Haganah, (heprea: ”puolustus”), sionistinen sotilasjärjestö, joka edusti Palestiinan juutalaisten enemmistöä vuosina 1920-1948. Järjestäytyi torjumaan palestiinalaisten arabien kapinoita Palestiinan juutalaisasutusta vastaan, ja joutui varhain Histadrutin (”yleinen työväenliitto”) vaikutuspiiriin. Vaikka Britannian mandaattiviranomaiset kielsivät sen toiminnan ja vaikka se oli heikosti aseistettu, se onnistui puolustamaan tehokkaasti juutalaissiirtokuntia.

Haganahin toiminta oli maltillista ainakin toisen maailmansodan loppuun saakka ja vastasi järjestäytyneen juutalaisyhteisön havlaga-politiikkaa (”itsehillintää”); se vastusti Irgun Zvai Leumin ja Sternin jengin poliittista filosofiaa ja terroritoimintaa. Haganahin yleinen jäsenistö palveli osa-aikaisesti; vuonna 1941 järjestettiin kokopäiväiset kommandojoukot, Palmach (hepreankielinen lyhenne sanoista Pluggot Machatz, ”shokkikomppaniat”). Toisen maailmansodan jälkeen, kun britit kieltäytyivät avaamasta Palestiinaa rajoittamattomalle juutalaissiirtolaisuudelle, Haganah siirtyi terroritoimintaan pommittamalla siltoja, rautateitä ja laivoja, joita käytettiin ”laittomien” juutalaissiirtolaisten karkottamiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien päätettyä Palestiinan jakamisesta (1947) Haganah astui julkisuuteen juutalaisvaltion puolustusjoukkojen puolustajana; se taisteli avoimesti brittiläisten joukkojen kanssa ja voitti menestyksekkäästi palestiinalaisarabien ja heidän liittolaistensa sotajoukot. Israelin valtion perustamiseen mennessä (1948) Haganah hallitsi paitsi suurinta osaa Israelin jaossa Israelille osoitetuista asuinalueista myös sellaisia arabikaupunkeja kuin Akko (Akkon) ja Yafo (Jaffa). Israelin väliaikaisen hallituksen päätöksellä (31. toukokuuta 1948) Haganah yksityisenä järjestönä lakkautettiin ja siitä tuli valtion kansallinen armeija. Sen nimi on säilynyt Israelin asevoimien virallisessa nimessä Tzva Haganah le-Yisraʾel (”Israelin puolustusvoimat”).