Immunofenotyypitys on tekniikka, jolla tutkitaan solujen ilmentämiä proteiineja. Tätä tekniikkaa käytetään yleisesti tieteellisessä perustutkimuksessa ja laboratoriodiagnostiikassa. Tämä voidaan tehdä kudosleikkeestä (tuore tai kiinnitetty kudos), solususpensiosta jne. Esimerkkinä voidaan mainita kasvainmerkkiaineen havaitseminen, kuten leukemian diagnosoinnissa. Siinä valkosolut merkitään vasta-aineilla, jotka kohdistuvat niiden kalvon pintaproteiineihin. Valitsemalla sopivat vasta-aineet voidaan leukemiasolujen erilaistuminen määrittää tarkasti. Merkityt solut käsitellään virtaussytometrissä, joka on laserpohjainen laite, joka pystyy analysoimaan tuhansia soluja sekunnissa. Koko toimenpide voidaan suorittaa verestä, luuytimestä tai selkäydinnesteestä otetuille soluille muutamassa tunnissa.

Esimerkki immunofenotyypityksen avulla saaduista tiedoista: ”Virtaussytometrisen immunofenotyypityksen raportti osoitti, että pahanlaatuiset solut olivat positiivisia CD19:n, CD10:n, dimCD20:n, CD45:n, HLA-DR:n ja λ-immunoglobuliinin kevytketjun suhteen. Monoklonaalisessa B-solupopulaatiossa ei ollut CD5:n tai CD23:n yhteisekspressiota.”

Immunofenotyypitys on hyvin yleinen virtaussytometrinen testi, jossa koettimina käytetään fluoroforiin liitettyjä vasta-aineita, jotka värjäävät kohdesoluja suurella aviditeetilla ja affiniteetilla. Tämä tekniikka mahdollistaa nopean ja helpon fenotyypin määrityksen jokaiselle solulinjalle heterogeenisessa näytteessä proteiiniyhdistelmän esiintymisen tai puuttumisen perusteella. Näin näkyvyys lisääntyy monimutkaisissa näytteissä.