Vaikka umpilisäkkeen poisto on yleisimmin suoritettu päivystysleikkaus, umpilisäkkeen poiston septiset komplikaatiot ovat edelleen merkittävä sairastuvuuden lähde. Historiallisesti pitkälle edennyttä umpilisäkkeen tulehdusta on hoidettu umpilisäkkeen poistolla, johon on liitetty kekostomia ja/tai dreeniputket. Tavoitteenamme oli arvioida ileokekaaliresektion käyttöä pitkälle edenneen umpilisäkkeen välittömässä hoidossa. Tutkimme kaikkien niiden potilaiden tapaukset, joille oli tehty ileokekaaliresektio umpilisäkkeen vuoksi elokuun 1989 ja huhtikuun 2000 välisenä aikana. Potilaita oli 92 (60 miestä ja 32 naista), joiden keski-ikä oli 34 vuotta (vaihteluväli 6-71). Vatsakipua esiintyi 98 prosentilla potilaista, ja sen kesto oli 5,1+/-0,6 päivää. Oikean alemman kvadrantin oikea puoli oli arka 91 prosentilla, ja 30 prosentilla potilaista siihen liittyi oikean alemman kvadrantin massa. Lämpötila sairaalaan tullessa oli 38,0+/-0,1 celsiusastetta ja valkosolujen määrä 15 300+/-500. Leikkausta edeltäviin radiologisiin tutkimuksiin kuuluivat vatsan röntgenkuvaus (33), kontrastia sisältävä peräruiske (kaksi), tietokonetomografia (41) ja vatsaontelon ultraäänitutkimus (17); nämä tutkimukset antoivat oikean preoperatiivisen diagnoosin 89 prosentille potilaista. Aiempi umpilisäkkeen poisto oli tehty kuudelle potilaalle, ja viidellä potilaalla vatsaontelon sisäisten paiseiden perkutaaninen poisto oli epäonnistunut. Peräsuolen resektioita tehtiin 94 kappaletta 92 potilaalle. Kirurgisen resektion laajuus vaihteli potilaskohtaisesti ja vaihteli osittaisesta tsekektomiasta (34 potilasta) ileotektomiaan (55 potilasta) ja ileotektomiaan, johon liittyi ohjaava ileostomia (viisi potilasta). Vatsaontelon sisäisiä abskesseja oli leikkaushetkellä 46 tapauksessa (50 %), ja dreenit asetettiin 38 tapauksessa (41 %). Useimmissa tapauksissa (65) ihoviillot pakattiin auki; 27 tapauksessa iho suljettiin. Kuolleisuutta ei tänä aikana esiintynyt. Komplikaatioita esiintyi 25 kappaletta 23 potilaalla (25 %). Komplikaatioita olivat postoperatiivinen paise (10; 11 %), haavainfektio (10; 11 %), osittainen ohutsuolen tukos (kaksi) ja keuhkoembolia (yksi). Seitsemän potilasta tarvitsi uusintaleikkauksen ja viisi potilasta CT-ohjatun perkutaanisen dreneerauksen. Kahdessa osittaisen keekektomian tapauksessa esiintyi anastomian vuotoja, ja ne jouduttiin muuttamaan ileokeekektomiaksi. Keskimääräinen sairaalassaoloaika oli 10,5+/-1,0 päivää, ja oikaistut sairaalakustannukset olivat 31 689+/-3018 dollaria. Päätelmämme on, että pitkälle edenneen umpilisäkkeen tulehduksen lopullinen hoito voidaan toteuttaa resektioina ileocectumin mukana olevista alueista. Tämä voidaan toteuttaa primaarisen anastomoosin avulla, jolloin vältetään ileostomian ja sekundaarisen leikkauksen tarve. Tämä aggressiivinen kirurginen lähestymistapa voi vähentää infektiokomplikaatioita ja sairaalakustannuksia.