toimittaja Ng Bee Choo, Oriental Bird Club Bulletin 28, marraskuu 1998.

”Niin omituisen ja yltiöpäisen näköinen otus, että se ei näytä niinkään elävältä olennolta kuin jonkin kuumeisen itämaisen fantasian tuotokselta”. Se on yksi maailman suurimmista luonnon aarteista ja samalla yksi luonnon suurimmista kummallisuuksista, se on se lintulaji, jolle ornitologit ovat antaneet nimen Buceros bicornis: suuri sarvisarvisääski.” – Richard Ives.

Pilai Poonswad aloitti sarvisarvisääskien tutkimisen Thaimaassa sen jälkeen, kun hän ihastui niihin toimiessaan oppaana BBC:n kuvausryhmälle Khao Yain kansallispuistossa työskennellessään dokumenttielokuvassa Viikunan juhlaa Khao Yaissa. Atsuo Tsujin kanssa hän alkoi dokumentoida näiden lintujen elämää, ja yhdessä he ovat viettäneet yli 20 vuotta tämän ainutlaatuisen lintuperheen tutkimisessa. Aluksi sarvilinnuista tiedettiin hyvin vähän, ja Pilai aloitti tutkimuksensa tarkkailemalla viikunapuussa ruokailevaa sarvilintua ja jäljittämällä sen sitten avustajan avulla takaisin pesäpaikalleen. Nyt sarvisirrin pesiä on kirjattu satoja, ja näiden ihmeellisten lintujen elämänhistorian tutkimista varten on perustettu tutkimuspaikkoja. Pilain työ huipentui ensimmäisen kansainvälisen aasialaisten sarvipöllöjen seminaarin järjestämiseen vuonna 1992 ja toisen kansainvälisen aasialaisten sarvipöllöjen seminaarin järjestämiseen vuonna 1996. Molemmat pidettiin Thaimaassa. Ensimmäisen seminaarin pöytäkirjat julkaistiin (1 ) käsikirjana ”Manual to the Conservation of Asian Hornbills” ja toisen seminaarin pöytäkirjat ”The Asian Hornbills: Ecology and Conservation, on valmisteilla ja ilmestyy pian.

Aasialaisista sarvisirppilajeista 31:stä (maailman 54 lajista) 13 on havaittu Thaimaassa (2). Aasiassa sarvipäät elävät pääasiassa monsuunien ikivihreissä metsissä tai sademetsissä, ja niiden levinneisyys ja vuoden 1997 arvioidut populaatiokoot Thaimaassa on merkitty karttoihin 1-4 (karttoja ei ole verkkoversiossa).

Sarvipäät pesivät elävien puiden, kuten Dipterocarpus sp:n ja Syzygium sp:n, onkaloihin. Ne eivät pysty kaivamaan omia pesäkolojaan, ja niiden on löydettävä saatavilla olevat onkalot, ja sopivankokoisten pesäkolojen saanti on itse asiassa yksi populaatiota rajoittavista tekijöistä. Thaimaassa sarvipäät alkavat etsiä pesäpaikkoja monsuunikauden lopussa, joulukuussa tai tammikuussa. Uros löytää mahdollisen pesäkolon ja kutsuu naaraan tarkastamaan sen. Kun naaras on tyytyväinen pesäpaikan valintaan, parittelu tapahtuu lähellä. Sen jälkeen naaras sulkeutuu pesäkammioon käyttäen savea, lahoa puuta, oksennettua ruokaa ja muita uroksen toimittamia materiaaleja. Sinetöintiprosessi kestää yleensä kolmesta seitsemään päivää. Naaras munii munansa, hautoo niitä ja kasvattaa poikaset pesäkolossa, ja koko pesäprosessi kestää kolmesta neljään kuukautta. Tänä aikana uros ruokkii naarasta ja myöhemmin myös tukee poikasia. (Tickell’s ja Austen’s) Brown, Bushy-crested ja White-crowned Hornbills käyttävät yhteistyöstrategiaa. Tämä tarkoittaa, että niillä on pesäapulaisia, yleensä saman suvun yksivuotiaita, jotka auttavat naaraan ja poikasten ruokinnassa.

Sarvisirkkojen tila Thaimaassa

Oriental Pied Hornbill Anthracoceros albirostris Common

Black Hornbill Anthracoceros malayanus Uhanalainen-kuollut sukupuuttoon(?).

Sarvikuono Buceros rhinoceros Uhanalainen

Sarvikuono Buceros bicornis Vaarantunut

Kypäräsarvikuono Buceros vigil Uhanalainen

(Tickell’s) Brown Hornbill Anorrhinus (tickelli) tickelli Vulnerable

(Austen’s) Brown Hornbill Anorrhinus (tickelli) austeni Vulnerable

Puskasarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarvisarviservicrested Hornbill Anorrhinus galeritus Vulnerable

White-crowned Hornbill Aceros comatus Vulnerable

Rufous-necked Hornbill Aceros nipalensis Endangered

Wrinkled Hornbill Aceros corrugatus Endangered

Wreathed Hornbill Aceros undulatus Vulnerable

Plain-pouched Hornbill Aceros subruficollis Endangered

Hornbill-tutkimuksia tehdään useilla suojelualueilla. Alla oleva luettelo antaa viitteitä meneillään olevasta työstä sekä populaatioiden koosta ja esiintyvistä lajeista.

Huai Kha Khaeng Wildlife Sanctuary sijaitsee Länsi-Thaimaassa, ja sen pinta-ala on noin 2800 km2. Luontotyypit ovat moninaisia, ja niihin kuuluu 47 prosenttia trooppista ikivihreää metsää, 43 prosenttia lehtipuuvaltaista sekametsää, 6 prosenttia kuivaa dipterokarpimetsää, 3,5 prosenttia lehtipuuvaltaista pensaikkoa ja bambua sekä pieniä alueita, joilla on vanhoja hakkuita, ei-metsäisiä alueita ja avoimia vesialueita.3 Sarvipöllötutkimuksia on tehty alueella vuodesta 1990 lähtien ja intensiivisesti vuodesta 1992 lähtien. Tutkimusalueita on kaksi, joista ensimmäinen on noin 100 neliökilometrin suuruinen Nong Ma -alueella Huai Kha Khaeng -joen varrella ja toinen noin 50 neliökilometrin suuruinen Khao Nang Ram/Khao Khieo -alueella. Tällä hetkellä Nong Ma:ssa on käynnissä Woodpecker Study Project, jossa keskitytään siihen, mikä merkitys puukiipijöillä on sopivien pesäkolojen luomisessa sarvipöllöille.

Khao Yain kansallispuistossa on tehty intensiivistä sarvipöllötutkimusta vuodesta 1980 lähtien.

Khao Yain kansallispuistossa on tehty intensiivistä sarvipöllötutkimusta vuodesta 1980 lähtien. Tutkimusalueen pinta-ala on noin 70 neliökilometriä, ja se sisältää 60 neliökilometriä metsää ja 10 neliökilometriä niittyjä puiston luoteissektorilla. Elinympäristö on pääasiassa kosteaa ikivihreää metsää, joka sijaitsee 400-1 060 metrin korkeudessa. Tohtori Pilai Poonswad on arvioinut, että tutkimusalueella on kuusi sarvipäätä neliökilometrillä. Oriental Pied Hornbills -lajin populaatio on suhteellisen pieni tutkimusalueella, koska se on voimakkaasti metsittynyt ja se on yleensä metsänreunalaji.

Koko Khao Yain kansallispuiston Wreathed Hornbills -lajin arvioitu populaatio on 1 500 yksilöä, Oriental Pied Hornbill -lajin noin 1 000 yksilöä, Great Pied Hornbill -lajin alle 1 000 yksilöä ja (Austen’s) Brown Hornbill -lajin alle 500 yksilöä.

Budo ja Hala-Bala sijaitsevat Thaimaan eteläkärjessä, lähellä Malesian rajaa. Molemmat ovat hiljattain suojeltuja alueita, ja ne olivat viime aikoihin asti muslimiseparatistien hallinnassa. Nytkään niitä ei aina pidetä turvallisina. Alueen tutkimukset alkoivat vuonna 1994, ja meneillään oleva tutkimus keskittyy pesimätiedotteisiin. Hornbillit ovat täällä vakavasti uhattuina, koska paikalliset kyläläiset salametsästävät poikasia myydäkseen ne lemmikkeinä tai syödäkseen ne.

Hornbilleihin kohdistuvat uhat ja Hornbillien tuleva suojelu Hornbillikannat ovat vähenemässä. Suurin uhka on elinympäristön nopea häviäminen metsäkadon vuoksi, mutta sarvipäätä uhkaa myös poikasten salametsästys ruoaksi ja laittomaan villieläinkauppaan. Eläinkauppiaat ovat valmiita maksamaan suuria summia sarvipään poikasista. Poikasten salametsästystä pidetään merkittävänä uhkana Etelä-Thaimaassa.

Hornbill Research Foundation on perustanut Hornbill Family Adoption Program -ohjelman. Sen tarkoituksena on kerätä varoja lisätulojen hankkimiseksi kyläläisille, jotta he voivat suojella löytämiään pesiviä sarvipöllöjä ja kerätä niistä tietoja. Hornbill Research Foundation, c/o Department of Microbiology, Faculty of Science, Mahidol Unversity, Rama 6 Road, Bangkok 10400, Thailand, antaa lisätietoja sarvipöllöperheen adoptoinnista. Puh. +66 2 246 3026, puh. 4606, faksi +66 2 644 5411.

Kiitokset Kirjoittaja on kiitollinen tohtori Pilai Poonswadille tietojen toimittamisesta tätä artikkelia varten. Ilman hänen omistautumistaan, päättäväisyyttään ja kovaa työtään näitä tietoja ei ehkä olisi koskaan saatu kerättyä. Kirjoittaja kiittää myös Vijak Chimchomea, Boonma Seangthongia, Adisak Vidhidharmia, Sudjai Nuttaroa, Narong Jirawatkavia, Siriwan Nakkhuntodia, Kamol Plongmaita, Kamol Plongmaita, Phitaya Chuailua, Preeda Thiensongrassameeta, Panya Suksomkitia ja Rungsrit Kanjanvanitia heidän työstään ja tuestaan. Ilman heitä tutkimuksen määrä olisi ollut paljon pienempi. Monet ihmiset ovat auttaneet Hornbill Project Thailandia ja Hornbill Research Foundationia vuosien varrella, ja Thaimaan kuninkaallinen metsävirasto on tukenut Hornbill Projectia monien vuosien ajan. Olemme kiitollisia heille kaikille avusta.

1. Poonswad, P. & Kemp. A. C. (1993) Manual to the conservation of Asian hornbills. Hornbill Project, Mahidol University, Bangkok.

2. Kemp. A. C. (1995) The hornbills: Bucerotiformes. Oxford University Press, Oxford.

3. Bunyanupub, J. (1997) Application of LANDSAT 5 (TM) Imagery for Land Use Studies of Huai Kha Khaeng Wildlife Sanctuary (Huai Kha Khaengin villieläinsuojelualue), Uthai Thani and Tak Province.

4. Chimchome, V. (1996) Biology and ecology of two endangered species: Rufous-necked and Plain-pouched Hornbills in Huai Kha Khaeng Wildlife Sanctuary. Report submitted to Pro Natura Foundation-Japan.

5. Poonswad, P. (1993) Comparative ecology of sympatric hornbills(Bucerotidae) in Thailand. Väitöskirja, Osakan kaupunkiyliopisto.

Katso myynnistä Bulletinin aiempien numeroiden hinnat ja saatavuus Palaa Bulletinin hakemistoon

.