Sairaalat vaativat yhä useammin, että matalan riskin raskauksien on saavutettava 39 viikkoa ennen kuin lääkärit synnyttävät lapsen, mutta vauvat, jotka syntyvät synnytyksen käynnistämisen jälkeen kahden edellisen viikon aikana, eivät voi huonommin, ilmenee uudesta Houstonissa tehdystä tutkimuksesta.
Tutkimus, jonka johtajina toimivat Baylorin lääketieteen tiedemiehet, asettaa kyseenalaiseksi nykyään laajalti hyväksytyn kampanjan, jonka tarkoituksena on pysäyttää ennenaikaisten valinnaisten synnytysten suunnittelu, taustalla olevat oletukset. Tällainen aikataulutus, jota pilkataan nimellä ”babies on demand”, koska se tehdään tyypillisesti mukavuussyistä, oli yleistä noin vuodesta 1990 vuoteen 2006.
”Tuloksemme viittaavat siihen, että ei ehkä ole olemassa lisääntynyttä riskiä haitallisille vastasyntyneiden tuloksille vauvoilla, jotka synnyttävät valinnaisen käynnistyksen jälkeen 37-38 raskausviikolla”
,
, sanoi tohtori Jason Salemi, Baylorin perhe- ja yhteisölääketieteen professori, joka on myös tutkimuksen johtava tekijä. ”Varoitamme välttämästä yleisesti kaikkia alkuraskauden synnytyksiä. Jokainen raskaus on ainutlaatuinen.”
Useimmissa sairaaloissa suunnitellaan nykyään tahdonalaisia raskaudenkeskeytyksiä vasta 39. raskausviikolla tai sen jälkeen, mikä on täysiaikaisen raskauden uusi määritelmä. Teksasin Medicaid-ohjelma kieltää maksun ”varhaisvaiheen elektiivisistä synnytyksistä, joita ei pidetä lääketieteellisesti tarpeellisina”, vaikka se sallii uudelleentarkastelun.
Salemi korosti, että keskiviikkona Obstetrics and Gynecology -lehdessä julkaistua tutkimusta ei pidä tulkita niin, että se antaisi tukea elektiivisille synnytyksille ennen 39 viikkoa. Hän vaati ”jatkotutkimusta, joka perustuu parempiin tietoihin tällä vielä suhteellisen uudella alalla.”
Hän huomautti, että tutkimuksessa havaittiin huonompi lopputulos valinnaisissa ennenaikaisissa keisarileikkauksissa. Tutkimuksen mukaan keisarileikkauksella 37-38 viikolla synnyttäneillä lapsilla oli 13-66 prosenttia suurempi riski sairastua haittatapahtumiin.
Yksi asiantuntija sanoi, että synnytystapojen välinen riskiero oli tutkimuksen mielenkiintoisin havainto.
”Olen samaa mieltä siitä, että tarvitsemme lisää tutkimusta ja vivahteikkaampaa keskustelua näistä asioista”, sanoi tohtori Siobhan Dolan, Bronxissa sijaitsevan Albert Einsteinin lääketieteellisen korkeakoulun kliinisen synnytys- ja naistentautiopin sekä naisten terveyden professori ja March of Dimes -järjestön lääketieteellinen neuvonantaja. ”Nykyisessä kirjallisuudessa ei juurikaan eritellä emätin- ja keisarileikkaussynnytysten välisiä riskieroja.”
Dolan korosti, että tutkimuksen ei pitäisi vaikuttaa sairaaloiden uusiin käytäntöihin, jotka tunnetaan nimellä ”hard-stop”-sääntö. Hänen mukaansa viimeaikaiset parannukset vastasyntyneiden terveydessä johtuvat käytännöistä.
Käytännöt, joita synnytys- ja naistentautien ja sikiölääketieteen ammattiryhmät suosittelevat, otettiin käyttöön vuodesta 2008 alkaen. Salemi sanoi, ettei hän ole koskaan nähnyt näin innostunutta ja laajaa käytäntöjen parantamiskampanjan toteuttamista.
Kampanjan taustalla ei ollut vain käsitys siitä, että tällaiset aikataulut olivat karanneet käsistä, vaan myös tutkimukset, joissa todettiin, että synnytettyjen vauvojen haittatapahtumien riski oli suurempi. Näihin haittatapahtumiin kuuluivat lisääntyneet vastasyntyneiden teho-osastohoitoon joutumiset, hengitysvaikeudet, sepsis ja ruokintaongelmat.
Epidemiologi Salemi huomasi kuitenkin, että monet tutkimukset olivat havainnointitutkimuksia ja pieniä, ja ne tehtiin usein yhdessä sairaalassa tai HMO:ssa. Monissa verrattiin viikoilla 37-38 tehtyjä induktioita myöhäisempiin spontaaneihin synnytyksiin, matalan riskin ryhmään. Hän väitti, että vertailun pitäisi kohdistua elektiivisiin ennenaikaisiin synnytyksiin ja kaikkiin täysiaikaisiin synnytyksiin, joiden lopputulos jää tuntemattomaksi ja jotka usein päättyvät spontaaneihin synnytyksiin, mutta joskus johtavat komplikaatioihin.
Salemi kollegoineen loi tietokannan, joka perustui syntymätodistus- ja sairaalahoitotietoihin yli 675 000 floridalaisesta vauvasta, jotka syntyivät 1.1.2005 ja 31.12.2009 välisenä aikana. Luokittelemalla imeväiset synnytyksen ajankohdan ja synnytyksen syyn perusteella tutkimuksessa verrattiin viikoilla 37-38 toteutettuja elektiivisiä käynnistyksiä ja keisarileikkauksia kaikkiin raskausviikoilla 39-40 toteutettuihin synnytyksiin.
Tutkimuksessa ei havaittu suurempaa hengitysvaikeuksien, sepsiksen, vastasyntyneiden teho-osastolle joutumisen tai kuolemantapausten riskiä viikoilla 37-38 elektiivisesti käynnistetyissä raskauksissa.
Salemi sanoi, että pari aiempaa tutkimusta viittasi samankaltaisiin tuloksiin, mutta hänen tutkimuksensa on tähän mennessä suurin.
”En voi liikaa korostaa avoimen ja jatkuvan kommunikaation merkitystä raskaana olevien naisten ja heidän terveydenhuoltopalvelujen tarjoajiensa välillä, jotta raskauteen liittyvien päätösten potentiaaliset riskit ja hyödyt ymmärretään täysin”, Salemi sanoi.
