Hypsarytmia on hyvin kaoottista ja epäjärjestäytynyttä aivosähkötoimintaa, jossa ei ole tunnistettavaa kuviota, kun taas normaalissa aivosähkötoiminnassa on selkeä erottelu kunkin signaalin ja näkyvän kuvion välillä. Se on epänormaali interiktaalinen kuvio, joka koostuu elektroenkefalogrammissa (EEG) näkyvästä kaoottisen ja järjestäytymättömän toiminnan taustalla olevista suuren amplitudin ja epäsäännöllisistä aalloista ja piikeistä, ja sitä tavataan usein imeväisikäisillä lapsilla, joilla on diagnosoitu imeväiskouristuksia, vaikka sitä voi esiintyä muissakin tiloissa.
Kreikasta Hyps= korkeus
Vertailu hereillä olevasta, lepotilassa olevasta (aktiivisuudesta huolimatta) normaalista EEG:stä hypsarytmia-EEG:hen. Hypsarytmia-EEG on peräisin 4 kuukauden ikäiseltä tytöltä, jolla on kryptogeeninen Westin oireyhtymä. Siinä esiintyy suuren amplitudin aaltoja ja piikkejä, jotka esiintyvät satunnaisesti ja joiden topografista jakaumaa ei ole tunnistettu; siinä ei myöskään ole taajuus- eikä amplitudigradienttia, mikä viittaa erittäin epäjärjestyneeseen aivotoimintaan. Vaikka potilaalla oli tämä näennäisen kaoottinen EEG, hänellä ei ollut nauhoituksen aikana kliinisiä kohtauksia.
Neurologia
Gibbs ja Gibbs kuvasivat hypsarytmian (alunperin kirjoitettu yhdellä ’r’-merkillä) vuonna 1952 ”…satunnaisiksi korkeajännitteisiksi aalloiksi ja piikeiksi. Nämä piikit vaihtelevat hetkestä toiseen sekä ajallisesti että paikallisesti. Välillä ne näyttävät olevan fokusoituneita, ja muutamaa sekuntia myöhemmin ne näyttävät olevan peräisin useista polttopisteistä. Toisinaan piikkipurkaus yleistyy, mutta se ei koskaan näyttäydy rytmisesti toistuvana ja hyvin organisoituneena kuviona, joka voitaisiin sekoittaa petit mal- tai petit mal-varianttityyppiseen purkaukseen.”
Useimmissa lapsikouristustapauksissa hypsarytmia joko häviää tai paranee kouristuskohtauksen ja/tai REM-unen aikana. Hypsarytmia säilyy harvoin yli 24 kuukauden iässä.