Mikä on Incremental Capital Output Ratio (ICOR)?
Inkrementaalinen pääoman tuotossuhde (ICOR, incremental capital output ratio) on usein käytetty työkalu, joka selittää talouteen tehtyjen investointien tason ja siitä johtuvan bruttokansantuotteen (BKT) kasvun välistä suhdetta. ICOR ilmaisee pääoman tai investointien lisäyksikön, joka tarvitaan tuottamaan ylimääräinen tuotosyksikkö.
Key Takeaways
- Pääoman lisäyssuhde (incremental capital output ratio, ICOR) selittää kansantaloudessa tehtyjen investointien tason ja siitä johtuvan BKT:n kasvun välistä suhdetta.
- ICOR on mittari, joka arvioi sitä, kuinka paljon investointipääomaa tarvitaan marginaalisesti, jotta maa tai muu yksikkö pystyy tuottamaan seuraavan tuotantoyksikön.
- Matalampi ICOR on suositeltava, koska se osoittaa, että maan tuotanto on tehokkaampaa.
- Jotkut ICOR:n arvostelijat ovat esittäneet, että ICOR:n käyttö on rajoitettua, koska se suosii kehitysmaita, jotka voivat lisätä infrastruktuurin ja teknologian käyttöä, vastakohtana kehittyneille maille, jotka toimivat mahdollisimman korkealla tasolla.
Incremental Capital Output Ration (ICOR) ymmärtäminen
ICOR on mittari, joka arvioi sitä, kuinka paljon investoitua pääomaa maa tai muu yksikkö tarvitsee marginaalisesti seuraavan tuotantoyksikön tuottamiseen.
Ylipäätään korkeampi ICOR-arvo ei ole suotuisa, koska se osoittaa, että yksikön tuotanto on tehotonta. Mittaria käytetään pääasiassa määriteltäessä maan tuotannon tehokkuuden tasoa.
Jotkut ICOR:n arvostelijat ovat esittäneet, että sen käyttö on rajoitettua, koska on olemassa raja sille, kuinka tehokkaiksi maat voivat tulla käytettävissä olevan teknologian perusteella. Esimerkiksi kehitysmaa voi teoriassa kasvattaa bruttokansantuotettaan suuremmalla marginaalilla tietyllä määrällä resursseja kuin sen kehittynyt vastapuoli.
Tämä johtuu siitä, että kehittynyt maa toimii jo korkeimmalla teknologia- ja infrastruktuuritasolla, kun taas kehitysmaalla on parantamisen varaa. Kehittyneen maan mahdolliset lisäparannukset olisi saatava kalliimmalla tutkimus- ja kehitystyöllä (T&K), kun taas kehitysmaa voi soveltaa olemassa olevaa teknologiaa parantaakseen tilannettaan.
ICOR voidaan laskea seuraavasti:
ICOR=Vuosittaiset investoinnitVuosittainen BKT:n kasvuICOR=\frac{\text{Vuosittaiset investoinnit}{\text{BKT:n vuosittainen kasvu}}ICOR=Vuosittainen BKT:n kasvuVuosittaiset investoinnit
Esitellään esimerkiksi, että maassa X pääoman tuotoksen lisäyssuhde (ICOR) on 10. Tämä tarkoittaa, että 10 dollarin arvosta pääomainvestointeja tarvitaan 1 dollarin lisätuotannon aikaansaamiseksi. Lisäksi jos maa X:n ICOR oli viime vuonna 12, tämä merkitsee sitä, että maa X on tehostanut pääoman käyttöä.
Incremental Capital Output Ratio (ICOR) rajoitukset
Kehittyneiden talouksien osalta ICOR:n tarkkaan arviointiin liittyy monia ongelmia. Arvostelijoiden ensisijainen valituksen aihe on sen kyvyttömyys mukautua uuteen talouteen; talouteen, jota ohjaavat yhä enemmän aineettomat hyödykkeet, joita on vaikea mitata tai kirjata.
Esimerkiksi 2000-luvulla yrityksiin vaikuttavat yhä enemmän muotoilu, brändäys, T&K ja ohjelmistot, joita kaikkia on haastavampi ottaa huomioon investointitasoissa ja BKT:ssä kuin aineellisia hyödykkeitä, kuten koneita, rakennuksia ja tietokoneita, jotka ovat teollisten aikakausien tunnusmerkkejä.
Tilauksesta saatavien vaihtoehtojen, kuten SaaS-ohjelmistojen (software-as-a-service) käyttö on vähentänyt huomattavasti käyttöomaisuusinvestointien tarvetta. Tätä voidaan laajentaa vielä entisestään, kun ”as-a-service” -mallit ovat yleistyneet lähes kaiken osalta. Kaikki tämä johtaa siihen, että yritykset lisäävät tuotantotasojaan erillä, jotka nyt kirjataan kuluksi eikä aktivoida, ja näin ollen niitä pidetään investointina.
Esimerkki todellisesta maailmasta
Todellisena esimerkkinä ICOR:n käytöstä voidaan käyttää esimerkkinä Intiaa. Intian suunnittelukomission työryhmä esitti vaaditun investointiasteen, jota tarvittaisiin eri kasvutulosten saavuttamiseksi 12. viisivuotissuunnitelmassa. Kahdeksan prosentin kasvuvauhdin saavuttamiseksi markkinahintaisen investointiasteen olisi oltava 30,5 prosenttia, kun taas 9,5 prosentin kasvuvauhdin saavuttamiseksi tarvittaisiin 35,8 prosentin investointiaste.
Intian investointiasteet putosivat vuosien 2007-2008 tasolta 36,8 prosentista bruttokansantuotteesta (BKT) 30,8 prosenttiin vuosina 2012-2013. Kasvuvauhti laski samalla ajanjaksolla 9,6 prosentista 6,2 prosenttiin.
On selvää, että Intian kasvun lasku tällä ajanjaksolla on dramaattisempi ja jyrkempi kuin investointiasteiden lasku. Näin ollen on oltava säästö- ja investointiasteiden ulkopuolisia syitä, jotka selittävät Intian talouden kasvuvauhdin laskun. Muussa tapauksessa talous on muuttumassa yhä tehottomammaksi. Vuonna 2019 Intian BKT:n kasvuvauhti oli 4,23 % ja investointien osuus BKT:stä oli 30,21 %.