Herpes simplex -virus

Herpes simplex -virus, tyypit 1 ja 2 (HSV-1 ja HSV-2) ovat DNA-viruksia, jotka aiheuttavat elinikäisiä infektioita, joita esiintyy kaikkialla maailmassa ilman kausittaista jakautumista. Ne ovat erittäin yleisiä, ja ainakin 50 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa on saanut tartunnan. HSV on yleisin sukupuolielinten limakalvovaurioiden aiheuttaja. Virus tarttuu suorassa kosketuksessa eritteissä olevan viruksen kanssa, ja itämisaika vaurioiden ilmaantumiseen on 1-26 päivää. Oireeton kulkeutuminen on yleistä, ja sen uskotaan olevan 25-90 prosenttia, sillä ihmiset, joilla on vasta-aineita sekä HSV-1:tä että HSV-2:ta vastaan, eivät muista suun ja limakalvojen tai sukupuolielinten leesioita. Suurin osa tartunnoista on siis subkliinisiä. Sekä sukupuolielinten että suun ja leukojen väliset vauriot voivat olla joko HSV-1:n tai HSV-2:n aiheuttamia, ja ne ovat kliinisesti erottamattomia. Alle 12-vuotiailla lapsilla HSV-2:n esiintyminen ensisijaisena vauriona on harvinaisempaa kuin seksuaalisesti aktiivisilla nuorilla (12-18-vuotiaat), mutta se on lisääntynyt viimeisten 10 vuoden aikana. Lisäksi HSV-1:n esiintyminen primaarisena genitaalivauriona on lisääntynyt.14

HSV:n toteaminen on hyvin riippuvainen asianmukaisesta näytteenotosta, näytteenoton ajoituksesta suhteessa rakkuloiden esiintymiseen sekä sen jälkeisestä kuljetuksesta ja käsittelystä laboratoriossa. Näytteitä ei pidä kerätä puu- tai kalsiumalginaattipyyhkeillä, koska ne häiritsevät viruksen eristämistä. Dakron- tai viskoosipyyhkeet olisi toimitettava virusten kuljetusmediassa (VTM), joka on kehitetty erityisesti viruksia varten ja joka sisältää antibiootteja bakteerien liikakasvun estämiseksi. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että näytteiden talteenotto paranee, kun ne toimitetaan jäässä, mutta jotkin kuljetusmateriaalit voidaan säilyttää ja kuljettaa huoneenlämmössä. Palveluntarjoajien on tarkistettava yksittäisen laboratorionsa suositellut optimaaliset keräysparametrit.14

Virusviljely ja/tai immunofluoresenssivasta-ainetestaus (FA) leesiomateriaalista ovat edelleen diagnosoinnin peruspilareita. Eksudatiivinen materiaali tai nekroottiset roskat on poistettava pumpulipuikolla ennen näytteenottoa leesiosta. FA-testi voidaan tehdä suoraan vuodeosastolla saadusta objektilasista tai toimittaa VTM:ssä. Näytteenottoon on kuuluttava rakkulamuodostuman pinnan poistaminen ja nesteen lisäksi myös ihosolujen kerääminen vaurion juurelta. On varottava aiheuttamasta verenvuotoa, koska se voi haitata joidenkin määritysten suorittamista. Myös veressä oleva neutraloiva vasta-aine voi häiritä joitakin määrityksiä. FA-liuskatestin etuna on toimitetun näytteen laadun arviointi (epiteelisolujen on oltava läsnä) ja testin suorittaminen samana päivänä näytteen ottamisen jälkeen. Testin herkkyys on 10-87 % viljelyyn verrattuna.14

HSV aiheuttaa herkissä soluviljelylinjoissa sytopaattisen vaikutuksen (CPE) nopeasti, tyypillisesti 24-48 tunnin kuluessa, ja 90 % viljelmistä on positiivisia viidenteen päivään mennessä. Viljelyllä on erinomainen herkkyys, kun leesioita esiintyy, ja se on todennäköisemmin positiivinen potilailla, joilla on vesikulaarisia vs. haavaumaperäisiä leesioita ja potilailla, joiden näytteet on saatu ensimmäisestä episodisesta leesiosta vs. toistuvasta leesiosta. Isolaatit olisi tyypitettävä sen määrittämiseksi, ovatko ne HSV-1:tä vai 2:ta, koska 12 kuukauden uusiutumisaste on yleisempi HSV-2:lla (90 %) kuin HSV-1:llä (55 %). Vaikka HSV-2:n esiintyminen saattaa olla yleisemmin seurausta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneella lapsella, sekä HSV-1:n että HSV-2:n tutkimustuloksia on tarkasteltava varovaisesti.9,14 Entsyymi-immunomääritysmenetelmät (EIA) eivät ole tarpeeksi herkkiä oireettomilla potilailla, jotta niitä voitaisiin käyttää luotettavasti, eikä niitä pitäisi tehdä lapsille, joilla epäillään hyväksikäyttöä. Tzanckin preparaatti, jolla arvioidaan HSV-infektioon liittyviä sytologisia muutoksia, ei ole riittävän spesifinen eikä herkkä käytettäväksi testinä HSV:n diagnosoinnissa.

NAAT-menetelmien, kuten PCR:n, on osoitettu olevan viljelyä herkempiä, erityisesti kuorellisista vaurioista ja potilailla, joilla on oireeton infektio.14 Tällä hetkellä yhdelläkään NAAT-menetelmällä ei kuitenkaan ole FDA:n hyväksyntää mihinkään lähteestä peräisin olevien HSV:iden osoittamiseksi. Joillakin laboratorioilla on validoituja iho-/lesionäytteitä NAAT:ia varten, ja palveluntarjoajien olisi tarkistettava saatavuus omasta referenssilaboratoriostaan.

Vasta-ainetutkimuksella on rajalliset käyttömahdollisuudet, mutta se saattaa olla hyödyllinen diagnoosin tekemisessä henkilöllä, jolla on primaarinen tauti, jos tiitteri nousee nelinkertaiseksi, erityisesti potilailla, joilla tiedetään olevan aiemmin ollut HSV:tä tai muita sukupuoliteitse tarttuvia tauteja, ja joiden genitaalialueen leesioita ei ole havaittu tutkimushetkellä tai seurantatutkimuksissa. On tärkeää pyytää tyyppispesifisiä glykoproteiini G:hen perustuvia määrityksiä, koska ne ovat ainoat luotettavat määritykset, joilla voidaan erottaa HSV-1 ja HSV-2 toisistaan. Nykyisin saatavilla olevat hoitopistekohtaiset testit (POCT) HSV-2:n varalta voivat antaa vääriä positiivisia tuloksia potilasryhmissä, joissa HSV-infektion todennäköisyys on vähäinen, infektion varhaisvaiheessa, ja vääriä negatiivisia tuloksia HSV-2-infektiota sairastavilla potilailla, joilla on ollut aiempi HSV-1-infektio. Serokonversio on yleensä 2-3 viikkoa ennen kuin näitä testejä voidaan tulkita tarkasti.1,14