Scope

Etnofarmakologian erityisenä tutkimusalana on suhteellisen lyhyt historia. Termi kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1967 hallusinogeeneja käsittelevän kirjan nimenä. Se tarkastelee perinteisessä lääketieteessä käytettyjen kasvien, sienten ja muiden organismien farmakologista aktiivisuutta, joita käytetään paikallisesti tai perinteisesti lääkkeinä tai terveyden parantamiseen. Se soveltaa farmakologiassa ainutlaatuista lähestymistapaa siinä mielessä, että siinä otetaan huomioon myös lääkkeen alkuperän perinteinen ja siten antropologinen konteksti.

Tässä osassa käsitellään seuraavia aiheita:

• Kliiniset tutkimukset, farmakokinetiikka ja kansanterveys
• Perinteisten lääkkeiden turvallisuus ja toksikologia
• Perinteisten lääkkeiden laatu ja koostumus, metabolomiikka ja genomiikka
• Etnofarmakologiset ja historialliset tutkimukset etnofarmakologiassa
• Hoito dermatologisissa sairauksissa, mukaan lukien silmä- ja korva- ja nenä-, kurkkutauti- ja kurkkutautilääketiede
• Hengityselinten, ruoansulatuskanavan, sydän- ja verisuonitautien etnofarmakologia, endokriininen ja keskushermosto
• Etnofarmakologia synnytyksessä, gynekologiassa ja virtsateiden sairauksissa
• Infektiolääkkeet
• Tulehduskipulääkkeet, ja tuki- ja liikuntaelinten ja nivelsairauksien etnofarmakologia
• Malignit sairaudet ja immunosuppressio
• Aineenvaihduntahäiriöiden etnofarmakologia
• Ruoan ja lääketieteen rajapinta ja ravitsemus etnofarmakologiassa

Esityksiin on liitettävä lyhyt selvitys lääkkeen perinteisestä käytöstä. Vaikka jaosto on kiinnostunut kaikista sairauksista, tutkimukset, joissa keskitytään lääkekasvien toksikologiaan tai kliinisiin tutkimuksiin, sekä ”köyhyydestä johtuvia sairauksia” ja ”alhaisen ja keskitulotason” maissa yleisiä sairauksia koskevat tutkimukset ovat erityisen tervetulleita.

Kliiniset tutkimusartikkelit hyväksytään arvosteltavaksi vain, jos ne ovat satunnaistettuja, kaksoissokkoutettuja ja lumelääkekontrolloituja. Tilastollinen tehoanalyysi tai otoskoon perustelu on myös pakollinen.

Tämä jaosto noudattaa myös taksonomisia standardeja, jotka on vahvistettu tärkeimmin Kew MPNS-portaalissa tai vaihtoehtoisessa lähteessä mainitussa lähteessä.

Kaikkien etnofarmakologian erikoisjaostolle toimitettavien käsikirjoitusten on noudatettava parhaiden käytäntöjen arviointikriteerejä, jotka on määritelty nimellä ”The Four Pillars of Ethnopharmacology” (Etnofarmakologian neljä pylvästä), jotta ne voidaan ottaa huomioon arvioinnissa. Huomattakoon, että kaikkien Frontiers in Pharmacology -lehteen toimitettavien, kasviuutteita tai -valmisteita käyttävien artikkeleiden on myös noudatettava näitä neljää pilaria, jotta ne voidaan hyväksyä vertaisarviointiin erikoisalasta riippumatta näytteiden luonnehdinnan perusstandardina. Lisäkriteerejä voidaan tarvittaessa soveltaa muissa erikoisalojen osioissa.

ETNOPHARMAKOLOGIAN NELJÄ PILARIA

Nämä ovat joukko pakollisia ohjeita, jotka on suunniteltu ylläpitämään lehden tieteellistä, kulttuurista ja eettistä integriteettiä, ja ne kuvaavat sitä, mitä alan johtavat aikakauslehdet pitävät hyvän tutkimuksen perusasioina (ks. tästä). ”The Four Pillars of Ethnopharmacology” (Etnofarmakologian neljä peruspilaria) on tiivistetty alla mukavuuden vuoksi, mutta tutustukaa näiden ohjeiden TÄYDELLISEEN VERSIOON ennen käsikirjoituksen lähettämistä tähän osastoon.

1. Farmakologiset vaatimukset

a) Perinteinen konteksti – Farmakologisten kokeiden painopisteen on liityttävä perinteiseen kontekstiin, ja se on kuvattava johdannossa

b) Tutkimuksen uutuudesta on oltava selkeää näyttöä (perustuen julkaistun kirjallisuuden katsaukseen)

c) Uskottavat koemallit – Menetelmien on oltava viimeisintä kehitystä edustavia tai uskottavia vaihtoehtoja.

Yleisesti ottaen verkkofarmakologiset tutkimukset on suoritettava yhdessä kokeellisen farmakologian kanssa (in vitro tai in vivo) tai niiden on perustuttava vankkaan kokeellisen farmakologian aineistoon. Verkostofarmakologisissa tutkimuksissa on arvioitava kriittisesti farmakologista näyttöä valmisteen / kasviperäisen (lääkinnällisen) tuotteen mahdollisten vaikutusten ja näytön rajoitusten arvioimiseksi.

d) Annos – vaihteluvälien on oltava terapeuttisesti relevantteja

2. Valmisteen koostumusta koskevat erityiset vaatimukset

Etnofarmakologisten kokeiden toistettavuus perustuu käytetyn valmisteen (käytettyjen valmisteiden) riittävän yksityiskohtaiseen kuvaukseen. Riippumatta siitä, onko tutkittava aine raakakasviuute, monikasvivalmiste, kaupallisesta lähteestä peräisin oleva yksittäinen yhdiste vai kasviuute, kemiallinen ja kasvitieteellinen koostumus on ilmoitettava nimenomaisesti käyttäen vakiintuneita standardeja.

3. Kokeelliset ja eettiset perusvaatimukset

a) Tutkimuksen on edistettävä olennaisesti olemassa olevaa kirjallisuutta

b) Kaikkien kansainvälisten eettisten standardien noudattaminen, mukaan lukien biologista monimuotoisuutta koskevan sääntelyn noudattaminen, on olennaista

c) Eläinten käyttö on perusteltava

d) Perinteisten lääkevalmisteiden vaikutusten on oltava tieteellisesti testattavissa

4. Erityisvaatimuksia eri artiklatyypeille:

Eri artiklatyyppejä koskevat erityisvaatimukset. Näitä ovat:

• Kenttätutkimukset
• Perinteisten lääkevalmisteiden turvallisuus ja toksikologia
• Katsaukset
• Systemaattiset katsaukset
• Meta-analyysit

.