Kuka oli Ida B. Wells?
Ida B. Wells oli afroamerikkalainen lehtimies, abolitionisti ja feministi, joka johti 1890-luvulla lynkkauksen vastaista ristiretkeä Yhdysvalloissa. Hän perusti myöhemmin afroamerikkalaisen oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevia ryhmiä ja oli niissä keskeisessä asemassa.
Varhaiselämä, perhe ja koulutus
Syntyi orjuutettuna Holly Springsissä Mississippissä 16. heinäkuuta 1862, ja Wells oli James ja Lizzie Wellsin vanhin tytär. Wellsin perhe, kuten muutkin konfederaation osavaltioiden orjuutetut, julistettiin vapaiksi unionin toimesta vapautusjulistuksen ansiosta noin puoli vuotta Idan syntymän jälkeen.
Afrikkalaisamerikkalaisina Mississippissä asuessaan he kohtasivat rotuun liittyviä ennakkoluuloja ja heitä rajoitettiin syrjivillä säännöillä ja käytännöillä.
Wellsin vanhemmat olivat aktiivisia republikaanisen puolueen jäseniä jälleenrakentamisen aikana. Hänen isänsä James oli mukana Freedman’s Aid Societyn toiminnassa ja auttoi perustamaan Shaw-yliopiston, vastikään vapautetuille orjuutetuille suunnatun koulun (nykyinen Rust College), ja hän toimi sen ensimmäisessä johtokunnassa.
Juuri Shaw-yliopistossa Wells sai varhaisen koulunkäyntinsä. Hän joutui kuitenkin 16-vuotiaana keskeyttämään opinnot, kun hänen perhettään kohtasi tragedia. Hänen molemmat vanhempansa ja yksi sisaruksistaan kuolivat keltakuumeen puhjetessa, jolloin Wells joutui huolehtimaan muista sisaruksistaan. Aina kekseliäänä hän vakuutti läheisen maalaiskoulun johtajan siitä, että hän oli 18-vuotias, ja sai työpaikan opettajana.
Vuonna 1882 Wells muutti siskojensa kanssa Memphisiin, Tennesseen osavaltioon, asumaan tätinsä luokse. Hänen veljensä löysivät töitä puusepän oppipoikina. Jonkin aikaa Wells jatkoi opintojaan Fiskin yliopistossa Nashvillessä.
Kansalaisoikeustoimittaja ja -aktivisti
Wells kirjoitti etelän rotu- ja poliittisista kysymyksistä. Useita hänen artikkeleitaan julkaistiin mustien sanomalehdissä ja aikakauslehdissä nimimerkillä ”Iola”. Wellsistä tuli lopulta Memphis Free Speech and Headlight -lehden ja myöhemmin Free Speech -lehden omistaja.
Yksi kohtalokkaalla junamatkalla Memphisistä Nashvilleen toukokuussa 1884 Wells saavutti henkilökohtaisen käännekohdan, joka johti hänen aktivismiinsa. Ostettuaan ensimmäisen luokan junalipun hän raivostui, kun junahenkilökunta määräsi hänet siirtymään afroamerikkalaisten vaunuun. Hän kieltäytyi periaatteesta.
Kun Wells poistettiin väkisin junasta, hän puri yhtä miestä käteen. Hän haastoi rautatielaitoksen oikeuteen ja voitti 500 dollarin korvauksen käräjäoikeudessa. Tennesseen korkein oikeus kumosi päätöksen myöhemmin. Tämä epäoikeudenmukaisuus sai Wellsin tarttumaan kynään ja kirjoittamaan.
Työskennellessään toimittajana ja kustantajana Wells toimi myös opettajana segregoidussa julkisessa koulussa Memphisissä. Hänestä tuli kaupungin pelkkien mustien koulujen tilan äänekäs kriitikko. Vuonna 1891 hän sai potkut työpaikastaan näiden hyökkäysten vuoksi. Hän puolusti toista asiaa ystävänsä ja tämän kahden liikekumppanin murhan jälkeen.
Lynkkauksen vastainen aktivisti
Memphisissä tapahtunut lynkkaus suututti Wellsin ja sai hänet aloittamaan lynkkauksen vastaisen kampanjan vuonna 1892. Kolme afroamerikkalaista miestä – Tom Moss, Calvin McDowell ja Will Stewart – perustivat ruokakaupan. Heidän uusi liiketoimintansa veti asiakkaita pois naapurustossa sijainneesta valkoisten omistamasta kaupasta, ja valkoinen kauppias ja hänen kannattajansa ottivat muutamaan otteeseen yhteen kolmen miehen kanssa.
Eräänä yönä Moss ja muut vartioivat kauppaansa hyökkäyksiltä ja päätyivät ampumaan useita valkoisia vandaaleja. Heidät pidätettiin ja vietiin vankilaan, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta puolustautua syytteitä vastaan. Lynkkausjoukko vei heidät selleistään ja murhasi heidät.
Wells kirjoitti lehtiartikkeleita, joissa hän tuomitsi ystävänsä lynkkauksen ja muiden afroamerikkalaisten väärät kuolemat. Oman henkensä vaarantaen hän matkusti kaksi kuukautta etelässä ja keräsi tietoja muista lynkkaustapauksista.
Eräs pääkirjoitus näytti sysäävän osan kaupungin valkoisista ihmisistä rajan yli. Joukko ryntäsi hänen sanomalehtensä toimistoon ja tuhosi kaikki hänen laitteensa. Onneksi Wells oli ollut tuolloin matkalla New Yorkiin. Häntä varoitettiin, että hänet tapettaisiin, jos hän koskaan palaisi Memphisiin.
Pohjoiseen jäädessään Wells kirjoitti perusteellisen raportin lynkkauksesta Amerikassa New York Ageen, afroamerikkalaiseen sanomalehteen, jota johti entinen orjuutettu T. Thomas Fortune.
LATAA BIOGRAFIAN IDA B. WELLS FAKTAKORTTI
’A Red Record’
Vuonna 1893 Wells julkaisi A Red Record -kirjan, joka oli henkilökohtainen tutkimus lynkkauksista Amerikassa.
Samana vuonna Wells luennoi ulkomailla saadakseen tukea asialleen uudistusmielisten valkoisten keskuudessa. Närkästyneenä afroamerikkalaisten näytteilleasettajien kieltämisestä vuoden 1893 Columbian maailmannäyttelyssä hän kirjoitti ja levitti pamflettia ”Syy, miksi värillinen amerikkalainen ei ole mukana Columbian maailmannäyttelyssä”. Wellsin työtä rahoittivat ja tukivat kuuluisa abolitionisti ja orjuudesta vapautettu Frederick Douglass sekä asianajaja ja toimittaja Ferdinand Barnett.
Vuonna 1898 Wells toi lynkkauksen vastaisen kampanjansa Valkoiseen taloon, johti mielenosoitusta Washingtonissa ja vaati presidentti William McKinleyltä uudistuksia.
Mies ja lapset
Wells avioitui Ferdinand Barnettin kanssa vuonna 1895 ja tunnettiin sen jälkeen nimellä Ida B. Wells-Barnett. Pariskunnalla oli neljä yhteistä lasta.
NAACP:n toinen perustaja
Wells perusti useita kansalaisoikeusjärjestöjä. Vuonna 1896 hän perusti värillisten naisten kansallisen yhdistyksen (National Association of Colored Women). Wellsia pidetään myös National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) -järjestön perustajajäsenenä. NAACP:n perustajiin kuuluivat muun muassa W.E.B. Du Bois, Archibald Grimke, Mary Church Terrell, Mary White Ovington ja Henry Moskowitz.
Afrikanamerikkalaisyhteisöön Springfieldissä, Illinoisin osavaltiossa vuonna 1908 kohdistuneiden raakojen pahoinpitelyjen jälkeen Wells pyrki ryhtymään toimiin: Seuraavana vuonna hän osallistui NAACP:ksi myöhemmin nimetyn järjestön erityiskonferenssiin. Myöhemmin Wells katkaisi suhteet järjestöön selittäen, että hänen mielestään järjestö, joka oli lähtönsä aikaan lapsenkengissään, vailla toimintaan perustuvia aloitteita.
Työskennellessään kaikkien naisten puolesta osana työtään Kansallisessa tasa-arvoliitossa Wells vaati presidentti Woodrow Wilsonia lopettamaan syrjivät työhönottokäytännöt valtionhallinnon työpaikoilla.
Wells perusti myös ensimmäisen afroamerikkalaisen päiväkodin yhteisöönsä ja taisteli naisten äänioikeuden puolesta. Vuonna 1930 hän pyrki epäonnistuneesti Illinoisin osavaltion senaattiin.
Kuolema
Wells kuoli munuaissairauteen 25. maaliskuuta 1931 68-vuotiaana Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa.
Wells jätti jälkeensä vaikuttavan sosiaalisen ja poliittisen sankaruuden perinnön. Kirjoituksillaan, puheillaan ja protesteillaan Wells taisteli ennakkoluuloja vastaan mahdollisista vaaroista huolimatta. Hän sanoi kerran: ”Minusta tuntui, että oli parempi kuolla taistellen epäoikeudenmukaisuutta vastaan kuin kuolla kuin koira tai rotta ansassa.”