Veden runsauden ja kauniiden kumpuilevien maisemien ansiosta Tivolin kaupunki, joka tunnettiin aiemmin nimellä Tibur, oli jo tasavaltalaisesta ajasta lähtien ollut suosittua vetäytymispaikkaa merkittäville henkilöille ja erityisesti senaattoreille. Hadrianus loi itse asiassa keisarillisen residenssinsä pienen republikaanisen huvilan paikalle, joka oli mahdollisesti rakennettu hänen vaimonsa Vibia Sabinan omistamalle maalle (ks. kartta olemassa olevista republikaanisista ja augustinuslaisista rakennuksista täältä). Hadrianuksen huvila sijaitsi matalalla tasangolla Tiburtine-kukkuloiden rinteillä, ja se oli Rooman valtakunnan rikkain ja suurin huvila, joka levittäytyi avokätisesti 120 hehtaarin laajuiselle alueelle (pinta-ala oli suurempi kuin Pompeijilla). Rakennusten määrä, arkkitehtonisten muotojen omaperäisyys ja monimutkaisuus tekevät kompleksista ainutlaatuisen muistomerkin antiikin arkkitehtuurin historiassa.
Huvilan alkuperäinen rakentaminen alkoi vuosi Hadrianuksen valtaantulon jälkeen, kun hän aloitti olemassa olevien rakenteiden kunnostamisen joksikin upeaksi. Monumentaalinen hanke saatiin päätökseen noin 10 vuotta myöhemmin, vuonna 128 jKr. jolloin huvilasta tuli Hadrianuksen virallinen asuinpaikka. Keisari matkusti usein, ja aina kun hän palasi Italiaan, Tibur oli hänen mieluisin asuinpaikkansa kaukana Rooman kuumuudesta ja hälinästä.
Huvila suunniteltiin sekä liikeasioihin että huvitteluun, ja se sisälsi monia huoneita, joihin mahtui suuria kokouksia. Suuri hovi asui siellä pysyvästi, ja monia vierailijoita ja byrokraatteja viihdytettiin ja majoitettiin tilapäisesti paikan päällä. Valtava asuinkompleksi oli siis lähes aina täynnä ihmisiä. Palvelusväki asui piilotetuissa huoneissa ja liikkui paikan päällä huoltotunneleita pitkin, joiden avulla he pystyivät kuljettamaan tavaroita alueelta toiselle kaukana keisarin näkyvistä.
Arkeologit ovat tunnistaneet noin 30 rakennusta, joihin kuului muun muassa palatseja, lämpökylpylöitä, teatteri, kirjastoja, eliitin asuintiloja, palvelusväen majoitustiloja sekä laajat puutarhapuutarha-alueet ja kymmeniä suihkulähteitä. Koska Hadrianus halusi ympäröidä itsensä muistutuksilla matkoistaan valtakunnan laajoilla alueilla, monissa rakennelmissa oli piirteitä ja koristeveistoksia, jotka oli kopioitu eri paikoista, joissa keisari vieraili.
Hänen huvilansa Tiburissa oli upeasti rakennettu, ja Hadrianus itse asiassa antoi sen osille provinssien ja tunnetuimpien paikkojen nimiä ja kutsui niitä esimerkiksi nimillä Lyceum (Lykeum), Academia (Akatemia), Prytaneum (Prytaneum), Canopus (Canopus), Poecile (Poecile) ja Tempe. Ja jottei mitään jäisi pois, hän teki jopa Haadeksen. Historia Augusta
Kanopuksen, joka on nimetty Egyptissä Alexandrian lähellä sijaitsevan muinaisen kaupungin mukaan, uskotaan edustavan Niilin suistoa, jossa Hadrianus vieraili vuonna 130 jKr. ja jossa hänen rakastajansa Antinous hukkui samana vuonna. Canopuksen pylväskäytävää kannattivat Ateenan Akropolilla sijaitsevan Erechtheionin kaltaiset karyatidit. Kreikkalainen ja egyptiläinen kulttuuri ja arkkitehtuuri heijastuivat ilmeisesti hänen huvilassaan, ja koska Hadrianus oli hyvin kiinnostunut arkkitehtuurista ja oli itse taitava arkkitehti, on hyvin todennäköistä, että hän osallistui huvilan suunnitteluun ja suunnitteluun.
Rakennusten ja erityisesti tiilimerkkien yksityiskohtainen tutkiminen mahdollisti Hadrianuksen rakennusten kronologian rekonstruoinnin. On tunnistettu kaksi rakennusvaihetta, joita Hadrianuksen matkat leimasivat. Ensimmäinen rakennusvaihe, jossa rakennustoiminta oli vilkkainta, ulottui vuoteen 125 jKr. asti, jolloin Hadrianus palasi ensimmäiseltä suurelta Kreikan ja idän matkaltaan. Hadrianus asui huvilassa kesällä 125 ja pysyi siellä todennäköisesti siihen asti, kunnes lähti toiselle matkalleen vuonna 128.
Vaihe I (118-125 jKr.):
Vaihe II (125-134 jKr.): Meriteatteri, filosofien sali, Heliocaminus-kylpylä, Pecile, Nymphaeum-stadion, pieni ja suuri kylpylä.
Vaihe II (125-134 jKr.): Kreikkalainen ja latinankielinen kirjasto, Akatemia, Satakamari, Piazza d’Oro, Canopus, Antinoeion.
Hadrianuksen kuoleman jälkeen vuonna 138 jKr. huvilaa käyttivät satunnaisesti hänen eri seuraajansa. Rooman valtakunnan rappeutumisen jälkeen huvila rappeutui ja sitä purettiin pala palalta vuosisatojen kuluessa, ja eräs paikallinen kardinaali irrotti marmoria 1500-luvulla rakentaakseen oman, lähellä sijaitsevan Villa d’Estensä. Italian hallitus aloitti kunnolliset kaivaukset vasta vuonna 1870, ja ne jatkuvat vielä tänäkin päivänä osittain Italian arkeologisten viranomaisten, osittain Roomassa toimivien eri ulkomaisten akatemioiden toimesta.
Villasta on kaivettu esiin monia kauniita esineitä, kuten marmoripatsaita, freskoja, mosaiikkeja ja koristeellista arkkitehtuuria. Useimmat patsaat on siirretty huvilasta, erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla, ja ne ovat nyt esillä suurissa antiikkikokoelmissa muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Yksi viimeisimmistä Hadrianuksen huvilasta tehdyistä löydöistä olivat jäännökset Antinousille omistetusta temppelikompleksista (Antinoeion), joka koostui kahdesta pienestä kaksoistemppelistä, jotka olivat vastakkain puoliympyränmuotoisen pylväskäytävän (exedra) edessä.
KUVAGALLERIA
Pecile, suuri keinotekoinen terassi, jossa oli suorakaiteen muotoinen uima-allas puutarhan ja pylväskäytävien (pylväskäytävien) ympäröimänä. Sen oli tarkoitus edustaa Ateenassa sijaitsevaa Stoa Poikilea. Sen tarkoituksena oli tarjota ympärivuotinen tila ambulatiolle eli päivittäiselle kävelylle.Pecileä ympäröivä monumentaalinen quadriporticus, yhdeksän metriä korkea muuri, jonka keskellä oli pohjoisesta tulevaa tietä vastaava monumentaalinen sisäänkäynti.Malli Hadrianuksen huvilasta, jossa näkyvät Pecile ja sata kammiota. Niin sanotut sadan kammion rakennukset loivat Pecileen massiivisen alusrakenteiden järjestelmän, joka kohosi sen länsipuolella 15 metriä maanpinnan yläpuolelle.Sadan kammion rakennus oli sarja huoneita, joita käytettiin luultavasti tarvikkeiden varastointiin ja huvilan palvelusväen asumiseen. Se sijaitsi Pecilen terassin länsipuolella, ja se koostui neljästä kerroksesta huoneita (125-200), joihin pääsi puusta ja betoniportaista tehtyjen ulkoisten kulkuväylien järjestelmän kautta.Ns. kolmen exedran rakennus oli upea rakennelma, joka luultavasti toimi cenatioina eli ruokasaleina, ja siihen kuului kolme kolmelta sivulta avointa puoliympyränmuotoista exedraa ja sisäpuoliset kolonnadit.Näkymä yhteen kolmesta Three Exedras -rakennuksen puutarhasta.Kolmen Exedras-rakennuksen sisäänkäyntiä hallitsi suuri, suorakulmainen suihkulähde, jonka ympärillä oli kaksitoista patsaan jalustaa.Kalalammen rakennus, suuri kolmikerroksinen kokonaisuus, jossa oli uima-allas, jota ympäröi neljänkymmenen valkoisen marmoripylvään muodostama, komposiittijärjestyksessä oleva uurrettu pylväikkö.Kalalammen rakennus. Rakennus ajoittuu vaiheeseen II (125-133 jKr.).Nymfaeum-Stadium oli suuri puutarha, jossa oli suihkulähteitä ja kaksi paviljonkia, joita erotti keskusaukio.Nymphaeum-Stadium ja sen pitkä suorakulmainen allas.Heliocaminus-kylpylä oli elegantti kylpyläkompleksi, jonka lattioita ja seiniä koristi opus sectile. Se oli huvilan vanhin kylpyläkompleksi, joka rakennettiin osalle entisen tasavaltalaishuvilan aluetta.Kylpyläkompleksin pyöreää kuumaa huonetta lämmitettiin auringonsäteillä (heliocaminus). Huoneen kattoi kasettikupoli, jossa oli keskeinen oculus, ja se oli varustettu suurilla ikkunoilla.Yksi huvilan silmiinpistävimmistä ja parhaiten säilyneistä osista on Canopus-niminen allas ja niin sanottu Serapeum, Canopuksen eteläpäähän sijoittuva monumentaalinen kesäcenaatio, jossa oli nymphaeum.Canopus koostui terassimaisesta laaksosta (n. 160 m), jonka pääakselilla kulki kanava (119 x 18 m). Kanavan ympärillä kulki pylväikkö, joka oli pohjoispuolella kaareva, länsipuolella yksinkertainen ja itäpuolella kaksinkertainen.Kanopus oli ulkoilmamuseo, joka koostui roomalaisista kopioista klassisen kreikkalaisen ajan alkuperäispatsaista, jotka olivat elämää suurempia. Nämä ylenpalttiset patsaat tarjosivat silmänruokaa Serapaeumissa ruokaileville juhlijoille. Canopus ajoittuu vaiheeseen II (125-133 jKr.).Kanopuksen pyöristetty pohjoispää.Kanopuksen länsisivun keskikohta, jossa pylväiden tilalla seisoi neljä karyatidia ja kaksi sileniä. Nämä viittaavat Ateenaan: karyatidit Akropolilla sijaitsevaan Erechtheioniin, silenit Dionysoksen teatterin näyttämöä koristaviin Hadrianuksen aikaisiin silenoihin.Kanopuksen pyöristetty pohjoispää.Areesin ja amatsonien patsaat (Mattei- tyyppiä) Kanopuksen antiakvaariossa. Amatsonit ovat kopioita Efesoksen Artemiksen temppelin patsaista.Amazonin (Sciarra-tyyppi) ja Hermeksen patsaat Canopuksen Antiquariumissa.Kanopuksen Antiquarium. Canopuksen läheltä on löydetty myös krokotiilipatsaita sekä Niilin ja Tiberin personifikaatioita.Ns. serapeumia hallitsi puolikupoli, jonka alle oli rakennettu puoliympyränmuotoinen stibadium (13), jonka päällä bankettilaiset lepäsivät ulkona.Huvilan pohjoisreunalla sijaitsee Piazza d’Oro (Kultainen sali). Se oli laaja rakennus, jossa oli quadriporticus-puutarha ja vesialtaita.Sivunäkymä Piazza d’Oron pääsisäänkäynnistä, joka koostui holvikatteisesta eteisestä ja siihen liittyvistä huoneista.Piazan quadriporticus-puutarha, suorakaiteen muotoinen avoin sisäpiha, joka oli täynnä kukkapenkkejä ja vesialtaita. Piazza d’Oron eteläpuolella oli cenatio ja ehkä myös kirjasto, joka sopi Hadrianuksen kaltaiselle sivistyneelle keisarille.Meriteatteri oli kompleksi, jossa oli 35 huonetta, jotka marmorilla päällystetty kanava erotti valkoisella mosaiikilla päällystetystä pyöreästä pylväskäytävästä.Meriteatterin pylväskäytäväkuisti. Opus sectile -kalliolla päällystettyihin ”saarekehuoneisiin” pääsi sisäänkäynneillä kahden sisäänvedettävän puusillan kautta.Suunnittelu oli saanut vaikutteita roomalaisesta talosta, jonka keskellä oli atrium, jonka keskipisteenä oli impluviumiin verrattavissa oleva allas.Kompleksi, jonka uskotaan yleisesti olleen omistettu Hadrianuksen henkilökohtaiseen käyttöön, ajoittuu ensimmäiseen vaiheeseen 118-125 jKr.Hadrianuksen huvila.Pizza d’Oron eteläpuolella sijainnut suuri puoliympyränmuotoinen nymphaeum, jossa vesi virtasi seitsemästä nichestä. Näkkien juurella oleva allas keräsi veden, joka sitten virtasi pitkään keskusaltaaseen ja puutarhan suihkulähteisiin.Malli Hadrianuksen huvilasta, jossa näkyy Piazza d’Oro (Kultainen sali) ja gladiaattoriareena. Piazza d’Oro -aukion pohjapiirros on hyvin samankaltainen kuin Ateenassa sijaitsevan Hadrianuksen Stoan, joka oli Hadrianuksen samoihin aikoihin (123-125 jKr.) rakentama kirjasto.Pizza d’Oron itäpuolella sijainnut Triclinium (luultavasti kesäcenatio), jossa oli holvattu katto ja takaseinän kapeikot, joista vesi virtasi ellipsinmuotoiseen altaaseen.Dorilaisten pilarien rakennus sijaitsi keisarillisen palatsin ja vartiokasarmien välissä. Se oli suorakulmainen tila, jossa oli pylväskäytävä, jota rajoittivat pilarit, jotka oli yhdistetty toisiinsa dorianmuotoisella arkkitraavilla (tästä rakennuksen nimi).Näkymä dorianmuotoisen pylväskäytävän kaakkoiskulmasta. Salia saatettiin käyttää keisarillisiin kokouksiin ja audienssitilaisuuksiin. Rakennus ajoittuu vaiheeseen I (118-125 jKr.).Suuri kylpylä. Rakenne ajoittuu vaiheeseen I (118-125 jKr.).Ensimmäinen frigidaria Suurten kylpyjen sisällä.Malli Hadrianuksen huvilasta, jossa näkyvät Pienet kylpylät (vasemmalla) ja Suuret kylpylät (oikealla).Katto Suuren kylpylän sisällä, joka on koristeltu stukilla, jossa on geometrisia motiiveja ja kuvioituja medaljonkeja.Näkymä Antinoeionin jäänteisiin, Antinousille omistettuun pyhään piiriin, jossa oli kaksi temppeliä. Rakennelma ajoittuu n. 134 jKr.Antinoeionin viereiseen Grande Vestiboloon johtava kaksoiskivetty tie.Hadrianuksen huvila.Temppelin terassin keisarillinen Triclinium (ruokasali).Temppelin terassin keisarillinen Triclinium (ruokasali).Keisarillinen palatsi, jossa on sarja huoneita, jotka on sijoitettu yhden kompleksin viidestä peristyylistä sivuille.Keisarillisen palatsin peristyylin eteläpuolella sijaitseva Nymphaeumin exedra.Opus sectile -kiveys keisarillisessa palatsissa.Malli Hadrianuksen huvilasta, jossa näkyy keisarillinen palatsi.Hospitalia oli kaksikerroksinen rakennus, jonka ensimmäisessä kerroksessa oli 10 vierashuonetta, jotka sijaitsivat pitkästä ja leveästä keskikäytävästä, jonka eteläpäässä oli sali. Rakenne ajoittuu ensimmäiseen vaiheeseen.Se säilyneissä huoneissa on kolme alkovia kolmelle vuodepaikkaa; lattiat on päällystetty mustavalkoisella mosaiikilla, jossa on geometrisia ja kukkakuvioita. Huoneissa oli freskoja, joissa oli mytologisia kohtauksia.Mustavalkoinen mosaiikki yhdessä Hospitalian huoneessa, jossa on geometrisia ja kukka-aiheita.Mustavalkoinen mosaiikki yhdessä Hospitalian huoneessa, jossa on geometrisia ja kukka-aiheita.Dorilaisessa järjestyssäännöstössä rakennettu pyöreä Venuksen temppeli. Sellan keskeltä löytyi cnidialainen Venus-patsas.Pyöreä Venuksen temppeli.
Kompleksi, jonka uskotaan yleisesti olleen omistettu Hadrianuksen henkilökohtaiseen käyttöön, ajoittuu ensimmäiseen vaiheeseen 118-125 jKr.
