Ensimmäinen hyperlapse-tekniikkaa käyttänyt elokuva näyttää olleen Pacer, jonka Guy Roland kuvasi Super 8 -filmille Montrealissa vuonna 1995 1980- ja 1990-luvuilla tehtyjen kokeilujen jälkeen. On esitetty, että itse termiä hyperlapse käytti ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen elokuvantekijä Dan Eckert vuonna 2011, ja kestävästi sen keksi Shahab Gabriel Behzumi´s Berlin Hyperlapse -elokuvassaan vuonna 2012.

Hyperlapse-videoiksi on kutsuttu myös elokuvia, jotka on tehty Googlen Street View- ja Google Maps -palveluista saaduista kuvista. Hyperlapse-tyylisten videoiden tuottamista helpottavia ohjelmistoja ovat muun muassa Instagramin Hyperlapse ja Microsoftin samanniminen ohjelma.

Miehittämättömiä ilma-aluksia on käytetty ilmasta otettujen hyperlapsejen luomiseen ainakin vuodesta 2015 lähtien.

Hyperlapsen alalajeja ovat flowmotion ja hyperzoom. Flowmotionin kehitti 2010-luvulla brittiläinen elokuvaaja Rob Whitworth. Se yhdistää hyperlapsea, timelapsea ja tavallisia elokuvakuvia luoden vaikutelman tarinan etenemisestä yhdessä pitkässä, lähes keskeytymättömässä otoksessa. Hyperzoomin kehitti Geoff Tompkinson, ja siinä käytetään elokuva- ja jälkituotantotekniikoita saumattoman lennon luomiseen erilaisten paikkojen läpi.