Sana hierofania toistuu usein uskonnonhistorioitsija Mircea Eliaden teoksissa, joka piti termiä parempana kuin suppeampi sana teofania, jumalan ilmestyminen.

Eliaden mukaan uskonto perustuu jyrkkään eroon pyhän (Jumala, jumalat, myyttiset esi-isät jne.) ja profaanin välillä. Eliaden mukaan perinteiselle ihmiselle myytit kuvaavat ”pyhän (tai ’yliluonnollisen’) läpimurtoja maailmaan” eli hierofanioita.

Myytteihin kirjatuissa hierofanioissa pyhä ilmestyy ideaalimallien muodossa (jumalien, sankareiden jne. teot ja käskyt). Ilmentymällä ideaalimallina pyhä antaa maailmalle arvon, suunnan ja tarkoituksen: ”Pyhän ilmentyminen, ontologisesti perustaa maailman”. Tämän näkemyksen mukaan kaikkien asioiden on jäljiteltävä hierofanioiden asettamia pyhiä malleja tai oltava niiden mukaisia, jotta niillä olisi todellinen todellisuus: asiat ”saavat todellisuutensa, identiteettinsä, vain siinä määrin kuin ne osallistuvat transsendenttiin todellisuuteen.”