BuildingEdit

Rakennus, jossa nykyisin sijaitsee Idahon perunamuseo, tunnettiin alun perin nimellä Oregon Short Line Railroad Depot (Oregon Short Line Railroad Depot), joka oli Union Pacific Rail Roadin tytäryhtiö. Rakennuksen rakentaminen alkoi lokakuussa 1912 ja valmistui 15. elokuuta 1913. Perunateollisuudessa mukana olevien paikallisten asukkaiden ryhmä keskusteli useiden vuosien ajan strategioista, joilla voitaisiin korostaa perunoiden merkitystä paikalliselle taloudelle ja esitellä kuuluisia perunamuistoja. Kun Union Pacific Railway lahjoitti Blackfootin rautatieaseman varikkorakennuksen Blackfootin kaupungille, ehdotettiin ja hyväksyttiin ajatus rakennuksen muuttamisesta perunamuseoksi.

TyöryhmäEdit

Alkuperäiseen perunamuseon työryhmään kuului Blackfootin perunateollisuuden edustajia ja paikallisia virkamiehiä. Tähän ryhmään kuuluivat mm:

• Dean Yancey
• Allan Larsen
• Keith Hinckley
• Brian Finnigan
• Dean Hill
• Walter Gay
• Rex. Call
• Claude Johnson
• Maureen Hill

YhteisökeskusteluEdit

Joiltakin paikallisyhteisön jäseniltä puuttui innostus ideaa kohtaan, ja kyseenalaistivat: ”Miksi turistit matkustaisivat Idahoon vierailemaan perunamuseossa.” Työryhmä ei kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi mainostyötä Blackfootin yhteisössä. Helmikuussa 1988 työryhmä kutsui Wyomingin Codyssa sijaitsevan Buffalo Bill -museon johtajan puhumaan julkiseen kauppakamarin kokoukseen. Hän käsitteli erikoismuseoita ja välitti Blackfootille viestin, jonka mukaan ”joskus emme näe kultaa omalla takapihallamme.”

Kun perunamuseon kannatus lisääntyi yhteisössä, työryhmän keskusteluissa keskityttiin museon nimen valintaan. Monet mustajalkayhteisössä olivat sitä mieltä, että termi ”museo” herätti negatiivisia mielleyhtymiä ”pölyisistä, vanhoista jäänteistä”. Kun työryhmä käsitteli tätä palautetta, se keskusteli strategioista, joilla varmistettaisiin, että perunaprojekti vetoaisi monenlaisiin ihmisiin; näin päädyttiin nimeen ”Idahon maailmanperunanäyttely”.

KoeavausEdit

Monien vuosien käyttämättömyyden ja projektin esteiden jälkeen paikka oli asumiskelvoton eikä siellä ollut vessoja. Rakennuksen siivoamiseksi ja avaamisen valmistelemiseksi järjestettiin ”työväentalo”.

Kesällä 1988 pidettiin koeavajaiset, joihin osallistui noin 2000 ihmistä paikalliselta ja lähiympäristöstä. Onnistunut koeavaus ei sisältänyt varsinaisia näytöksiä, vaan siihen kuului vain sarja jakotukin tyylisiä kylttejä, joihin oli kirjoitettu ideoita, joissa kuvattiin, mitä suunnitelluissa näytöksissä olisi tarkoitus näyttää.

Vahvistettuaan avajaisten onnistumisen Maureen Hill ilmoittautui vapaaehtoisesti (palkattomaksi) johtajan tehtävään. Hill jatkoi johtajan roolissa vuoteen 1989 asti, jolloin expo avattiin virallisesti matkailijoille. Ensimmäisenä toimintavuotenaan näyttely houkutteli 5000 kävijää.

Aineellinen tukiEdit

Aineellisia ja taloudellisia lahjoituksia antoivat:

• Kaupallinen perunateollisuus (mukaan lukien yritykset: Basic American Foods ja Nonpareil)
• paikalliset perunanviljelijät
• paikallisyhteisö
• paikallinen kreivikunta
• Blackfootin kaupunki

.