Ja vaikka EU:ssa saatavilla olevien suuhygieniatuotteiden vetyperoksidipitoisuus (ja vastaava pitoisuus) ei saisi ylittää 0,1 %:a, USA:ssa myytävissä tuotteissa on saatavilla huomattavasti korkeampia pitoisuuksia.
USA:n elintarvike- ja lääkevirasto (Food and Drug Administration, FDA) hyväksyi sekä vetyperoksidin että karbamidiperoksidin suun antiseptisiksi aineiksi vuonna 1983 (FDA, 1983). Tuotteet, jotka sisältävät 10-15-prosenttista karbamidiperoksidia ja 1,5-3-prosenttisia vetyperoksidivalmisteita, on luokiteltu luokkaan I, johon kuuluvat yleisesti turvallisiksi (GRAS) ja tehokkaiksi tunnustetut aineet. FDA:n alakomitea (2003) totesi, että vetyperoksidi on turvallista enintään 3 prosentin pitoisuuksina, mutta käytettävissä ei ole riittävästi tietoa, jotta sen tehokkuus voitaisiin luokitella lopullisesti 1,5-3 prosentin pitoisuuksina pitkäaikaiseen reseptivapaaseen (OTC) käyttöön antigingiviitti- ja plakinestoaineena.
Hampaiden väriin vaikuttaa yhdistelmä, jossa yhdistyvät hampaiden sisäsyntyinen väri ja hampaiden pinnalle mahdollisesti muodostuvat ulkoiset värjäymät. Hampaan sisäsyntyinen väri liittyy kiilteen ja dentiinin valon sironta- ja adsorptio-ominaisuuksiin, ja dentiinin ominaisuuksilla on suuri merkitys hampaan kokonaisvärin määrittelyssä. Ulkoisia värjäytymiä muodostuu yleensä hampaiden alueille, jotka ovat huonommin hampaiden harjauksen ja hammastahnan hankaavan vaikutuksen ulottumattomissa, ja niitä edistävät usein tupakointi, runsaasti tanniinia sisältävien elintarvikkeiden (esim. punaviini) nauttiminen ja tiettyjen kationisten aineiden, kuten klooriheksidiinin, tai metallisuolojen, kuten tinan ja raudan, käyttö. Yhdysvalloissa 34 prosenttia aikuisväestöstä ilmoitti olevansa tyytymätön nykyiseen hammasväriinsä (Odioso ym., 2000), ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 3215 henkilöä käsittäneessä tutkimuksessa 50 prosenttia koki, että heillä oli jonkinlaista hampaiden värjäytymistä (Alkhatib ym., 2000),
Hampaiden väriä voidaan parantaa useilla menetelmillä ja lähestymistavoilla, kuten valkaisevilla hammastahnoilla, ammattimaisella puhdistuksella, jossa poistetaan värjäytymiä ja hammaskiveä hilseilemällä ja kiillottamalla, muiden kuin elinvoimaisten hampaiden sisäisellä valkaisulla, elinvoimaisten hampaiden ulkoisella valkaisulla, hammaskiilteen mikrohionnalla hionta-aineilla ja happamilla aineilla sekä kruunuilla ja laminaattien asettamisella. Elintärkeiden hampaiden ulkoiseen valkaisuun on kolme valkaisumenetelmää: 1) hammaslääkärin valvoma yösuojavalkaisu, 2) toimisto- tai tehovalkaisu ja 3) massavalkaisutuotteet. Yösuojavalkaisussa käytetään yleensä suhteellisen pientä valkaisuainepitoisuutta, joka levitetään hampaisiin mittatilaustyönä valmistetun suusuojuksen avulla, ja sitä käytetään yöllä vähintään kahden viikon ajan. Valkaisussa vastaanotolla käytetään yleensä suhteellisen suuria määriä valkaisuaineita, esimerkiksi 25-35-prosenttista vetyperoksidia sisältäviä tuotteita, lyhyemmän ajanjakson ajan. Valkaisugeeli levitetään hampaisiin pehmytkudosten suojaamisen jälkeen, ja peroksidi voidaan edelleen aktivoida lämmön tai valon avulla. Paikan päällä tehtävä hoito voi johtaa merkittävään valkaisuun jo yhden hoitokäynnin jälkeen, mutta optimaalinen valkaisu voi vaatia useita hoitokäyntejä. Massamarkkinatuotteet sisältävät yleensä pieniä määriä valkaisuaineita (esim. 3-6 % vetyperoksidia), jotka levitetään itse hampaisiin iensuojien, liuskojen tai paint-on-tuotemuotojen avulla, ja niitä on tyypillisesti käytettävä kahdesti päivässä jopa kahden viikon ajan (Joiner, 2006). Elintärkeiden hampaiden ulkoinen valkaisu tehdään yleensä vetyperoksidilla tai karbamidiperoksidilla.
Kirjallisuudessa on kuvattu hampaiden valkaisujärjestelmä, joka perustuu natriumkloriittiin, joka levitetään hampaan pinnalle ja aktivoidaan happamissa olosuhteissa. Muita kirjallisuudessa esitettyjä mahdollisia elintärkeitä hampaiden valkaisujärjestelmiä ovat peroksidiplusmetallikatalyytit, oksidireduktaasientsyymit, natriumperkarbonaatti, natriumperboraatti ja kaliumperoksimonosulfaatti (Joiner, 2006). Näiden kolmen kemikaalin käyttöä käsitellään lyhyesti tämän lausunnon liitteessä. Natriumperkarbonaattia ja natriumperboraattia on löydetty kaupallisesti saatavilla olevista hampaiden valkaisutuotteista.Natriumperboraatti on ehdotettu luokiteltavaksi lisääntymiselle myrkylliseksi aineeksi luokkaan 2 (Search Working Database 
). Jos tämä luokitus hyväksytään, natriumperboraattia ei ole mahdollista käyttää hampaiden valkaisutuotteissa.
Ensimmäiset artikkelit hampaiden valkaisusta yövahinkovalkaisulla julkaistiin vuonna 1989 (Christensen, 1989a,b; Haywood ja Heymann, 1989). Mekanismia, jolla hampaat valkaistaan hapettavilla aineilla, kuten vetyperoksidilla ja karbamidiperoksidilla, ei täysin ymmärretä. Todisteet viittaavat siihen, että peroksidi diffundoituu aluksi kiilteeseen ja sen läpi, jolloin se pääsee kiilteen ja hammasluun yhtymäkohtaan ja hammasluun alueille.In vitro -kokeet ovat osoittaneet pienten peroksidipitoisuuksien tunkeutuvan uutettujen hampaiden pulpakammioihin 15-30 minuutin altistusajan jälkeen.Näissä kokeissa mitatut peroksidipitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä kuin mitä tarvitaan pulpaentsyymi-inaktivaation aikaansaamiseksi (Joiner ja Thakker, 2004).
On oletettu, että valkaisuvaikutukset johtuvat ensisijaisesti korkean molekyylipainon monimutkaisten orgaanisten molekyylien hajoamisesta, jotka heijastavat valon tiettyä aallonpituutta ja aiheuttavat värjäytymisen värin. Syntyvät hajoamistuotteet ovat pienemmän molekyylipainon omaavia ja vähemmän monimutkaisia molekyylejä, jotka heijastavat vähemmän valoa ja johtavat värin vähenemiseen tai poistumiseen (Flaitz ja Hicks, 1996). Sekä dentiinin että kiilteen väri muuttuu, kun peroksidi ja urea kulkevat helposti hampaan läpi.Vaikeisiin tilanteisiin on kehitetty pidennettyjä hoitoaikoja. Voimakkaat tupakkatahrat saattavat vaatia jopa kolmen kuukauden hoitojakson. Tetrasykliinillä värjäytyneet hampaat ovat reagoineet kahden tai kuuden kuukauden yöhoitoon, vaikkakaan ei siinä määrin kuin normaalit hampaat. Yksittäisiä tummia hampaita voidaan myös valkaista menestyksekkäästi.
Cochrane-yhteistyöryhmä on hiljattain tarkastellut aikuisten hampaiden kotikäyttöön perustuvaa kemiallista valkaisua. Kirjoittajat totesivat: ”On näyttöä siitä, että valkaisutuotteet toimivat verrattuna lumelääkkeeseen tai hoitoon ilman hoitoa. Tuotteiden tehokkuudessa on eroja, jotka johtuvat pääasiassa vaikuttavien aineiden, vetyperoksidin ja karbamidiperoksidin, pitoisuuksista. Kaikki tutkimukset olivat kuitenkin lyhytaikaisia, ja suurimmalla osalla tutkimuksista arvioitiin olevan suuri puolueellisuusriski, ja ne olivat joko valmistajien sponsoroimia tai toteuttamia. Tarvitaan käytännönläheisiä pitkäaikaisia ja riippumattomia kliinisiä tutkimuksia, joihin osallistujat edustavat erilaisia väestöryhmiä. Myös pitkän aikavälin haittoja on arvioitava. Useissa tutkimuksissa raportoitiin (jos niitä mitattiin) hampaiden herkkyyden ja ienten ärsytyksen yleisistä haittavaikutuksista, ja tästä olisi tiedotettava ihmisille.” (Hasson ym., 2006).
Tässä lausunnossa termeillä ”hampaiden valkaisutuotteet” ja ”hampaiden valkaisutuotteet” tarkoitetaan samantyyppisiä tuotteita.
Tässä lausunnossa termeillä ”hampaiden valkaisutuotteet” ja ”hampaiden valkaisuvalkaisutuotteet” tarkoitetaan samantyyppisiä tuotteita.