Hindufilosofian kuusi pääjärjestelmää

Written by on in Articles

NYAYA-SHASTRA

Nyaya-Sastran perusti Gautama Rishi. Hän kirjoitti 521 Sutraa. Nämä Sutrat on jaettu 5 osaan, joissa on 10 lukua ja 80 alalukua. Monet kirjoittajat kirjoittivat kommentteja hänen opetuksistaan, tulkitsivat hänen ajatuksiaan ja lisäsivät uusia. Nyaya tarkoittaa kirjaimellisesti logiikkaa. Sitä käytetään itse loogisena menetelmänä, ei vain kuvaamaan logiikan sääntöjen mukaan rakennettua järjestelmää.

Nyayan opetuksessa todetaan, että ihmisen olemassaolon kärsimys johtuu kuoleman ja uudestisyntymisen kiertokulusta. Uudelleensyntyminen tapahtuu edellisissä elämissä tehtyjen toimien tai tekojen seurauksena. Syynä toimintaan on sekä halu miellyttäviin kokemuksiin että halu välttää epämiellyttäviä kokemuksia. Toiveet ja vastenmielisyydet saavat alkunsa tietämättömyydestä ihmisen sielun todellisesta luonteesta ja sen suhteesta ruumiiseen sekä muihin luomakunnan kohteisiin.

Todellinen tieto sielun olemassaolosta muusta luomakunnasta eroamattomana hälventää tietämättömyyden. Tietämättömyyden poistaminen muuttaa halun ja vastenmielisyyden onnellisuudeksi (Ananda) ja antaa vapauden karmasta. Näin tieto johtaa ihmisen olemassaolon uudelleensyntymisen ja kärsimyksen loppumiseen.

Tieto voidaan hankkia todellisten havaintolähteiden kautta:

a) HAVAINNOINTI
b) VERTAILU
c) DEDUKTIOINTI
d) MESTARIN OPETUKSET

Seuraa yksityiskohtainen selitys induktiivisen ja deduktiivisen logiikan säännöistä sekä syy ja tulos. KAHDEN HAVAINNON KOHDE ON:

  1. Sielu, joka eroaa ihmismielestä ja -ruumiista sekä kaikista muista luoduista objekteista.
  2. Äly eli Buddhi, joka on sielun, ei mielen ominaisuus.
  3. Havainnon viisi aistielintä: näkeminen, kuuleminen, tunteminen, haistaminen, haisteleminen ja maistaminen.
  4. Viisi havaintokohdetta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa.
  5. Kunkin aistielimen viisi kosketustaitoa aistien kohteisiin:
    • Eetterin kuuleminen korvilla
    • Ailman kosketus iholla
    • Tulen näkeminen silmillä
    • Veden maistaminen kielellä
    • Maan haistaminen nenällä
  6. Ihmisruumis koostuu viidestä aistien kohteesta: Maa, Vesi, Tuli, Ilma, Eetteri.
  7. Karma eli teot.
  8. Tekojen positiiviset tai negatiiviset tulokset.
  9. Toive ja torjunta (Raga ja Dvesa).
  10. Reinkarnaatio
  11. Religio
  12. Realisaatio

Tämä intialaisen filosofian järjestelmä tunnustaa Jumalan olemassaolon maailmankaikkeuden luojana. Maailmankaikkeudella täytyy olla luoja kuten kaikilla muillakin esineillä. Perusteemana on ihmisen sielun (Atma) todellisen luonteen oivaltaminen. Jumala tai Paramatma eroaa ruumiista ja muista luoduista asioista, ja sitä pidetään kaikkialle ulottuvana ja kaiken läpäisevänä. Tämä periaate kuvaa yksityiskohtaista atomiteoriaa aineesta.

VAISHESHIKA – SHASTRA

Kanada Rishi

Kanada Rishin perustama. Hän kirjoitti 100 Sutraa, jotka on jaettu 10 osaan, joissa on 20 lukua. Sitä seurasi monia kommentteja ja tulkintoja. Hänen alkuperäisiä ajatuksiaan laajennettiin lisäämällä niihin lisää Sutroja. Nimi Vaisheshika on peräisin sanasta Visesh = ero. Se tarkoittaa eri osia, joihin ihmisen sielu ja esineet voidaan jakaa.

Tämän filosofian tavoite on samanlainen kuin Nyaya Shastran. Pelastus kärsimyksestä tulee uudestisyntymisestä, toiveista ja tietämättömyydestä vapautumisen kautta.

Tämä koulukunta tunnustaa myös Jumalan tai ylimmän sielun olemassaolon, joka läpäisee koko maailmankaikkeuden. Tämän järjestelmän opetuksissa keskitytään sielun todellisen luonteen oivaltamiseen, joka eroaa kaikesta luomakunnasta.

Kanada ei käsittele yhtä paljon loogisia selityksiä kuin Gautama, vaan hän pyrkii tulkitsemaan asioita enemmän tieteellisestä näkökulmasta. Hän sanoo, että aika, avaruus ja sielu ovat ulkoisia. Sana ”Sankhya” tarkoittaa numeroa (salakirjoitusta). Tämä filosofia käsittelee 25 elementtiä. Tämän järjestelmän mukaan maailmankaikkeuden 25 elementin tuntemus on välttämätöntä, jotta voimme voittaa olemassaolomme kärsimyksen ja näiden kahden elementin välisen eron: PURUSHA (eli sielu) ja PRAKRITI (eli luonto). Sankhyan ajattelutapa on:

Kun kykenemme analysoimaan elementtejä, joista koko maailmankaikkeus koostuu, tulemme siihen käsitykseen, että todellinen Minämme eroaa pohjimmiltaan muusta maailmasta, mukaan lukien keho ja mieli. Kun noudatamme koko maailmankaikkeuden luonnonlakeja, meistä tulee automaattisesti välinpitämättömiä fyysistä ja henkistä kärsimystä kohtaan, jotka ovat ihmisten olemassaolon ongelmien aiheuttajia. Sankhyan mukaan on olemassa kaksi ulkoista todellisuutta:

  1. Sielu eli PURUSHA, tietoinen ulkoinen kaikkialle ulottuva maailmankaikkeuden tarkkailija,
  2. Luonto eli PRAKRITI, luomisen syy.

Koko luonnossa on olemassa kolme GUNAS:

  1. SATTVA, joka edustaa puhtautta, luontoa, harmoniaa, rytmiä ja kaikkea hyvää,
  2. RAJAS, joka symboloi toiveita, ahneutta, egoismia ja itsekeskeisyyttä,
  3. TAMAS, joka tarkoittaa tietämättömyyttä, tyhmyyttä, pimeyttä ja laiskuutta.

Kaikki johtuu näistä kolmesta luonnonvoimasta. Ne ovat tasapainossa ennen luomista. Ensin viisi elementtiä ja sitten kaikki tuntevat ja tuntemattomat olennot kehittyvät näistä voimista PURUSHAn (sielun) ja kolmen GUNASin (ominaisuuksien) yhdistymisen kautta. PRAKRITI – luonto on ilmenemättömässä tilassaan täydellisessä tasapainossa näiden kolmen Gunan kanssa. Luominen tarkoittaa luonnon, PRAKRITIn, muuttamista evoluutioprosessin kautta ilmenemättömästä tilasta ilmenevään tilaan. Kehitys tapahtuu askel askeleelta, hienojakoisesta aineesta karkeampaan aineeseen. Maailmankaikkeuden hajoaminen tapahtuu päinvastaiseen suuntaan – karkeasta aineesta tulee yhä hienompaa. Ensimmäisenä syntyi kaikkein hienojakoisinta ja hienointa ainetta. Tämä tosiasia selittää SATTVA GUNAn ylivertaisuuden. Ensimmäisiä luotuja objekteja kutsutaan MAHATiksi, joka on siirtymä ilmenemättömän luonnon ja ilmenneen maailman välillä. Sitä kutsutaan BUDDHIksi eli ”syyksi” luomisen takana. Alkuperäinen syy ei ole yksilöllinen, pikemminkin Universaalinen. Luominen kehittyi MAHAT:sta – Universaalisesta syystä AHAMKARA:n – egon tai jakautuneen yksilöllisen olennon – takana. PRAKRITI muuttui MAHATiksi ja MAHAT AHAMKARAksi. Sitten tuli mieli ja viisi elementtiä. Ne ilmenivät ilmentymisjärjestyksen mukaisesti hienoimmasta elementistä (Eetteri) karkeimpaan, (Maa). PRAKRITI on ei-manifesti. MAHAT on puoliksi ilmentynyt, viisi elementtiä ja luomakunta ovat ilmentyneet. AHAMKARA, mieli ja aistit, ovat ilmentyneitä, mutta eivät fyysisesti aineellisia kuten kaikki muutkin maailmankaikkeuden kohteet.

Tämän filosofisen järjestelmän mukaan PRAKRITI, luonto, on luomakunnan syy ja PURUSHA, sielu, on vain tämän prosessin tarkkailija. Purusha osallistuu luomiseen vain yhteyden kautta luontoon (PRAKRITI), joka sisältää kaikki elävät olennot ja aineen.

SANKHYA-filosofian kaksikymmentäviisi elementtiä ovat:

  • PURUSHA – Sielu, kaiken läpäisevä
  • PRAKRITI – Luonto
  • MAHAT – Universaalinen älykkyys
  • AHAMKARA – Ego, yksilöllinen olemassaolo, itsetietoisuus
  • INDRIYAS – Havaitsemisen ja toiminnan aistit. 11 INDRIYASia ovat:
    • MANAS – Keskeinen aistielin eli Mieli. MANAS ohjaa INDRIYAS – aistielimiä aistien alitajunnan kautta.
    • Viisi havaintoaistia (Jnana Indriyas):
      1. silmät – Caksu – näkeminen
      2. korvat – Srotra – kuuleminen
      3. iho – Tvak – tunteminen
      4. nahka – Tvak – tunne
      4. nenä – Ghrana – haistaminen
      5. kieli – Jihva – maistaminen
    • Viisi toiminnan aistia (Karma Indriyas):
      1. suu – Vani – puhe
      2. kädet – Pani – toiminta
      3. jalat – Pad – liikkuminen
      4. sukuelimet – Upastha – lisääntyminen
      5. Erittämiselimet – Guda – eliminaatio
  • Viisi MAHA-BHUTASTA (havaittavissa olevat elementit) ovat laadultaan Tamas:
    • Akasha – Eetteri
    • Vaju – Ilma
    • Tejas – Tuli
    • Apas – Vesi
    • Prithvi – Maa
      Viisi Bhutaa yhdistettynä viiteen Jnana-Indriyaan johtavat siihen, että maailmankaikkeudessa on 25 selvästi toisistaan erillistä näennäistä muotoa.
  • Viisi TANMANTRASTA (hienojakoiset elementit) ovat kohteiden ja aineen havaitsemisen tyyppejä aistielinten kautta. Niillä on Sattvan laatu:
    • Sabda – Eetterin ääni korvien kautta
    • Sparsa – Ilman kosketus iholla
    • Rupa – Tulen näkeminen silmien kautta
    • Rasa – Veden maku kielen kautta
    • Gandha – Maan haju nenän kautta

PURUSHA, PRAKRITI, MAHAT, AHAMKARA, 11 INDRIYAS, 5 BHUTAS ja 5 TANMANTRAS muodostavat tämän filosofisen järjestelmän 25 elementtiä. PURUSHA on elävä, tietoinen, ikuinen, loputon, muuttumaton, luomakunnan tarkkailija ja nautiskelija. Olematta luojana PURUSHA seisoo kolmen GUNASin: Sattvan, Rajasin ja Tamasin yläpuolella. PRAKRITI on ikuinen ja rajaton, se sisältää myös aineen ja elävät olennot, se luo maailmankaikkeuden yhteytensä kautta PURUSHAan.

Ihmisruumis koostuu kahdesta vaipasta (peitteestä):

  1. Hienojakoinen ruumis, joka koostuu MAHAT:sta, AHAMKARA:sta, 11:stä INDRIYAS:sta ja 5:stä TANMATRAS:sta.
  2. Karkea ruumis, joka koostuu 5 BHUTASista – maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri.

Hieno ruumis ei kuole, ja kuten sielu, myös se siirtyy yhdessä ATMAn kanssa toiseen ruumiiseen. Ainoastaan aineellinen (karkea) ruumis kuolee, ts. se liukenee jälleen niihin viiteen alkuaineeseen, jotka olivat sen alkuperä.

SANKHYA-filosofian järjestelmässä erittäin tärkeä näkökohta ovat kolme GUNASTA. Täydellinen tasapaino GUNASien välillä on olemassa ennen luomista PRAKRITI:ssa. Luomisen jälkeen nämä ominaisuudet tai voimat ilmenevät ihmisessä eri yhdistelminä. Lukuisia ominaisuuksia syntyy näiden kolmen ominaisuuden yhteyden mukaan. Jos SATTVA vallitsee, puhutaan hyvästä luonteesta. Jos TAMAS vallitsee, tuloksena on huono luonne. Kunkin yksittäisen olennon tietoisuuden laatu riippuu siitä, miten kolmen Gunan ominaisuudet ovat yhdistyneet.

PATANJALIn YOGA-SHASTRA

THänen järjestelmänsä perusti Rishi PATANJALI. Hän kirjoitti 195 Sutraa, jotka on jaettu neljään osaan. Kuten Sankhya-koulukunta, hän kirjoitti 25 elementistä sekä yhdestä ylimääräisestä – Jumalasta. PATANJALI tunnusti tarpeen tuntea nämä 25 elementtiä, mutta meni vielä pidemmälle. Hänen opetuksensa mukaan sielun irrottautuminen luonnosta (mikä on välttämätöntä, jotta se voisi vapautua kärsimyksestä) on mahdollista. Tähän päämäärään on mahdollista päästä harjoittamalla joogatekniikoita, kuten keskittymistä ja meditaatiota, jotka on kuvattu yksityiskohtaisesti hänen Sutroissaan. PATANJALI analysoi ja tutkii erilaisia mielen tiloja sen mukaan, mikä guna on vallitsevin:

  • hyvä tai SATTVIC
  • sekoitettu tai RAJASIC
  • paha tai TAMASIC

Nämä kolme gunaa on olemassa jokaisessa yksilössä. Hän kuvaa tekniikoita, joilla saavutetaan yksipisteinen keskittyminen ja mielenrauha. Hän puhuu tiellä olevista esteistä. Hän kirjoittaa henkisen kehityksen asteittaisesta etenemisestä ja ponnisteluistaan itseoivalluksen tiellä. PATANJALI määrittelee YOGAn tekniikaksi, jolla kontrolloidaan mielen toimintaa. Hän opettaa, että mielen hiljentäminen on mahdotonta ennen kuin mieli ja sen toiminta on saatu perusteellisesti hallintaan. Tämä tila on välttämätön pelastukselle. Mielen hallinnan saavuttamiseen liittyy monia esteitä, kuten sairaus, ylpeys, innostuksen menettäminen, kyvyttömyys keskittyä, ahneus, ahneus, masennus jne. Hänen opetuksensa seuraajien tulisi harjoittaa päivittäin keskittymistä ja meditaatiota jumalallisessa hyveessä saavuttaakseen halutun päämäärän. Patanjali nimeää kaksi erittäin tehokasta ”asetta” tiellä olevien esteiden voittamiseksi: ABHYAS eli keskittymisen jatkuva harjoittaminen kiinnittämättä huomiota vaikeuksiin, ja VAIRAGYA eli toiminnan hedelmiin kohdistuvan tyyneyden lakkaamaton harjoittaminen ja lakkaamaton pyrkimys toistuvista onnettomuuksista huolimatta. PATANJALI kuvaa ja opastaa tarkasti, miten mielen hallinta saavutetaan hengityksen säätelyn ja lopullisen lopettamisen avulla. Hän antaa sääntöjä ja määräyksiä siitä, miten elää omaa elämäänsä, ohjeita oikeasta meditaatioasennosta, hengityksen hallinnan tekniikoista ja erilaisista keskittymisen kohteista, esim. Jumalasta, Anahat Chakrasta, Ajna Chakrasta tai Sahasrar Chakrasta.

Hän kuvaa keskittymis- ja meditaatioharjoitusten kokemuksia ja vaikutuksia. PATANJALI puhuu lukuisista yliluonnollisista voimista, jotka saavutetaan keskittymis- ja meditaatioharjoitusten avulla, kuten menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tunteminen, ajatusten lukeminen, nälän ja janon hallitseminen, oman todellisen Minän oivaltaminen jne. Kunnes lopulta tapahtuu Atman vapautuminen. PANTANJALI varoittaa kiinnittämästä liikaa huomiota näihin yliluonnollisiin tai psyykkisiin voimiin. Näiden voimien egoistinen soveltaminen estää todellisen BHAKTAn (hartaan) vapautumista (joka on ainoa tavoite).

PANTANJALI kuvaa keskittymisen ja meditaation avulla saavutettua tietoisuuden tilaa seuraavasti:

  • rauhallinen mieli – keskittymällä tiettyyn kohteeseen, tai
  • korkeimmalla tasolla mieli pysäyttää osittain toimintansa ja on täysin hallinnassa.

MIMANSA-SHASTRA

Rishi JAIMINI kirjoitti yli 1000 Sutraa jaettuna 12 lukuun. Hänen filosofiansa mukaan ainoa mahdollisuus voittaa kärsimys on harjoittaa oikein VEDASSA kuvattuja seremonioita. Hänelle VEDASit edustavat muuttumatonta totuutta ja auktoriteettia. VEDAS-seremonioiden harjoittaminen ilman tuloksen tavoittelua johtaa vapautumiseen uudelleensyntymisestä. Siksi tämä filosofinen järjestelmä tulkitsee seremonioiden sääntöjä ja selittää niiden täsmällisen toteuttamisen. Kuten Nyaya Shastrassa, siinä selitetään todellisen tiedon lähteet eli havainnointi, toisten kuuleminen, analogioiden päättely ja tietäjien opetukset. Kuten Vaisheshika Shastrassa, siinä on tekstejä aineen ja esineiden eri tyypeistä ja ominaisuuksista – niiden tehtävistä, samankaltaisuuksista ja eroista. Hänen teoksessaan puhutaan edellisten tapaan kehosta, mielestä, sielusta, elementeistä ja aisteista. Äänelle annetaan erityinen arvo. Hänen filosofisen järjestelmänsä perustana on äänen erehtymätön todellisuus, jota Vedojen sanat edustavat. Tämä koulukunta tunnustaa KARMAn ja uudestisyntymisen lait, mutta Jumalaa ei kuitenkaan mainita tässä kuten Sankhyassa. Vapautumista odotetaan Vedojen seremonioiden uskollisen suorittamisen tuloksena. Nämä seremoniat on suoritettava täydellisessä velvollisuustietoisuudessa ja ilman halua niiden hedelmiin. Vapautuminen tarkoittaa tässä täydellistä, tietoista onnellisuutta todellisen Itsen oivaltamisen kautta.

VEDANTA-SHASTRA

Veda = Vedat; Anta = loppu.

Vedantalla on kaksi merkitystä:

  1. Vedat ylittävä (Vedojen ulkopuolelle ulottuva)
  2. Vedojen olemus.

Vedanta tarkoittaa tiedon loppua, loppuunsaattamista tai täydellisyyttä.

Filosofinen koulukunta perustui VED-VYASiin. Hän kirjoitti 555 sutraa, jotka jakautuvat neljään lukuun. Ihmisillä on vain yksi mahdollisuus vapautua olemassaolon kärsimyksestä, joka hänen opetustensa mukaan on todellinen tieto Jumalasta, ihmisestä, maailmankaikkeudesta jne. kuten VEDAS:issa ja UPANISHADS:issa todetaan.

VEDANTA-koulukunta jakautuu kolmeen osaan sen mukaan, miten se suhtautuu Jumalan ja maailmankaikkeuden väliseen suhteeseen:

  1. Absoluuttinen monismi eli Advaita
  2. Relatiivinen monismi eli Vishista Advaita
  3. Dualismi eli Dvaita

Advaita

eli absoluuttinen monismi tunnustaa Jumalan ainoaksi todellisuudeksi kosmoksessa ja pitää koko luomakuntaa (kaikkea luotua) epätodellisena. Ei ole olemassa mitään muuta kuin yksi loputon BRAHMAN. Luomakunta näyttäytyy meille todellisena tietämättömyytemme vuoksi, ja tämä virhe tulee meille välittömästi ilmeiseksi, kun tietämättömyys on hälvennyt. SHANKARACHARYA, joka eli 800-luvulla Kristuksen jälkeen, oli yksi tämän filosofian merkittävimmistä edustajista. Hän kirjasi VEDANTA-filosofian ytimen teokseensa ”Viveka Chudamani” – erottelun jalokivi.

Vishista-Advaita

eli suhteellinen monismi hyväksyy Jumalan päteväksi todellisuudeksi, mutta tunnustaa todellisuudeksi kaksi muutakin periaatetta: mielen ja luonnon (vaikka se pitääkin niitä yhden ainoan kahtena aspektina). RAMANUJA 1300-luvulta, oli tämän järjestelmän merkittävin edustaja.

Dvaita

tai dualismi, asettaa eron Jumalan ja maailmankaikkeuden välille. Tämä koulukunta opettaa, että ihmisen sielu, vaikka se kuinka lähelle Jumalaa tulisi, ei voi koskaan yhdistyä hänen kanssaan. Mieli ja luonto ovat kaksi Jumalasta erillistä todellisuutta. MADHURA-ACHARYA 1300-luvulta lähtien oli tämän koulukunnan suuri filosofi.

ADVAITA:n kirjoituksille on ominaista loistava logiikka ja pitävä todistelu. Suhteellinen monismi on eräänlainen kompromissi ihanteellisen logiikan ja rajoitetun inhimillisen tiedon välillä. Dualistinen koulukunta on osoitus omistautumisesta Jumalalle. Olemassa olevista eroista huolimatta kaikki kolme koulukuntaa pitävät kiinni VEDASIEN ja UPANISHADIEN perusopetuksesta.

Vedanta-filosofia on Intian kuudesta filosofisesta järjestelmästä viimeinen ja yleisin. VYAS hylkäsi Sankhyan opetuksen, jonka mukaan luominen tapahtuu PRAKRITIn (luonto) ja sen yhteyden kautta PURUSHAan (sielu). Viitaten VEDASIIN ja UPANISHADIIN hän selittää, että maailmankaikkeuden loi Jumala ja suoraan hänestä jumalallisen MAYA:nsa avulla.

Monet filosofit kirjoittivat kommentteja ja tulkintoja Vedantasta. Merkittävin on SHANKARACHARYAn kirjoittama. Shankaracharya omaksui absoluuttisen monismin – ADVAITA – teorian. Hänelle on olemassa vain yksi todellisuus – Jumala. Maailmankaikkeus ja koko luomakunta ovat epätodellisia. Ne näyttäytyvät todellisina vain jumalallisen Mayan eli illuusion voimasta. Maailman luomista Jumalan toimesta ja Hänestä käsin voidaan verrata hämähäkinverkon analogiaan. Hämähäkki tuottaa omassa kehossaan ainetta verkkoa varten. Tietämättömyys aiheuttaa virheemme, kun luulemme maailmankaikkeuden olevan todellinen. Se on samanlainen kuin tilanne, jossa joku katsoo maassa olevaa köyttä ja näkee sen käärmeenä tai näkee peilin vetenä.

Tieto tai käsitys siitä, että Jumala on yhdistynyt luomakuntaan, voidaan saavuttaa seuraavien kolmen tekniikan avulla:

  1. Pyhien Kirjoitusten opiskelu tai kuuntelu
  2. Meditaatio näissä teoksissa esiintyvästä totuudesta
  3. Samadhiin tai Hengelliseen yhteyteen pääseminen. Tässä tilassa Totuus koetaan tietoisesti ja toteutetaan.

Vedanta antaa tarkat ohjeet mielen puhdistamisesta, joka mahdollistaa korkeimman Totuuden, Jumalan ja maailmankaikkeuden toteuttamisen. Näiden ohjeiden noudattaminen johtaa vapautumiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.