Heidän ensimmäinen singlensä ”Here Comes Everybody” julkaistiin pienellä Glasgow’ssa sijaitsevalla riippumattomalla levy-yhtiöllä, Stampede, vuonna 1986. Vaikka se ei ollut hitti, se herätti Virgin Recordsin tytäryhtiön Circan kiinnostuksen, joka teki kaksikolle sopimuksen vuonna 1986. Heidän debyyttisinglensä Circalle oli ”I Refuse”. Heidän toinen singlensä ja suurin hitti oli ”Labour of Love” debyyttialbumilta Seduced and Abandoned. Muita hittejä olivat muun muassa ”Looking for Linda” ja ”Violently (Your Words Hit Me)” – molemmat heidän toiselta albumiltaan Remote.
1990-luvulla veljekset aloittivat musiikillisten kokeilujen kauden. Heidän vuonna 1991 ilmestynyt albuminsa Stars Crash Down käsitteli folkia, kantria, latinoa ja kvartettijazzia. Truth and Love (1992) julkaistiin veljesten omalla lyhytikäisellä Fidelity-levymerkillä. Hue and Cry koki lyhyen charttiherätyksen vuonna 1993, kun Circa-kokoelma-albumi Labours of Love – The Best of Hue and Cry julkaistiin, ja se sisälsi Joey Negron remixin kappaleesta ”Labour of Love”.
1994 tehtiin yhteistyötä jazz-sovittajan ja säveltäjän Richard Nilesin kanssa. Tämä tuotti albumin Showtime! ja singlen ”Just Say You Love Me”. Pat Kane jatkoi satunnaisesti yhteistyötä Nilesin kanssa BBC Radio 2:lle BBC Big Bandin kanssa järjestetyissä live-konserteissa. Vuonna 1996 Hue and Cry teki sopimuksen skotlantilaisen jazz- ja klassisen musiikin levy-yhtiön Linn Recordsin kanssa suunniteltua albumitrilogiaa varten. Ensin tuli JazzNotJazz, albumi, joka sekoitti jazzia ja muita kuin jazz-soundeja. Albumi äänitettiin viikossa Glasgow’n jazzfestivaalien aikana, ja siihen otettiin mukaan joitakin kaupungissa vierailleita jazzmuusikoita. Mukana olivat muun muassa Michael Brecker (tenorisaksofoni) ja Randy Brecker (trumpetti) – jotka olivat soittaneet Remote-albumilla – sekä kitaristi Mike Stern (Miles Davisin sivumies), rumpali Danny Gottlieb (Pat Metheny) ja saksofonisti Tommy Smith.
Next Move (1999) sisälsi drum ’n’ bassoa, R&B:tä ja Nuyorican Latin-funkia. Albumi sisälsi coverin Princen ”Sign ’O’ the Timesista”, jonka he riisuivat paljaaksi ja rakensivat uudelleen aggressiiviseksi bebop-numeroksi. Linn Recordsille suunniteltua kolmatta albumia ei koskaan tuotettu, koska veljekset keskittyivät sooloprojekteihinsa – Pat säveltämiseen ja sooloesiintymisiin ja Greg musiikkituotantoon.
ReformationEdit
Huhtikuussa 2005 Hue and Cry teki paluun, kun he voittivat ITV1:n pop-kilpailuohjelman Hit Me Baby One More Time neljännen viikon juoksun tulkinnallaan kappaleesta ”Labour of Love” ja coverilla Beyoncé-kappaleesta ”Crazy in Love”. Finaalissa heidät voitti Shakin’ Stevens.
Yhtye seurasi tätä Skotlannissa järjestetyillä treffeillä, piano-vokalisti esiintyi Jamie Cullumin tukena ”Live on the Lawn” -festivaalilla Aberdeenshiressä ja esiintyi 25 000 ihmisen edessä Glasgow’n Hogmanay-juhlissa. Heidän konserttinsa vuosina 2006 ja 2007 olivat loppuunmyytyjä. Yhtye esiintyi kahtena iltana Glasgow’n West End -festivaalilla vuonna 2007, jossa se esitteli piano-vokaaliversioita uusista ja vanhoista kappaleista. He esiintyivät Retrofestissä Culzean Castlessa 2. syyskuuta 2007 ja olivat pääesiintyjinä Darvel Music Festivalilla 5. lokakuuta. Duo esitteli uusia kappaleita keikalla Edinburghin Voodoo Roomsissa 12. heinäkuuta 2008. Tuolloin kaksikko salli faneille yksinoikeuden Hue and Cry Music Clubin kanssa virallisten verkkosivujen kautta.
15. syyskuuta 2008 he julkaisivat Open Soul -albuminsa, jonka äänitykset ja miksaus valmistuivat vuonna 2007. Ensimmäinen single ”The Last Stop” digitaalisena latauksena julkaistiin 1. syyskuuta ja se osui samaan aikaan Remote-levyn julkaisun 20-vuotispäivän kanssa. Heidän ”Open Soul” -kiertueellaan oli loppuunmyytyjä päivämääriä Invernessissä, Aberdeenissa, Glasgow’ssa, Lontoossa, Manchesterissa ja Sheffieldissä, jotka alkoivat 11. syyskuuta 2008. Joulukuun 1. päivänä yhtye julkaisi toisen singlen ”Heading for a Fall”. He myös avasivat Al Greenin keikan 30. lokakuuta. Bändi teki kiertueen House of Fraser -myymälöissä, ja helmikuussa 2009 se lähti toiselle loppuunmyydylle brittikiertueelle, jonka nimi oli ”Open Soul..Open Road”. Helmikuun 9. päivänä EMI julkaisi ”Best of -kokoelman” ja bändi julkaisi kolmannen singlen nimeltä ”Fireball”. Yhtye perusti myös Hue and Cry Music Clubin.
Toukokuussa 2009 yhtye oli pääesiintyjänä ”Burns an’ a’ that” -festivaalilla Ayrshiressä ja soitti akustisen setin Aberdeenissa. Heinäkuussa 2009 veljekset olivat Human Leaguen tukena Thetford Forestissa ja marraskuussa 2009 he soittivat ”Homecoming Live- The Final Fling” -tapahtumassa. He julkaisivat 30. marraskuuta 2009 joulualbumin nimeltä Xmasday. Hue and Cry soitti loppuunmyytyjä iltoja osana History City -viikonloppua 18. ja 19. joulukuuta 2009.
Uusi Hue And Cry -albumi Hot Wire julkaistiin 19. maaliskuuta 2012 kriitikoiden suosionosoitusten saattelemana, ja yhtye soitti akustisia keikkoja sen tueksi. He esiintyivät myös Jools Hollandin BBC Radio 2 -ohjelmassa ja soittivat ”Shipbuilding” -kappaleen Radio 2:n Titanicin muisto-ohjelmassa saaden kiitosta Hollandilta sekä Dermot O’Learylta ja Jeremy Vineiltä. He esiintyivät myös Isle of Wight -festivaaleilla vuonna 2012.
Hue and Cry esiintyi elokuussa 2012 Celebrity Big Brother -ohjelmassa Bit on the Side laulamalla ”Labour of Love” ohjelman lopussa. Vuonna 2012 julkaistiin vielä kokoelmalevy, A’s and B’s. Lokakuussa 2012 he lähtivät jälleen kiertueelle yhtyeensä kanssa soittamaan kuusi keikkaa Skotlannissa ja tekivät lisää hyväntekeväisyyskeikkoja vuoden loppupuolella.