Helen Thomas, (s. 4. elokuuta 1920, Winchester, Kentucky, Yhdysvallat – kuollut 20. heinäkuuta 2013, Washington, D.C.), yhdysvaltalainen toimittaja, joka tunnettiin erityisesti yhdysvaltalaisista presidenteistä kertovana toimittajana, joka rikkoi useita naispuolisten toimittajien tiellä olleita esteitä ja saavutti alansa arvostuksen.

Thomas syntyi libanonilaissiirtolaisille, seitsemäntenä yhdeksästä lapsesta. Kun hän oli nelivuotias, perhe muutti Detroitiin. Lukiota käydessään Thomas päätti ryhtyä toimittajaksi, sillä hän piti työtä täydellisenä purkautumiskeinona rajattomalle uteliaisuudelleen. Detroitin Wayne State Universityssä hän työskenteli kampuksen sanomalehdessä, ja saatuaan kandidaatin tutkinnon vuonna 1942 hän muutti Washingtoniin. Seuraavana vuonna United Press (myöhemmin United Press International ) palkkasi Thomasin kirjoittamaan paikallisuutisia radioon. Vuonna 1955 hän sai vakituisen työtehtävän Yhdysvaltain oikeusministeriöstä, johon tulivat myös Capitol Hillin, liittovaltion poliisin (Federal Bureau of Investigation) ja terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriön uutisointi.

Thomasin ensimmäinen presidenttikauteen liittyvä työtehtävä – valittujen presidenttien John F. Kennedyn ja hänen perheensä lomamatkojen uutisointi – herätti Thomasin mieltymyksen presidenttikautiseen uutisointiin, ja siitä lähtien hän osallistui lehdistökonferensseihin ja -tilaisuuksiin. Hän sai mainetta siitä, että hän esitti suorasukaisia kysymyksiä, joilla oli kunnioitukseton ja populistinen maku. Vuonna 1970 Thomas ylennettiin Valkoisen talon kirjeenvaihtajaksi, ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli ainoa toimittaja, joka saattoi presidentti Richard Nixonin historialliselle Kiinan-matkalle. Pian tämän jälkeen Watergate-skandaali valtasi maan, ja hän kunnostautui lukuisilla yksinoikeusjutuilla.

Tomasista tuli vuonna 1974 UPI:n Valkoisen talon toimiston päällikkö, ensimmäinen nainen sähkepalvelun vastaavassa tehtävässä. Tämä oli yksi monista Thomasin ensikertalaisuuksista naistoimittajana, alkaen vuodesta 1959, jolloin hän ja muutama naispuolinen kollega pakottivat silloisen, vain miehistä koostuvan National Press Clubin sallimaan heidän osallistua Neuvostoliiton pääministerin Nikita Hruštšovin puheeseen ryhmälle. Kun National Press Club vihdoin avasi jäsenyytensä naisille vuonna 1971, Thomasista tuli sen ensimmäinen naisvirkailija. Vuonna 1975 Washingtonin eksklusiivisin lehdistöjärjestö Gridiron Club kutsui Thomasin ensimmäiseksi naisjäsenekseen, ja hänestä tuli sen puheenjohtaja vuonna 1993. Valkoisen talon johtavana kirjeenvaihtajana Thomas tunnettiin televisiokatsojille toimittajana, jonka arvokas ”Kiitos, herra presidentti” merkitsi Valkoisen talon lehdistötilaisuuksien päättymistä. Hän kirjoitti kaksi muistelmakirjaa, Dateline: White House (1975) ja Front Row at the White House: My Life and Times (1999).

Thomas erosi äkillisesti UPI:stä vuonna 2000 sen jälkeen, kun pastori Sun Myung Moonin perustama News World Communications, Inc. osti uutistoimiston. Samana vuonna hän siirtyi Hearst News Servicen kolumnistiksi. Vuonna 2010 Thomas ilmoitti jäävänsä välittömästi eläkkeelle Israelin ja palestiinalaisten konfliktia koskevien kiistanalaisten lausuntojensa jälkeen. Seuraavana vuonna hän alkoi kirjoittaa kolumnia Virginiassa ilmestyvään Falls Church News-Press -viikkolehteen.

Muiden hänen kirjoitustensa joukossa ovat muun muassa Thanks for the Memories, Mr. President: Wit and Wisdom from the Front Row at the White House (2002), Watchdogs of Democracy?: The Waning Washington Press Corps and How It Has Failed the Public (2006), Listen Up, Mr. President: Everything You Always You Wanted Your President to know and Do (2009; yhdessä Craig Crawfordin kanssa) ja lastenkirja The Great White House Breakout (2008; yhdessä pilapiirtäjä Chip Bokin kanssa).