sydänkohtauksen välttämiseksi on tarpeen muuttaa elämäntapoja, kuten noudattaa terveellistä ruokavaliota, harrastaa säännöllistä liikuntaa, lopettaa tupakointi ja tehdä säännöllisiä tutkimuksia.

Joitakin sydänkohtauksen jälkeen annettavia lääkkeitä tulisi ottaa koko elämän ajan, kuten verihiutaleiden muodostumista estävää lääkettä (kuten aspiriinia), kolesterolia alentavia lääkkeitä (statiinia), verenpainetaudin, diabeteksen ja joissakin tapauksissa rytmihäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

Miten auttaa sydänkohtauksen saanutta tai sairastanutta

Sydänkohtauksen saaminen on asia, jolla on voimakas emotionaalinen vaikutus henkilöön. Perheen ja ystävien tuki on siis tärkeää. On välttämätöntä, että potilasta seurataan toipumisvaiheen aikana, jotta hän ei ponnistele ja hänet ohjataan sairaalaan, jos ongelmia ilmenee.

On tavallista, että henkilöllä on masennusta sydänkohtauksen jälkeen, ja perheenjäsenet voivat auttaa diagnosoinnissa. On tärkeää, että tila hoidetaan. Myös sukulaiset ja ystävät voivat auttaa kannustamalla terveellisiin tapoihin, kuten liikuntaan ja tasapainoiseen ruokavalioon.

Ennaltaehkäisy

Verenpaineen, kolesteroli- ja verensokeriarvojen hallinta, tupakoinnin ja istuvan elämäntavan torjunta ovat sepelvaltimotaudin ja sitä kautta sydänkohtausten ehkäisyn kulmakiviä. Stressin hallinnan opettelu, hyvä uni ja vapaa-ajan vietto ovat myös tärkeitä toimenpiteitä.

Suojeleeko alkoholi sydäntä?

Vaikka joissakin tutkimuksissa korostetaan kohtuullisen alkoholiannoksen, erityisesti antioksidantteja sisältävien juomien, kuten viinin ja oluen, suojaavaa vaikutusta, lääkärit eivät suinkaan pidä tätä toimenpidettä ”lääkkeenä”.

Ei alkoholin nauttimista pitäisi aloittaa sydänsairauksien ehkäisemiseksi, sillä alkoholilla on useita muita haitallisia vaikutuksia, jopa kohtuullisina annoksina. On syytä muistaa, että juomisen ja lääkityksen sekoittaminen voi olla vaarallista.

Varhainen toteaminen

Rutiinitutkimukset, erityisesti jos henkilöllä on yksi tai useampi sepelvaltimotaudin riskitekijä, voivat ehkäistä sydänkohtauksen. Kardiologi voi yleensä suositella verikokeita (kolesterolin, triglyseridien, glukoosin ja tulehdusmerkkiaineiden, kuten C-reaktiivisen proteiinin, määrittämiseksi), sähkökardiografiaa, kaikukardiografiaa, rasituskoetta, skintigrafiaa tai angiotomografiaa.

Jos tukos havaitaan, potilas voidaan ohjata katetrointiin ja valitaan tarkoituksenmukaisin toimenpide, joka voi olla pelkkä lääkitys, angioplastia stenttien kanssa tai elektiivinen revaskularisaatiokirurgia.

SIGAVE UOL VIVABEM SOSIAALISISISSA VERKOSTOISSA
Facebook – Instagram – YouTube

.