”Indo-Tyynimeri”, alun perin maantieteellinen käsite, joka kattaa kaksi aluetta, Intian valtameren ja Tyynen valtameren, ei ole sinänsä uusi käsite. Kymmenen vuotta sitten Gurpreet s. Khurana, joka käytti sanaa ”Indo-Pacific Strategy” ensimmäisen kerran, oli meristrategi ja New Delhin kansallisen merisäätiön toimitusjohtaja. Hiljattain hän kirjoitti Washington Post -lehdessä, että uusi termi on muuttanut uutta strategista miellekarttaa Kiinan 1980-luvun ”uudistusten ja avautumisen” jälkeen. ”Aasian ja Tyynenmeren alue” on muokannut kuvaa Yhdysvaltoja ja Itä-Aasiaa yhdistävästä etujen yhteisöstä. Trumpin käyttämä ” Indo-Pacific ” tarkoittaa, että Intia, Yhdysvallat ja muut suuret aasialaiset demokratiat, erityisesti Japani ja Australia, liittoutuvat Kiinan hillitsemiseksi uusissa puitteissa kasvavan ”kylmän sodan” vaikutusvallan kanssa.

Viime vuosina Indo-Pacific-strategiaa ja Quad-käsitettä ovat esitelleet ja kannattaneet eri maat eri aikoina. Shinzo Abe keskusteli Intian pääministerin Modin kanssa ja edisti ”Indo-Pacific-strategiaa” useita kertoja. Toisaalta hän kehui Intian ”Eastward Action” -politiikkaa. Toisaalta hän ilmaisi tarpeen vahvistaa yhteistyötä Intian kanssa. Trumpin Japanin-vierailua kutsuttiin virallisesti ”Indo-Tyynenmeren strategiaksi”, mikä kuvastaa Yhdysvaltojen ja Japanin kiinnostusta tähän strategiaan.

Kiinalaiset tutkijat uskovat, että Kiinan nousun aiheuttamat geopoliittiset muutokset ovat tärkein syy siihen, että Washington omistaa ponnisteluja Indo-Tyynenmeren liittoutumien vahvistamiseen, ja Indo-Tyynenmeren strategian tarkoituksena on suojautua Kiinan ulko- ja turvallisuuspoliittiselta käyttäytymiseltä. Toisaalta monet tutkijat väittävät myös, että Trumpin Indo-Pacific-strategia on päivitys Obaman ”tasapainottamisesta”. Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian tutkija Xue Li uskoo, että uutta strategiaa tarvitaan Yhdysvaltojen strategisen kulttuurin ja voimatasapainon tarpeen vuoksi.

Siten Aasian ja Tyynenmeren alueen geopoliittisen ympäristön muutokset ovat perimmäisiä syitä, jotka motivoivat Indo-Tyynenmeren strategian luomista. Yhdysvaltojen hallitsevan aseman suhteellisen heikentyessä ja geopoliittisen ja taloudellisen painovoiman siirtyessä yhä enemmän Indo-Tyynenmeren alueelle tavoitteena on liittoutumien ja kumppanuuksien uudelleenmuotoilu vastauksena Kiinan nousuun.

Asianalyysi ”Indo-Tyynenmeren strategian”

Yhdysvallat

Yhdysvallat on ” Indo-Tyynenmeren strategian” johtava taho. Tällä hetkellä Yhdysvallat on esittänyt ”Indo-Pacific-strategian”, joka kuvastaa Yhdysvaltojen huomiota Intian valtameren alueeseen. Viime vuosina tapahtuneen taloudellisen nousunsa ansiosta Intiasta on tullut nousevien talouksien johtaja. Toisaalta Obaman ”Aasian ja Tyynenmeren tasapainottamisstrategian” vetäydyttyä Aasian ja Tyynenmeren valtarakenteeseen tehtiin vastaavat muutokset. Aasian ja Tyynenmeren alueen liittolaiset ovat suhtautuneet epäilevästi Trumpin ulkopolitiikkaan. Tällä kertaa tavoite, miksi Trump palasi ”Indo-Pacific-strategiaan”, on hyvin selvä – ”Indo-Pacific-strategia” on ”Aasian ja Tyynenmeren tasapainottamisstrategian” laajentaminen ja tarkistaminen.” Tarkoituksena on hillitä Kiinan nousua ja turvata Yhdysvaltojen johtoasema alueella.

Japani

Japanilla, joka on Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen Aasian ja Tyynenmeren alueella, on tärkeä rooli Intia-Tyynenmeren strategian ideoinnissa ja edistämisessä. Omien epävarmuustekijöidensä lisäksi saarivaltiona syy Japanin selkeään yhteenkuuluvuuteen Intian ja Yhdysvaltojen kanssa on Japanin valppaus ja huoli Kiinan kasvavista taloudellisista ja sotilaallisista voimavaroista.

Intia

Intia on aina ollut maa, jolla on suuria kansallisia pyrkimyksiä, ja se on yksi tärkeimmistä Intian ja Tyynenmeren alueen strategian käsitteen kannattajista. Intia voi käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen edistääkseen etujensa perustelemista ja järkeistämistä Kaakkois-Aasiassa, laajentaakseen läsnäoloaan Itä-Aasiassa, vahvistaakseen poliittista, taloudellista ja sotilaallista yhteistyötään Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kanssa sekä lisätäkseen kokonaisvaltaisesti Intian vaikutusvaltaa kansainvälisissä asioissa.

Australia

Australia oli yksi varhaisimmista maista, jotka ottivat käyttöön käsitteen ”Intia”. Australia keskusteli 1960-luvulla vaikutusvaltansa käyttämisestä ”Intian” alueella välttääkseen omat vaikeutensa kylmässä sodassa. Nykyään Australia suhtautuu aktiivisesti myönteisesti Yhdysvaltojen edistämään ”Indo-Pacific”-strategiaan ja korostaa tärkeää asemaansa Yhdysvaltojen ”Indo-Pacific”-strategiassa, ei ainoastaan siksi, että Australia haluaa parantaa Yhdysvaltojen ja Australian kauppasuhteita, vaan myös siksi, että se haluaa parantaa läsnäoloaan ja intressiensä laajuutta Kaakkois-Aasiassa.

Kaakkois-Aasian maat

Meidän on kiinnitettävä huomiota Kaakkois-Aasian maiden reaktioihin ”Indo-Pacific”-strategiaan. ”Intian valtameren” ja ”Tyynen valtameren” yhdistämiseksi Kaakkois-Aasiasta tulee keskeinen alue, jota ei voi ohittaa. Indonesia ja Singapore ovat myös ”Indo-Pacific Strategy” -konseptin kannattajia. Indonesian ja Singaporen sijaintietujen ansiosta ”Indo-Pacific” -konsepti voi parantaa strategista asemaansa. Pienet ja keskisuuret maat ovat Kiinan ja Yhdysvaltojen välissä. Toisaalta ne pelkäävät Kiinan nousun aiheuttamia alueellisen järjestyksen muutoksia. Toisaalta ne eivät halua menettää osuuttaan Kiinan talouskehityksen mukanaan tuomista osingoista.

Indotyynenmeren strategian toteuttamisen tila ja tulevaisuudennäkymät

Ensiksikin Yhdysvaltojen eristäytymissuuntaukset ja -politiikka Aasiassa haittaavat uuden kehyksen kehittämistä.

Jos Yhdysvallat haluaa rakentaa ”indotyynenmeren” järjestelmän, on syytä pohtia myös sitä, riittääkö sillä riittävästi voimaa ja resursseja tämän vastuun kantamiseen. Kustannukset ja vastuut, joita ”Intian” järjestelmän ylläpitäminen sotilaallisessa turvallisuudessa, taloudellisessa yhteistyössä jne. edellyttää, on jaettava sen liittolaisten kesken Aasian ja Tyynenmeren alueella ja Intiassa. Tämä itsessään on haaste Intialle ja Intialle.

Lisäksi ”Indo-Pacific”-strategia on tehnyt Etelä-Korean ja Kaakkois-Aasian maiden liittolaisista hukassa, sillä se korostaa ”neljän maan pilaria” ja jättää huomiotta Etelä-Korean, Vietnamin, Filippiinien, Singaporen ja muiden maiden aseman ja roolin kehyksessä.

Kaiken kaikkiaan ”Indo-Pacific-strategia” on toistaiseksi vielä pelkkä idea. Sen lähtökohtana on luoda suoja Kiinan taloudellista ja sotilaallista nousua vastaan ja rekonstruoida alueellinen järjestys. Indo-Tyynenmeren strategian tuleva tehokkuus on epävarmaa, eikä vähiten siksi, että Yhdysvaltojen, Japanin, Intian ja Australian on vielä parannettava politiikkojen ja strategioiden koordinointia ja yhteistä hyväksymistä.