PlanningEdit

Harvard oli ollut kiinnostunut tiedekeskuksen rakentamisesta 1950- ja 1960-luvuilla. Taloudellisen taantuman keskellä rahoitusta ei kuitenkaan löytynyt. Konkreettisia suunnitelmia ei tehty, kunnes vuonna 1968 Edwin Land, Polaroid-”Land”-kameran keksijä, teki 12,5 miljoonan dollarin lahjoituksen erityisesti perustutkinto-opiskelijoille suunnatun tiedekeskuksen rakentamiseksi.

Suunnitelman vastustajat pelkäsivät, että rahaa ei löytyisi riittävästi hankkeen loppuunsaattamiseksi ja että rakennuksen ylläpitokustannukset olisivat kohtuuttoman suuret. Biologian laitos vastusti myös sitä, että sen perustutkinto-opetustilat siirrettäisiin kauas laitoksen päätiloista. Professori George Wald väitti, että tämä heikentäisi opetuksen laatua. Tyytymättömyyttä herätti myös se, että tuolloin peruttiin suunnitelmat uudesta biokemian rakennuksesta.

Suunnitelmassa vaadittiin vuonna 1848 rakennetun Lawrence Hallin, laboratorio- ja asuintilan, purkamista. Suunnitellun purkamisen aikaan käyttämättömään rakennukseen asettui asumaan opiskelijoiden ja ”kadunmiesten” kommuuni, joka kutsui itseään ”Vapaaksi yliopistoksi”. Kiista raukesi, kun tulipalo tuhosi rakennuksen kuukautta myöhemmin toukokuussa 1970.

Osana hanketta vuosina 1966-68 Harvard Yardin pohjoisreunaa pitkin kulkeva Cambridge Streetin osa madallettiin nelikaistaiseksi moottoriajoneuvojen alikulkukäytäväksi vuosina 1966-68, mikä mahdollisti jalankulkijoiden esteettömän liikkumisen Yardin ja pohjoisen puolella sijaitsevien Harvardin tilojen välillä, mukaan lukien uusi tiedekeskus. Arkkitehtuurihistorioitsija Bainbridge Bunting kirjoitti, että tämä oli ”tärkein parannus Cambridgessa sitten Memorial Driven rakentamisen 1890-luvulla”.

RakentaminenEdit

Harvard tilasi arkkitehdit Sert, Jackson and Associatesilta suunnittelun ja rakentamisen. Sert, josta oli tullut Harvard School of Designin dekaani vuonna 1953, oli suunnitellut useita muita Harvardin rakennuksia, kuten Peabody Terrace, Holyoke Center (nykyinen Smith Campus Center) ja Harvard Divinity Schoolin Center for the Study of World Religions. Nämä rakennukset olivat osa modernistista liikettä, joka pyrki irrottautumaan Harvardissa satojen vuosien ajan käytetyistä georgialaisista ja niihin liittyvistä tyyleistä. Niinpä tiedekeskus on suurelta osin teräs- ja betonirakenteinen, ja siinä on runsaasti luonnonvaloa päästäviä ikkunoita. Rakennustyöt kestivät vuodesta 1970 vuoteen 1972.

Vuosina 2001-2004 tehdyssä 22 miljoonan dollarin suuruisessa 32 000 neliöjalan (3 000 m2) remontissa luotiin tilaa historiallisten tieteellisten instrumenttien kokoelmalle ja laajennettiin muita tiloja. Vuonna 1944 rakennettu huoneen kokoinen historiallinen sähkömekaaninen tietokone, Harvard Mark I, on esillä pohjakerroksessa rakennuksen pääaulan keskeisen portaikon vieressä.