Heinrich Harrer, 93, Tiibetin tutkija, kuoli

Heinrich Harrer syntyi 6. heinäkuuta 1912 Itävallan Hüttenbergissä lähellä Alppeja ja kasvoi vuorikiipeilijänä ja hiihtäjänä. Postinkantajan poika opiskeli pääaineenaan maantiedettä ja liikuntaa Grazin yliopistossa. Hän pääsi Itävallan olympiajoukkueeseen vuonna 1936, ja seuraavana vuonna hän voitti alamäkikilpailun opiskelijoiden maailmanmestaruuskilpailuissa.

Kun hän ja kolme toveriaan olivat kiivenneet Eigerille, hän liittyi retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli kiivetä Nanga Parbatiin, 26 600 metrin korkeuteen nykyisessä Pakistanissa. Toisen maailmansodan alkaessa britit vangitsivat heidät ja vangitsivat heidät saksalaisina ja itävaltalaisina vankileirille.

Vankilassa ollessaan hän ja hänen vaimonsa erosivat. Harrerilta jäi henkiin heidän poikansa Peter sekä hänen kolmas vaimonsa, entinen Katharina Haarhaus.

Hra Harrer pakeni leiriltä useiden yritysten jälkeen. Hän, kumppani ja jakki tarvitsivat 20 kuukautta päästäkseen Tiibetiin. Se oli ainoa pakotie, joka olisi ollut mahdoton kaikille muille kuin koulutetuille vuorikiipeilijöille.

He saapuivat Lhasaan 15. tammikuuta 1946 ja asettuivat kyykkyyn varakkaan kansalaisen pihalle, joka toivotti heidät tervetulleiksi. He välttivät toisen poistumiskäskyn tekemällä itsensä hyödyllisiksi; herra Harrer työskenteli puutarhurina, hänen ystävänsä insinöörinä.

Dalai Lama, tuolloin kymmenvuotias jumalakuningas, katseli alas palatsistaan ja näki, kuinka herra Harrer opetti luistelua tiibetiläisille, jotka kutsuivat uutta urheilulajia nimellä ”veitsien päällä kävely”. Harrerista tuli pian hallituksen työntekijä, jonka tehtäviin kuului muun muassa ulkomaisten uutisten kääntäminen ja tulvasuojeluhankkeen johtaminen. Hän sai palkkaa, kodin ja tallin sekä useita palvelijoita.

Hra Harrerista tuli Dalai-laman kotiopettaja, kun hän oli 37-vuotias ja hänen oppilaansa 14-vuotias, ja hän opetti tälle aiheita Neuvostoliiton politiikasta aina suihkumoottorin toimintaan. Nuori mies oli innokas oppilas: Harrer kirjoitti kirjassaan, että kun Harrer antoi hänelle 10 lausetta käännettäväksi, hän käänsi säännöllisesti 20 lausetta. He keskustelivat jatkuvasti buddhalaisuudesta ja länsimaisesta tieteestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.