TAXONOMY

Suborder: Strepsirrhini
Sisällysluokka: Lemuriformes
Superheimo: Lemuroidea
Sukupuoli: Lemuroidea
Sukupuoli: Lemuroidea
Sukupuoli: Lemuroidea
Sukupuoli: Lemuroidea: Indriidae
Suku: Indri
Lajit: Indri
Asalajit: I. indri
I. indri
I: I. i. indri, I. i. variegatus

Muut nimet: I. indri: indri, indris; indri (hollantilainen); indri, indri à queue courte (ranskalainen); indri colicorto (espanjalainen); indri (ruotsalainen).

Suku Indri on monotyyppinen, ja yksi laji on jaettu kahteen alalajiin (Groves 2005).

Suojelustatus:

Elinkaari: Tuntematon
Kokonaispopulaatio: Tuntematon
Alueet: Alueet: Itä-Magagagaskar
Sikiöikä: Pituus: 62,6 cm (M & F)
Paino: 6.8 kg (M & F)

MORFOLOGIA

Kookkain Madagaskarin makiireista on indri (joidenkin mielestä tämä ero on jaettu Propithecus diadema diadema -lajin kanssa)

MORFOLOGIA

Kookkain Madagaskarin makiireista on indri (joidenkin mielestä tämä ero on jaettu Propithecus diadema diademan kanssa)

; Powzyk & Thalmann 2003; Mittermeier et al. 2006; 2008). Indrit painavat keskimäärin 6,8 kg, pään ja vartalon keskipituus on 62,6 cm ja lyhyt häntä keskimäärin 5,3 cm (Zaonarivelo ym. 2007). Naaraat painavat enemmän kuin urokset (Glander & Powzyk 1998). Kaikilla indrisillä on keltaiset silmät ja suuret mustat korvat (Thalmann ym. 1993; Mittermeier ym. 2008). Lajilla on myös hammaskampa, jota se käyttää hoivaamiseen ja ruokailuun ja joka koostuu neljästä hampaasta, kahdesta etuhampaasta ja kahdesta kulmahampaasta (Powzyk & Mowry 2006). Kaiken kaikkiaan ne ovat mustia, ja niissä on jonkin verran valkoista turkkia, vaikka mustan ja valkoisen tarkka sekoitus vaihtelee paikoittain ja yksilöittäin niiden pohjois-eteläsuuntaisella levinneisyysalueella. Etelässä sijaitsevien yksilöiden värityksessä on enemmän valkoista (Thalmann ym. 1993; Mittermeier ym. 2006; 2008). Pelagin väritys vaihtelee pohjoisen ja eteläisen muodon välillä, ja pohjoisen ja eteläisen ääripään välissä esiintyy väliväriä. Pohjoisen indrillä (I. i. indri) on enimmäkseen mustat kasvot, joiden ympärillä on vaalea rengas ja muu pää on musta (Thalmann ym. 1993; Mittermeier ym. 2008). Niillä on vartalon takaosassa valkoinen, eteenpäin suuntautuva kolmio (pygal-laikku) sekä valkoinen häntä ja kyljet ja vaaleat kantapäät (Thalmann ym. 1993; Powzyk & Thalmann 2003). Etelän indrisiltä (I. i. variegatus) puuttuu valkoinen kasvorengas, mutta niillä on mustat kasvot ja takaraivo on valkoinen. Yleisesti ottaen eteläisillä muodoilla on yleensä enemmän valkoista väritystä kuin pohjoisilla lajitovereillaan, ja niiden ulommat raajat ovat vaaleammat, usein valkoiset tai harmaat (Thalmann ym. 1993).

Indrit kuuluvat Madagaskarin makiineista kaikkein arboreaalisimpiin (välttelevät tavallisesti maata), ja ne liikkuvat ympäristössään rihlattuihin hyppyihin tai pystysuuntaiseen kiipeilyyn ja hyppelyyn perustuvalla toiminnalla (Rand 1935; Mittermeier ym. 2006; Powzyk & Mowry 2006). Kaiken kaikkiaan niiden liikkuminen koostuu enimmäkseen puunrunkojen välisestä hyppelystä, jonka aikana vartalo pidetään lähellä pystysuoraa kädet ojennettuina (Petter & Peyriéras 1972; Powzyk & Mowry 2006). Joitakin raportteja maalla tapahtuvasta kaksijalkaisesta liikkumisesta on olemassa (Mittermeier ym. 2006).

Indriinejä on erittäin vaikea pitää vankeudessa, eikä niitä tällä hetkellä ole yhtään eläintarhassa maailmanlaajuisesti (Thalmann ym. 1993; Britt ym. 2002; http://www.isis.org).

LEVINNE

Nykyaikaiset levinneisyyskartat (IUCN REDLIST):
Indri indri

Kuten kaikkia makkeja, indrejä tavataan vain Madagaskarilla, mutta ne rajoittuvat saaren itäisten sademetsien pohjois-eteläsuuntaiseen kaistaleeseen (Thalmann ym. 1993). Pohjoisin löytöpaikka on Anjanaharibe-Sudin erityissuojelualue (Thalmann ym. 1993). Eteläisin raja on Bemarivo-joen eteläpuolella mutta Mangoro-joen pohjoispuolella (Petter ym. 1977). Indrisiä ei esiinny Masoalan niemimaalla, joka on suuri niemi saaren koillisosassa, eikä niitä esiinny Marojejyn kansallispuistossa, joka sijaitsee aivan niiden pohjoisimman esiintymispaikan koillispuolella (Petter ym. 1977; Tattersall 1977; Powzyk & Thalmann 2003; Mittermeier ym. 2006).

ELINYMPÄRISTÖ

Indris esiintyy Madagscarin itäisten trooppisten sademetsien tai kosteiden metsien primääri- ja sekundaarialueilla, sekä alankojen keski- että vuoristometsissä, mukaan lukien joitakin häiriintyneitä elinympäristöjä (Petter & Peyriéras 1974; Thalmann ym. 1993; Britt ym. 2002; Powzyk & Thalmann 2003; Glessner & Britt 2005; Mittermeier ym. 2006; Powzyk & Mowry 2006). Niitä tavataan usein vuoristoisissa elinympäristöissä tai elinympäristöissä jyrkässä maastossa, jossa on lukuisia harjuja ja laaksoja (Petter & Peyriéras 1974; Pollock 1975a; Thalmann ym. 1993; Britt ym. 2002). Indris-lajin on havaittu levittäytyvän lähes merenpinnan tasolta 1800 metrin korkeuteen (Rand 1935; katsaus Goodman & Ganzhorn 2004).

Betamponan suojelualueella Madagaskarin itäosassa lämpötilat ovat keskimäärin 21 °C (kesä-syyskuun välisenä aikana keskiarvo on viileämpi, keskimäärin 18 °C) ja vuotuinen sademäärä 412,9 cm (162,6 in). Eniten sataa tammi-maaliskuun ja kesä-elokuun välisenä aikana, eikä varsinaisia kuivia kuukausia ole, vaikka loka- ja marraskuu ovatkin muuta vuotta kuivempia (Britt ym. 2002).

EKOLOGIA

Indrit ovat pääasiassa lehtiruokailijoita, jotka syövät pääasiassa lehtiä (enimmäkseen nuoria), mutta myös hedelmiä, siemeniä ja kukkia (Pollock 1975a; 1977; Britt ym. 2002; Powzyk & Mowry 2003; 2006). Ne ovat sekä hampaistoltaan että ruoansulatukseltaan sopeutuneet ruokavalioonsa (tarkasteltu teoksessa Powzyk & Mowry 2006). Mantadian kansallispuistossa Madagaskarin itäosassa indrikset söivät 76 kasvilajia ja käyttivät ravintoaikansa nuorten lehtien (72,3 %), hedelmien (16,4 %) ja kukkien (6,7 %) syömiseen. Tutkimuspaikalla kulutettiin myös kuorta, palloja, muita kasvinosia, lehtien petioleja ja uusia oksankärkiä (Powzyk 1997 viitattu teoksessa Powzyk & Mowry 2003; Powzyk & Mowry 2003). Kypsät lehdet syövät vain harvoin; vain noin 1,4 prosenttia ruokailuajasta käytetään niihin (Powzyk 1997 viitattu Powzyk & Mowry 2006). Joidenkin tutkimusten mukaan maaperää kulutetaan vain harvoin, kun taas toisten mukaan geofagia on yleistä (Britt ym. 2002; Powzyk & Thalmann 2003). Itse asiassa Mantadian kansallispuistossa indrikset söivät maaperää viikoittain (Joyce Powzyk pers comm.) Betamponan suojelualueella niin ikään itäisellä Madagaskarilla syötiin 42 kasvilajia, mukaan lukien epäkypsät lehdet (73,4 % tietueista), kypsät lehdet (7,2 %), hedelmät (5,5 %), kukat (5,3 %), kuori. (4,5 %), siemeniä (2,7 %) ja petioleja (1,3 %). Epäkypsät lehdet ovat tärkein osa Betamponan ruokavaliota ympäri vuoden, kun taas muiden ruoka-aineiden kulutuksessa on havaittavissa kausittaisia piikkejä. Kypsien lehtien kulutushuiput ajoittuvat huhti- ja toukokuulle sekä syys- ja marraskuulle, mutta myös hedelmien (huhti- ja heinä-syyskuussa), siementen (helmi-maaliskuussa), kukkien (huhti-kesäkuussa, lokakuussa) ja lehtiruodin (syyskuussa) syönnissä on huipentumia (Britt ym.). 2002).

Indrit syövät ravinnon katkaisemalla halutun kasvin osan suullaan, ei käsillään (Powzyk & Thalmann 2003). Suurin osa ruokailusta tapahtuu istuessaan tai seistessään oksan yläpuolella (78 %), mutta se voi tapahtua myös pystysuoraan alustaan kiinnittyneenä (21,6 %) (Britt ym. 2002).

Indrit ovat tiukasti päiväaktiivisia, ja päivittäinen aktiivisuusjakso kestää tavallisesti vain 5-11 tuntia, mutta kesällä aktiivisuusjaksot ovat pidempiä (Pollock 1975a; 1977; Powzyk & Mowry 2006). Esimerkiksi Betamponassa indrikset aloittivat ruokailun vasta klo 9.00 ja lopettivat kaiken toiminnan klo 15.00 mennessä (Britt ym. 2002). Ruokailu käsittää yleensä noin 40 % päivittäisestä toiminnasta, ja laji lepää myös suuren osan ajastaan, usein noin kahdeksan vuorokauden aikana (Pollock 1977; Powzyk 1997 viitattu Britt ym. 2002; Britt ym. 2002; Powzyk & Thalmann 2003). Sosiaaliset toiminnot muodostavat vain hyvin pienen osan päivittäisistä toiminnoista; eräässä tutkimuksessa vain 2 % (Pollock 1975a; 1979a).

Aamulla ryhmän jäsenet aloittavat yleensä toiminnan suunnilleen samaan aikaan, minkä jälkeen seuraa lyhyt ruokailukerta ja lyhyt ryhmäliikunta sekä synkroninen ryhmän ulostaminen ja virtsaaminen. Tämän jälkeen seuraa koko päivän jatkuva ruokailu, kunnes lähellä aktiviteettijakson loppua pidetään grooming-istunto ja aktiviteetti on päättynyt tältä päivältä (Pollock 1975a). Indrit nukkuvat puissa 9,1-30,5 metrin korkeudella metsänpohjasta (Pollock 1975a).

Kotiseutu ja päivittäinen kulkureitti vaihtelevat paikkakunnittain, ja erot johtuvat lähinnä elinympäristön laadusta (Powzyk & Thalmann 2003). Esimerkiksi Mantadian kansallispuistossa indrin kotialueet ovat paljon suurempia kuin häiriintyneissä metsissä (Joyce Powzyk pers comm.). Tallennetut keskimääräiset kotietäisyydet ovat 0,27 km² (0,1 mi²), mutta muut todetut ryhmäietäisyydet olivat 0,15., 0,18, 0,18, 0,18 ja 0,3 km² (0,06, 0,07, 0,07 ja 0,12 mi²) ja jopa 0,4 km² (0,15 mi²) (Pollock 1979a; 1979b; Glessner & Britt 2005; Mittermeier ym. 2006; Joyce Powzyk pers comm.). Indrin päivittäinen kulkureitti on yleensä noin 774 m (2539,4 jalkaa), mutta se voi vaihdella 300-700 m (984,3-2296,6 jalkaa) välillä (Pollock 1975a; Pollock 1979b; Powzyk 1997 viitattu Powzyk & Thalmann 2003; Powzyk & Mowry 2006). Reviirin laajuudella käydään yleensä 8-14 päivän välein (Powzyk 1997 viitattu Powzyk & Thalmann 2003). Australialaisena talvena indris laskeutuu joskus puiden alempiin kerroksiin välttääkseen purevia hyönteisiä (Thalmann ym. 1993).

Indris voi olla sympatrinen useiden muiden makilajien kanssa. Esimerkiksi Betamponan luonnonsuojelualueella ne ovat sympatrisia hiirimakujen (Microcebus sp.), suurten kääpiömakien (Cheirogaleus major), itäisten haarukkamerkittyjen kääpiömakien (Phaner furcifer), urheilumakien (Lepilemur mustelinus), aye-ayen (Daubentonia madagascariensis) ja harmaiden lemurien (Hapalemur griseus) kanssa, valkoposkiset makit (Eulemur albifrons), mustavalkoiset röyhelömakit (Varecia variegata), itäiset avahit (Avahi laniger) ja diademissifakat (Propithecus diadema) (Glessner & Britt 2005).

Indris saattaa olla altis päiväpetojen saalistukselle, ja pikkulintujen on havaittu joutuvan tällaisten petojen hyökkäyksen kohteeksi (Goodman ym. 1993; Joyce Powzyk pers comm.).

Sisältö viimeksi muokattu:

Kirjoittanut Kurt Gron. Arvostellut Joyce Powzyk.

Cite this page as:
Gron KJ. 2010 July 1. Primate Factsheets: Indri (Indri indri) Taxonomy, Morphology, & Ecology . <http://pin.primate.wisc.edu/factsheets/entry/indri/taxon>. Viitattu 2020 heinäkuu 22.

.