Sisältyy yhtyeen vuoden 1972 albumille Be Altitude: Respect Yourself, ”I’ll Take You There”, jossa laulaja Mavis Staples kutsuu kuulijoita etsimään taivasta. Kappale on ”melkein kokonaan call-and-response-kertosäe”, jonka johdanto on poimittu Harry J Allstarsin vuoden 1969 reggae-hitistä ”The Liquidator”. Itse asiassa koko kappale, joka on kirjoitettu C-avaimella, sisältää vain kaksi sointua, C ja F. Suuri osa kappaleesta on varattu Mavisin sisaruksille Cleothalle ja Yvonnelle sekä heidän isälleen ”Popsille”, jotka näennäisesti esittävät sooloja omilla soittimillaan. Todellisuudessa nämä soolot (ja kaikki kappaleen musiikki) äänitti Muscle Shoals Rhythm Section. Kun Mavis Staples sanoo ”Daddy, now, Daddy, Daddy, Daddy” (viitaten ”Popin” kitarasooloon), se on itse asiassa Eddie Hinton, joka esittää soolon levyllä. Muscle Shoals Rhythm Sectionin basisti David Hood esittää kappaleen bassolinjan. Terry Manning lisäsi harmonikan ja soolosähkökitaran. Roger Hawkins soitti rumpuja, Barry Beckett oli Wurlitzer-sähköpianolla, ja Jimmy Johnson ja Raymond Banks osallistuivat kitaraosuuksiin. Torvi- ja jousiosuudet sovitti detroitilainen sovittaja Johnny Allen. Torvet ja jouset äänitettiin Artie Fieldsin äänitysstudiossa Detroitissa Michiganissa.
Samoin monissa Staple Singersin kappaleissa viitataan kansalaisoikeuksiin ja sosiaalisiin oloihin. Monet tulkitsevat tämän kappaleen kuvaavan kuviteltua maailmaa, jossa kansalaisoikeusliike on onnistunut: ”No more smilin’ faces/lyin’ to the races.”
Rolling Stone -toimittaja David Fricke kuvaili tätä laulua ”Muscle Shoals Soundin ruumiillistumaksi”. Se äänitettiin Sheffieldissä, AL:ssä kuuluisalla Muscle Shoals Sound -studiolla, ja insinööri Terry Manning teki overdubbauksen ja miksauksen Ardent-studioilla Memphisissä.
”Feel-good”-vibojen tukemana ”I’ll Take You There” nousi Billboardin R&B-single-listan ykköseksi neljän viikon ajan toukokuussa 1972. Kesäkuussa ”I’ll Take You There” nousi Billboard Hot 100 -listan kärkeen yhdeksi viikoksi. Billboard sijoitti sen vuoden 1972 sijalle 19. kappaleeksi. Kappale, joka sijoittui Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla sijalle 276 ja joka otettiin Grammy Hall of Fameen vuonna 1999, on edelleen Staplesin puolen vuosisadan mittaisen uran menestynein ja tunnetuin single.
Vuonna 1997 Chevrolet käytti kappaletta vuoden 1997 Chevy Malibun mainoksessa.