Hypersomnian diagnoosin asettaminen – toistuvat liiallisen päiväväsymyksen (EDS) jaksot tai pitkittynyt yöuni – edellyttää vaiheittaista arviointia. Kuvaamme monimutkaisen tapauksen iäkkäästä aikuisesta, jolla oli useita mahdollisia syitä hypersomnolenssiin.

Jatkuva päiväväsymys

Herra W, 63-vuotias, on veteraani, jonka sairaushistoriassa on ollut merkittäviä vaikean obstruktiivisen uniapnean (OSA), unettomuuden, levottomat jalat -oireyhtymän, verenpainetaudin ja merkittävän masennushäiriön oireita. Hän kertoi pitkään jatkuneesta EDS:stä, joka aiheutti toiminnallista ja sosiaalista haittaa. W:n EDS jatkui jatkuvan positiivisen hengitystiepainehoidon (CPAP) käytöstä huolimatta. CPAP-hoidon noudattamista koskevan yhteenvedon lataaminen osoitti sekä optimaalisen CPAP-hoidon noudattamisen (>7 tunnin käyttö 95 %:lla) että OSA:n hallinnan (Apnea Hypopnea Index <5). Hänen Epworthin unihäiriöasteikon (ESS) pistemääränsä pysyi 20:ssä 24:stä. Toinen lääkäri oli aiemmin määrännyt modafiniilia W:n EDS:n hoitoon, jonka oletettiin liittyvän uniapneaan. Arviointihetkellä W käytti 200 mg modafiniilia joka aamu ilman, että hänen päiväaikainen unettomuutensa olisi merkittävästi helpottunut. Laboratoriotulokset osoittivat normaalit maksan toimintakokeet, elektrolyytit ja hormonitasot, ja virtsan toksikologinen tutkimus oli negatiivinen. W kertoi hierovansa jatkuvasti jalkojaan helpottaakseen molemminpuolista jalkojen liikettä. Hän kertoi sekä sensorisista että motorisista komponenteista ja helpotuksesta liikkeellä ja tuntemusten puuttumisesta aamulla.1 Gabapentiini aloitettiin ja titrattiin terapeuttiseen annokseen näiden oireiden vakiinnuttamiseksi.

Lisäpohdinta johti hoitavan lääkärin tutkimaan univajetta tai unettomuutta mahdollisina syinä herra W:n päiväaikaiseen somnolenssiin. Herra W ilmoitti myös satunnaisista unettomuusoireista. Päivittäisen uneliaisuuden aiheuttajan löytämiseksi suoritettiin aktigrafinen ranneseuranta, joka ei osoittanut jatkuvaa unettomuutta tai vuorokausirytmin häiriöitä.2 Lääkityksen yhteensovittaminen osoitti, että W käytti kahta lääkettä (fluoksetiinia ja modafiniililääkettä), jotka tekivät hänet valppaaksi, mutta koska hän käytti näitä lääkkeitä aamulla, oli epätodennäköistä, että ne olisivat vaikuttaneet hänen uneensa. Hänen nukkumistottumuksiaan tarkasteltaessa kävi ilmi, että W:n päiväunet olivat harvinaisia ja virkistämättömiä päivällä, eikä hän juonut kohtuuttomia määriä kofeiinipitoisia juomia.

Diagnostinen epävarmuus johti siihen, että hoitava lääkäri määräsi polysomnografisen unitutkimuksen (PSG), johon liittyi moninkertainen unen viipymätesti (Multiple Sleep Latency Test, MSLT) ja jossa paljastui, että unen keskimääräinen viipymäaika oli 4,1 minuuttia ja että hänellä ei ollut pikatarkkailujaksoja silmien liikkeiden aikana eikä seuraavana päivänä nukuttu päiväunia.3 PSG:ssä näkyi, että uni oli hajanaisesti jakautunutta, ja sen unen hyötysuhde oli 90 prosenttia. Tulokset viittasivat OSA:sta johtuvaan jäännösunisuuteen.

Seuraavaksi lääkäri määräsi dekstroamfetamiinia, 25 mg/d, joka alensi W:n ESS-pistemäärää kahdella pisteellä (18 pistettä 24:stä). Kliinikko oletti, että jos stimulantti vaikuttaisi, diagnoosi sopisi todennäköisemmin OSA:sta johtuvan jäännösuneliaisuuden kriteereihin kuin idiopaattisen hypersomnian (IH) kriteereihin. Tehon puutteen ja haittavaikutusten vuoksi potilaan lääkitys lopetettiin.

Hra W kertoi kokeneensa uneliaisuutta asepalveluksen aikana 23-vuotiaana. Hän kertoi myös, ettei hän tuntenut oloaan virkeäksi, jos hän nukkui päiväunia päivän aikana.

Hypersomnian hoitamiseksi hänelle määrättiin off-label-natriumoksybaattia. Natriumoksybaatti oli tehokas ja hyvin siedetty; sitä titrattiin hitaasti 9 g:aan/d. Kun natriumoksybaattia oli käytetty kaksi kuukautta, W:n ESS-pisteet laskivat 6:een. Tällä hetkellä hän ei raportoi toimintakyvyn heikkenemisestä. Toistuva aktigrafia osoitti minimaalista unen pirstaleisuutta ja vahvaa normaalia vuorokausirytmiä.

Jatka: Hypersomnian tunnistaminen

.