Veden runsauden ja kauniiden kumpuilevien maisemien ansiosta Tivolin kaupunki, joka tunnettiin aiemmin nimellä Tibur, oli jo tasavaltalaisesta ajasta lähtien ollut suosittua vetäytymispaikkaa merkittäville henkilöille ja erityisesti senaattoreille. Hadrianus loi itse asiassa keisarillisen residenssinsä pienen republikaanisen huvilan paikalle, joka oli mahdollisesti rakennettu hänen vaimonsa Vibia Sabinan omistamalle maalle (ks. kartta olemassa olevista republikaanisista ja augustinuslaisista rakennuksista täältä). Hadrianuksen huvila sijaitsi matalalla tasangolla Tiburtine-kukkuloiden rinteillä, ja se oli Rooman valtakunnan rikkain ja suurin huvila, joka levittäytyi avokätisesti 120 hehtaarin laajuiselle alueelle (pinta-ala oli suurempi kuin Pompeijilla). Rakennusten määrä, arkkitehtonisten muotojen omaperäisyys ja monimutkaisuus tekevät kompleksista ainutlaatuisen muistomerkin antiikin arkkitehtuurin historiassa.
Huvilan alkuperäinen rakentaminen alkoi vuosi Hadrianuksen valtaantulon jälkeen, kun hän aloitti olemassa olevien rakenteiden kunnostamisen joksikin upeaksi. Monumentaalinen hanke saatiin päätökseen noin 10 vuotta myöhemmin, vuonna 128 jKr. jolloin huvilasta tuli Hadrianuksen virallinen asuinpaikka. Keisari matkusti usein, ja aina kun hän palasi Italiaan, Tibur oli hänen mieluisin asuinpaikkansa kaukana Rooman kuumuudesta ja hälinästä.
Huvila suunniteltiin sekä liikeasioihin että huvitteluun, ja se sisälsi monia huoneita, joihin mahtui suuria kokouksia. Suuri hovi asui siellä pysyvästi, ja monia vierailijoita ja byrokraatteja viihdytettiin ja majoitettiin tilapäisesti paikan päällä. Valtava asuinkompleksi oli siis lähes aina täynnä ihmisiä. Palvelusväki asui piilotetuissa huoneissa ja liikkui paikan päällä huoltotunneleita pitkin, joiden avulla he pystyivät kuljettamaan tavaroita alueelta toiselle kaukana keisarin näkyvistä.
Arkeologit ovat tunnistaneet noin 30 rakennusta, joihin kuului muun muassa palatseja, lämpökylpylöitä, teatteri, kirjastoja, eliitin asuintiloja, palvelusväen majoitustiloja sekä laajat puutarhapuutarha-alueet ja kymmeniä suihkulähteitä. Koska Hadrianus halusi ympäröidä itsensä muistutuksilla matkoistaan valtakunnan laajoilla alueilla, monissa rakennelmissa oli piirteitä ja koristeveistoksia, jotka oli kopioitu eri paikoista, joissa keisari vieraili.
Hänen huvilansa Tiburissa oli upeasti rakennettu, ja Hadrianus itse asiassa antoi sen osille provinssien ja tunnetuimpien paikkojen nimiä ja kutsui niitä esimerkiksi nimillä Lyceum (Lykeum), Academia (Akatemia), Prytaneum (Prytaneum), Canopus (Canopus), Poecile (Poecile) ja Tempe. Ja jottei mitään jäisi pois, hän teki jopa Haadeksen. Historia Augusta
Kanopuksen, joka on nimetty Egyptissä Alexandrian lähellä sijaitsevan muinaisen kaupungin mukaan, uskotaan edustavan Niilin suistoa, jossa Hadrianus vieraili vuonna 130 jKr. ja jossa hänen rakastajansa Antinous hukkui samana vuonna. Canopuksen pylväskäytävää kannattivat Ateenan Akropolilla sijaitsevan Erechtheionin kaltaiset karyatidit. Kreikkalainen ja egyptiläinen kulttuuri ja arkkitehtuuri heijastuivat ilmeisesti hänen huvilassaan, ja koska Hadrianus oli hyvin kiinnostunut arkkitehtuurista ja oli itse taitava arkkitehti, on hyvin todennäköistä, että hän osallistui huvilan suunnitteluun ja suunnitteluun.
Rakennusten ja erityisesti tiilimerkkien yksityiskohtainen tutkiminen mahdollisti Hadrianuksen rakennusten kronologian rekonstruoinnin. On tunnistettu kaksi rakennusvaihetta, joita Hadrianuksen matkat leimasivat. Ensimmäinen rakennusvaihe, jossa rakennustoiminta oli vilkkainta, ulottui vuoteen 125 jKr. asti, jolloin Hadrianus palasi ensimmäiseltä suurelta Kreikan ja idän matkaltaan. Hadrianus asui huvilassa kesällä 125 ja pysyi siellä todennäköisesti siihen asti, kunnes lähti toiselle matkalleen vuonna 128.
Vaihe I (118-125 jKr.):
Vaihe II (125-134 jKr.): Meriteatteri, filosofien sali, Heliocaminus-kylpylä, Pecile, Nymphaeum-stadion, pieni ja suuri kylpylä.
Vaihe II (125-134 jKr.): Kreikkalainen ja latinankielinen kirjasto, Akatemia, Satakamari, Piazza d’Oro, Canopus, Antinoeion.
Hadrianuksen kuoleman jälkeen vuonna 138 jKr. huvilaa käyttivät satunnaisesti hänen eri seuraajansa. Rooman valtakunnan rappeutumisen jälkeen huvila rappeutui ja sitä purettiin pala palalta vuosisatojen kuluessa, ja eräs paikallinen kardinaali irrotti marmoria 1500-luvulla rakentaakseen oman, lähellä sijaitsevan Villa d’Estensä. Italian hallitus aloitti kunnolliset kaivaukset vasta vuonna 1870, ja ne jatkuvat vielä tänäkin päivänä osittain Italian arkeologisten viranomaisten, osittain Roomassa toimivien eri ulkomaisten akatemioiden toimesta.
Villasta on kaivettu esiin monia kauniita esineitä, kuten marmoripatsaita, freskoja, mosaiikkeja ja koristeellista arkkitehtuuria. Useimmat patsaat on siirretty huvilasta, erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla, ja ne ovat nyt esillä suurissa antiikkikokoelmissa muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Yksi viimeisimmistä Hadrianuksen huvilasta tehdyistä löydöistä olivat jäännökset Antinousille omistetusta temppelikompleksista (Antinoeion), joka koostui kahdesta pienestä kaksoistemppelistä, jotka olivat vastakkain puoliympyränmuotoisen pylväskäytävän (exedra) edessä.