Imperial on termi, joka on viime aikoihin asti ollut varattu erityisesti Euroopan kruunatuille päämiehille valmistetuille oluille, mutta jota amerikkalaiset käsityöläispanimot ovat nyt lainanneet ja tehneet siitä valitettavan epämääräisen. Olutta kuvattaessa sana ”imperial” on nyt yleistymässä tarkoittamaan ”tavallista vahvempaa”. Käyttö on peräisin kunnioitettavasta venäläisestä Imperial Stoutista, jota Henry Thralen lontoolainen panimo valmisti 1700-luvulla ja jota sen seuraajat ja muut myöhemmin valmistivat. Alun perin erityisesti tsaaritar Katariina Suurta ja Venäjän keisarillista hovia varten valmistetusta 10 tilavuusprosentin alkoholipitoisuudesta (ABV) koostuvasta stoutista tuli lopulta laajalti käytetty oluttyyli.

Kahdeksankymmentäluvulla amerikkalaisen käsityöläispanimoliikkeen kynnyksellä keisarillinen stout-tyyli nousi uudelleen esiin, ja sen popularisoi Yhdysvalloissa luultavasti Samuel Smith Tadcasterista, Englannista. Vaikka Samuel Smithin Imperial Stout -oluen tilavuusprosentti oli 7 prosenttia, sen maku oli syvä ja täyteläinen, ja se oli pukeutunut erittäin tyylikkääseen pulloon ja etikettiin. Amerikkalaiset olivat ymmärrettävästi ihastuneita.

Amerikkalaiset käsityöläispanimot, jotka etsivät suurempia ja rohkeampia makuja omiin oluisiinsa, alkoivat liittää sanan ”imperial” kaikkiin oluisiin, jotka jäljittelivät olemassa olevaa tyyliä, mutta lisäsivät alkoholitasoa ja usein myös humalan katkeruutta. Ensimmäisenä tuli imperial India pale ale (IPA), jota seurasivat imperial brown ale, imperial pilsner, imperial witbier ja jopa imperial mild. Itse oluiden luovuus näytti hylänneen panimot, kun uusia tyylejä alettiin nimetä. Mitä tahansa oluttyyliä, jolle on annettu annos steroideja, sanotaan nyt ”imperialisoiduksi”, mikä tuo mieleen sarjakuvasankarin äkillisen supervoimien saamisen. Samoin käytetään termiä ”double”, kuten double IPA:ssa. Jos panimo kokee, että imperialisointi ei riitä, vahva brown ale voi muuttua double imperial brown aleksi, olueksi, jonka pitäisi varmasti voittaa kaikki tulijat.

Vaikka monet näistä oluista ovat hyvin tehtyjä ja etuliite ”imperial” huvittaa joitakin käsityöläispanimoita ja oluen ystäviä, suurelle yleisölle voidaan antaa anteeksi, että se tuntee olonsa hieman hämmentyneeksi. Olut, jota 20 vuotta sitten olisi kutsuttu hellesbockiksi, on yhtäkkiä muuttunut ”imperial pilsneriksi”, vaikka kyseisellä oluella ei ole mitään imperialistisia yhteyksiä eikä se selvästikään ole pilsner. Mieleen tulee Gallo Hearty Burgundy puolen litran kannussa. Yleisten olutkilpailusääntöjen mukaan imperial IPA alkaa 7,5 prosentista tilavuusprosenttia, joka on tuskin vahvempi kuin tavallinen IPA perinteisesti oli. Vaikka jotkut arvostelevat hyödyllisen oluttyylinimikkeistön mahdollista tuhoutumista, hevonen on selvästi lähtenyt tallista. Kuluttajan ei siis pidä välttämättä odottaa, että imperialisoidut oluttyylit vastaavat alkuperäisten oluttyylien parhaita ominaisuuksia. Parhaimmillaan voi toivoa jonkinlaista vastakaikua vakiintuneelle oluttyylille, jonka joitakin myönteisiä ominaisuuksia on lisätty alkoholin mukana.

Vrt. myös catherine the great, imperial stout, india pale ale ja samuel smith’s old brewery.