Vähemmistö pohjoisamerikkalaisista ihmisistä näyttää kärsivän alastomuusfobiasta – joko omasta tai toisten alastomuuden näkemisestä. Ongelmana tässä pelossa on se, että se johtaa siihen, että ihmiset tuntevat olonsa epämukavaksi oman kehonsa kanssa. Se johtaa siihen, että he häpeävät, nolostuvat ja jopa loukkaantuvat omasta kuvastaan. Emotionaalinen reaktio voi vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon ja itseluottamukseen.

Alastomuuden pelolla on virallinen nimi – Gymnophobia.

MedTerms Lääketieteellinen sanakirja

Gymnophobia: Epänormaali ja jatkuva alastomuuden pelko. Tästä fobiasta kärsivät kokevat kohtuutonta ahdistusta, vaikka he ymmärtävät pelkonsa olevan irrationaalinen. He saattavat pelätä toisten näkemistä alasti tai alastomaksi tulemista tai molempia. Heidän pelkonsa voi johtua ahdistuksesta seksuaalisuutta kohtaan yleensä, pelosta, että heidän ruumiinsa on fyysisesti alempiarvoinen, tai pelosta, että heidän alastomuutensa jättää heidän ruumiinsa – ja heidän persoonallisuutensa – alttiiksi ja suojattomaksi.

”Gymnofobia” tulee kreikan kielen sanoista ”gymnos” (alasti) ja ”phobos” (pelko). Sana ”gymnasium” tulee kreikan sanoista ”gymnasion” (paikka urheiluharjoituksia varten) ja kreikan ”gymnasein” (treenata alasti).

Kuulostaako tutulta? Tämä kuvaus riittää päättelemään, että suurin osa Pohjois-Amerikan väestöstä kärsii jonkinasteisesta gymnofobiasta.

Mutta katsotaanpa yksityiskohtaisempaa ja virallisempaa määritelmää:

DSM-IV

DSM-IV on lyhennetty nimi Amerikan psykiatriyhdistyksen (American Psychiatric Association) julkaisemalle mielenterveydenhäiriöiden diagnostiikka- ja tilastokäsikirjan neljännelle painokselle. Se on mielenterveysalan ammattilaisten käyttämä mielenterveyshäiriöiden standardiluokitus.

Diagnostiset kriteerit 300.29
Spesifinen fobia

1. 1. Merkittyä ja jatkuvaa pelkoa, joka on liiallista tai kohtuutonta ja jonka herättää tietyn kohteen tai tilanteen läsnäolo tai ennakointi (esim, lentäminen, korkeat paikat, eläimet, injektion saaminen, veren näkeminen).
   2. Fobiselle ärsykkeelle altistuminen saa lähes poikkeuksetta aikaan välittömän ahdistusreaktion, joka voi ilmetä tilanteeseen sidottuna tai tilanteeseen taipuvaisena paniikkikohtauksena. Huomautus: Lapsilla ahdistus voi ilmetä itkuna, kiukutteluna, jäätymisenä tai takertumisena.
   3. Henkilö tunnistaa, että pelko on liiallista tai kohtuutonta. Huomautus: Lapsilla tämä piirre voi puuttua.
   4. Fobista tilannetta (tilanteita) vältetään tai muutoin kestetään voimakkaan ahdistuksen tai ahdistuksen vallitessa.
   5. Pelätyn tilanteen (tilanteiden) välttäminen, ahdistunut ennakointi tai ahdistus häiritsee merkittävästi henkilön normaalia arkirutiineja, ammatillista (tai akateemista) toimintakykyä tai sosiaalisia aktiviteetteja tai ihmissuhteita, tai fobian olemassaolosta aiheutuu merkittävää ahdistusta.
   6. Henkilöillä, jotka ovat alle 18-vuotiaita, kesto on vähintään 6 kuukautta.
   7. Erityiseen kohteeseen tai tilanteeseen liittyvää ahdistusta, paniikkikohtauksia tai fobista välttelyä ei voida paremmin selittää muulla mielenterveydenhäiriöllä, kuten pakko-oireisella häiriöllä (esim, lian pelko henkilöllä, jolla on pakkomielle likaantumisesta), posttraumaattinen stressihäiriö (esim. vakavaan stressitekijään liittyvien ärsykkeiden välttäminen), eropelkohäiriö (esim. koulun välttäminen), sosiaalinen fobia (esim, sosiaalisten tilanteiden välttäminen nolostumisen pelon vuoksi), paniikkihäiriö, johon liittyy agorafobia, tai agorafobia ilman aiempaa paniikkihäiriötä.

Tässä ainoa poikkeus on se, että useimmat ihmiset eivät tunnista, ”että pelko on liiallista tai kohtuutonta”, koska yhteiskunta on normalisoinut fobian. Tämän seurauksena alastomuuden pelko ei ole sellainen, joka ”häiritsee merkittävästi henkilön normaaleja rutiineja, ammatillista (tai akateemista) toimintaa tai sosiaalista toimintaa tai ihmissuhteita”, koska voimistelufobia on institutionalisoitunut. Suunnittelemme arkkitehtuurimme kompensoimaan tätä fobiaa. (esim. erilliset pukuhuoneet, suihkukopit, pukuhuoneet kaupoissa jne…) Olemme luoneet koko joukon rituaaleja ja kulttuuria tämän fobian ympärille. Opetamme lapsillemme ”yksityisosia” ja ”vaatimattomuutta”. Käsittelemme alastomuutta ”likaisena” perustellaksemme fobiaa. Tv-sarja Seinfeldin ansiosta käsitteet ”hyvä alaston ja paha alaston” ovat tulleet populaarikulttuuriin – vaikka meillä on aina ollut siitä eräs versio. (viehättävien nuorten naisten on ok olla alasti muiden iloksi) Puhumme siitä, että alastomuus on ”henkilökohtainen asia”, joka on säilytettävä intiimejä hetkiä varten kumppanin kanssa. Kaikki nämä perinteet on hyvin rakennettu perustelemaan fobiaa ja estämään ihmisiä käsittelemästä sitä.

Lapset indoktrinoidaan hyvin nuoresta iästä lähtien näihin rituaaleihin ja asenteisiin ihmiskehoa kohtaan. Luonnollista kehon häpeää ei ole olemassa. Vaikka vanhemmat tekisivät parhaansa, jotta he eivät välittäisi kehon häpeää, muu yhteiskunta korvaa heidän ponnistelunsa enemmän kuin hyvin tapojen, vertaispaineen ja tiedotusvälineiden kautta. Ajan myötä pelon ja häpeän viestit johtavat siihen, että alastomuuteen kehittyy vaistomainen, emotionaalinen reaktio.

Lisänä todisteena voimistelukammosta on se, että ihmiset tuntevat usein ahdistusta pelkästä ajatuksesta olla alasti. Heidän ei itse asiassa tarvitse tehdä sitä – heidän on vain ajateltava sitä. Jo pelkkä siitä puhuminen voi aiheuttaa ihmisille hämmennystä. Oletko koskaan huomannut, että alastomuudesta keskusteleminen saa ihmiset reagoimaan tunteellisesti? Jotkut vain punastuvat ja kikattavat. Toiset taas reagoivat inhoten tai vihaisesti perustellakseen tunteitaan.

Jos otamme esimerkin toisesta tunnetusta fobiasta, klaustrofobiasta (suljettujen tilojen pelko) ja vertaamme sitä voimistelukammoon, on helpompi nähdä yhtäläisyydet. Henkilö voi esimerkiksi sanoa: ”En viihdy hississä, kuljen mieluummin portaita”, ja useimmat meistä tunnistaisivat sen irrationaaliseksi peloksi. Jos sama henkilö kuitenkin vierailee uimarannalla, jossa ei saa käyttää vaatteita, ja sanoo: ”Minusta on epämukavaa uida alasti, käytän mieluummin uimapukua”, se vaikuttaa nyt normaalilta reaktiolta. Silti ei ole mitään rationaalista syytä käyttää uimapukua.

Kummallista kyllä, valtavirta syyttää naturisteja alastomuuden pakkomielteestä. Silti suurin osa naturisteista on suurimman osan ajasta pukeissa. Juuri ”tavalliset” ihmiset eivät osaa valita. Heidän näkemyksensä alastomuudesta ja ihmiskehosta voi olla normaali, mutta se ei todellakaan ole luonnollinen tai järkevä.

Fobioita voidaan hoitaa. Tietenkin ennen kuin ihminen hakeutuu hoitoon, hänen on ymmärrettävä, että ongelma on olemassa. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys sanoo: ”Fobia, joka häiritsee jokapäiväistä elämää, voi aiheuttaa äärimmäistä haittaa, ja sitä tulisi hoitaa.” Koska suurin osa maailmasta hyväksyy voimistelukammon normaalina, se ei näytä häiritsevän jokapäiväistä elämää. Niinpä hyvin harva uskoo, että hoitoa tarvitaan.

Useimmat fobian hoidot voidaan tiivistää näihin strategioihin:

• • Desensitisaatio fobisille ärsykkeille (ironisesti joskus kutsutaan ”altistusterapiaksi”)
  • Progressio hitaasti, pienin askelin
  • Assosiaatio rentoutumiseen &palkkioon
  • Joissain äärimmäisissä tapauksissa, määrätään lääkkeitä ahdistuksen vähentämiseksi

Kuntosalifobian kohdalla säännöllinen käynti naturistisessa ympäristössä voisi siis olla terapiaa! Vaikka se saattaakin tehdä sinusta terveemmän ihmisen, yritä vaatia sitä sairausvakuutukseesi

.