Huomenna Huawei esittelee uusimmat lippulaivapuhelimensa, P40-sarjan, tilaisuudessa, joka striimataan verkossa. Yleisössä ei tietenkään ole ihmisiä, mutta vaikka olisikin, tunnelma olisi aika outo. Tämä johtuu siitä, että Huawein kuluttajatuotteita on mahdotonta erottaa siitä poliittisesta hyökkäyksestä, jota se on kohdannut parin viime vuoden aikana.

Sitä riippumatta, uskotko, että Huawei on uhka länsimaiden kansalliselle turvallisuudelle vai et, sen puhelinliiketoimintaan kohdistuvat vaikutukset ovat todellisia. Googlella on liiketoimintakielto Huawein kanssa, mikä tarkoittaa, että kiinalaisjätti ei voi saada Android-lisenssiä. Tämä tarkoittaa, että toistaiseksi kaikki uudet Huawei-puhelimet on toimitettava ilman Googlen sovelluksia ja palveluita.

Ei tarvitse olla maailman kovan luokan Google-fani ymmärtääkseen, että tämä on todennäköisesti ratkaiseva asia useimmille. Hitto, sinun ei edes tarvitse olla Android-käyttäjä. Googlen palvelut ovat niin laajalle levinneitä ja läpitunkevia, että jos et oikeasti käytä mitään niistä säännöllisesti, se johtuu todennäköisesti siitä, että vältät niitä aktiivisesti. Ja Huawei veloittaa erittäin korkeita hintoja huippuluokan älypuhelimista, jotka eivät ainakaan virallisesti pysty käyttämään niitä lainkaan.

Osittain henkilökohtaisesta uteliaisuudesta ja osittain asettaakseni P40:n lanseerauksen parempaan asiayhteyteen päätin ottaa käteeni Huawein viimeisimmän lippulaivapuhelimen, Mate 30 Pron, ja katsoa, voisinko elää sen kanssa jonkin aikaa. (Huawei kieltäytyi antamasta arvostelulaitetta sen julkaisun yhteydessä.) Mate 30 Pro on yhtiön tämän hetken huippupuhelin, jossa on sama sisäinen Kirin 990 -suoritin, joka epäilemättä on myös P40:ssä. Millaista Huawein seinien sisäpuolella on tänään?

Tämä ei oikeastaan ole tämän jutun pointti, mutta ensimmäinen asia, jonka sanon Mate 30 Prosta, on se, että se on aivan upea. Rehellisesti sanottuna en usko, että viime vuonna julkaistiin yhtään paremman näköistä puhelinta. Valokuvissa saatat katsoa lovea ja leukaa ja kirjoittaa sen pois, mutta luonnossa puhelin näyttää rohkealta, tasapainoiselta ja futuristiselta.

Agressiivisesti kaareva ”vesiputous”-näyttö on yhtä silmiinpistävä kuin Vivo Nex 3:ssa, eikä minulla ole ollut minkäänlaisia ongelmia vahingossa tapahtuvan kosketuksen syöttämisen kanssa. Puhelimen takapaneeli on upea, ja se siirtyy alhaalla olevasta karheasta mattapinnasta ylhäällä kiiltävämpään tuntumaan, ja kameramoduuleja kiertää vielä kiiltävämpi rengas. Ja tuo kamera-asetelma on yhtä hyvä kuin mikä tahansa puhelimesta löytyvä, sillä siinä on erinomaiset heikossa valaistuksessa käytettävät ominaisuudet, kolminkertainen teleobjektiivi ja ainutlaatuinen 40 megapikselin ultralaajakulma.

Huawein laitteiston ja ohjelmiston integrointi on toisella tasolla kuin useimmilla muilla Android-puhelinvalmistajilla. Googlen lisäksi hyvin harva tarjoaa vastaavaa 3D-kasvojen avausjärjestelmää, ja Huawei tekee sen pienemmällä lovella kuin iPhone – puhumattakaan Pixel 4:n jättimäisestä otsasta. Mate 30 Prossa on myös näppärä ratkaisu vesiputousnäytön tuomaan tilanpuutteeseen äänenvoimakkuuspainikkeille: kaksoisnapautat vain puhelimen reunaa ja liukusäädin ponnahtaa sivulle. Taidan pitää enemmän Vivon kapasitiivisesta virtuaalisesta keinuttimesta, koska sitä on helpompi käyttää katsomatta näyttöä, mutta Huawein lähestymistapa toimii myös riittävän hyvin.

Kokonaisuutena sanoisin, että jos hypoteettisesti olisi joskus uskomaton älypuhelinlaitteisto, jonka vuoksi olisit ehkä valmis hyväksymään pienen ohjelmiston hankaluuden, Huawei Mate 30 Pro:lla olisi yhtä hyvä tapaus kuin millään muullakaan planeetalla. Mutta sanotaan, että sinun pitäisi todella, todella, todella haluta sitä.

Mate 30 Pro ja oletettavasti myös tulevat P40-puhelimet käyttävät EMUI 10:tä, joka perustuu Android 10:een. En ole koskaan ollut EMUI:n suuri fani, vaikka sillä olisi ollut Googlen sovelluksia ja palveluita tukenaan; kaikista monista laajoista ponnisteluista, joita kiinalaiset puhelinvalmistajat ovat tehneet Androidin muuttamiseksi iOS:ksi, Huawein ponnistelu on usein ollut yksi raskaimmista. Uusin versio on kuitenkin itse asiassa aika mukava. Vaikka iOS-kloonauksen jäänteitä on edelleen tietyissä elementeissä, kuten ylisuunnitellussa jakelulomakkeessa, EMUI 10 on yksinkertainen ja siisti, ja se on enimmäkseen poissa tieltäsi.

Älypuhelimen käyttöliittymästä ei tietenkään ole paljon hyötyä ilman sovelluksia, ja tässä kohtaa Huawei kohtaa ensimmäisen esteensä. Huaweilla on oma AppGallery-niminen kauppa, jonka se väittää olevan maailman kolmanneksi suurin yli 400 miljoonan kuukausittain aktiivisen käyttäjän perusteella. Valtaosa näistä käyttäjistä on tietysti Kiinassa, jossa Google Play Storea ei ole koskaan otettu AppGalleryn rinnalle. Jos kuitenkin ostat Mate 30 Pron nyt jostain päin maailmaa, AppGallery on se, mitä saat laatikosta.

Puhtaasti sanottuna se ei ole loistava. En kutsuisi sitä karuksi – siellä on tuki suurilta yhdysvaltalaisilta yrityksiltä, kuten Microsoftilta, Amazonilta ja Snapilta. Chromea ei tietenkään saa, mutta Opera löytyy, jos haluaa jotain työpöydän synkronointia. Mutta valtava osa sisällöstä on suunnattu Kiinaan, ja muut suuret länsimaiset nimet, kuten Facebook, Slack, Netflix ja Twitter, puuttuvat, mikä asettaa Mate 30 Pron epävarmempaan sovellustilanteeseen kuin edes Windows Phonen vaarallisimmat päivät. Huawei on ilmoittanut 1 miljardin dollarin suunnitelmasta auttaa AppGalleryn hyllyjen täyttämisessä, mutta sillä on paljon tehtävää.

Tämä sanottuna AppGallery ei ole ainoa natiivi tapa hankkia sovelluksia. Huawei tarjoaa Phone Clone -nimisen työkalun osana Mate 30 Pron asennusprosessia, ja se on aika siisti. Sinun on ladattava Phone Clone Play Storesta toiseen Android-puhelimeen, jossa on sovellukset, jotka haluat lähettää; sitten nämä kaksi puhelinta muodostavat pariliitoksen ja nopean paikallisen Wi-Fi-yhteyden. Googlen ydinsovelluksia ei voi siirtää tällä tavalla, mutta useimpien muiden kolmansien osapuolten ohjelmistojen pitäisi toimia moitteettomasti.

Muutamassa minuutissa minulla oli käytössäni lähes kaikki, mitä AppGalleriasta puuttui. Japanin sanakirjani, NBA League Pass, Twitter, Pokémon Go, Instagram, Apple Music, The Athletic, Slack… kaikki asioita, joita käytän puhelimessani periaatteessa joka päivä, ja kaikki asioita, joihin minun pitäisi päästä käsiksi millä tahansa puhelimella, jonka ostamista harkitsisin vakavasti. Se lähetti jopa muutaman satunnaisen Googlen sovelluksen, kuten YouTube Musicin ja Lensin. Phone Clone on ero Mate 30 Pron täydellisen käyttökelvottomuuden ja jokseenkin käyttökelpoisen vaihtoehdon välillä.

Mutta se ei ole ihmelääke. Ensinnäkin on ilmeisen epäkäytännöllistä odottaa useimpien ihmisten pitävän mukanaan toista puhelinta Play Storen sovellusten lataamista varten ja siirtävän ne sitten aina, kun he tarvitsevat jotain uutta. Säännöllisiä päivityksiä ei myöskään saa tällä tavalla. Phone Clone ei myöskään ratkaise Googlen palvelujen puutetta. Google-hakua voi toki merkitä selaimessa kirjanmerkillä, ja Huawein sisäänrakennettu sähköpostisovellus toimii Gmail-tilien kanssa, mutta onnea vaan Docs-työskentelyyn tai muuhun ekosysteemissä tapahtuvaan toimintaan. Henkilökohtaisessa tilanteessani en pystyisi käyttämään tätä päivittäisenä työpuhelimena, koska yrityksessämme käytetään G Suitea.

Tässä on kuitenkin hienovaraisempi ongelma, nimittäin se, että kaikki sovellukset eivät toimi kunnolla, vaikka pystyisitkin asentamaan ne. Tämä johtuu siitä, että se, mitä Huaweilta oikeastaan kielletään käyttämästä, on Google Mobile Services (GMS), ohjelmisto- ja sovellusrajapintakokonaisuus, jonka muut Android-valmistajat ovat lisensoineet. Kyse ei ole vain itse sovelluksista, vaan usein myös niiden taustalla olevista pilvipalveluista. Esimerkiksi Uber käyttää GMS:ää sijaintisi määrittämiseen ja karttatietoihin. Jotkin muut sovellukset, kuten The Guardian, toimivat enemmän tai vähemmän normaalisti, mutta käynnistyksen yhteydessä tulee virheilmoitus, jonka mukaan Google Play -palveluita tarvitaan.

GMS:n yleisyys on suuri syy siihen, miksi vaihtoehtoisten sovelluskauppojen on vaikea päästä läpi Android-puhelimissa, ainakaan Kiinan ulkopuolella. Koska Android-puhelinten valmistajilla ei ole juurikaan muuta vaihtoehtoa kuin lisensoida Googlen palveluita Googlen sovellusten suosion vuoksi, kolmannen osapuolen kehittäjät voivat käyttää Googlen laajoja työkaluja ohjelmistonsa rakentamiseen varmoina siitä, että lähes kaikki Android-puhelimet tukevat niitä.

Tietoa esimerkiksi Amazonin Appstore for Androidista. Huolimatta Amazonin jättimäisestä asemasta ja sen Kindle-tablettien suosiosta – Fire-puhelimen suosiosta ei niinkään – monet kehittäjät ovat pidättäytyneet lisäämästä sovelluksiaan kauppaan. Vaikka Amazonin laitteisto käyttää haarautunutta Android-versiota, jonka pitäisi teoriassa ajaa lähes mitä tahansa Play Storen sovellusta natiivisti, kaikkien GMS:n avulla sovelluksensa rakentaneiden olisi löydettävä tai kehitettävä vaihtoehtoisia taustapalveluja saadakseen sen toimimaan laitteessa, jossa ei ole Googlen lisenssejä. (Amazon Appstore kannattaa muuten asentaa Mate 30 Pro -laitteeseen. Se ei ole yhtä hyvin varusteltu kuin Play Store, mutta se on silti parempi vaihtoehto kuin AppGallery länsimaiselle yleisölle – voit ainakin saada Facebookin ja Twitterin kaltaisia asioita turvautumatta Phone Cloneen, ja sovellukset saavat päivityksiä.)

Vähemmänkin räikeä osoitus Huawein kohtaamista ongelmista tässä suhteessa on ehkä kartoitus. Mate 30 Pro:n mukana ei suoraan sanottuna tule karttasovellusta, jota kukaan Kiinan ulkopuolella pystyisi käyttämään. Parhaat vaihtoehdot AppGalleriassa ovat käsittääkseni molemmat venäläisvalmisteisia: tarjolla on Yandex Maps, jonka kattavuus näyttää sopivasti loppuvan juuri minun naapurustoni rajalle, ja toimiva mutta melko rajoittunut Maps.me, joka perustuu OpenStreetMapiin. Yritin käyttää Yahoo Japanin erinomaista japanilaista karttasovellusta Phone Clonen kautta, mutta sen riippuvuus GMS:stä tekee siitä täysin käyttökelvottoman.

Edistyneille käyttäjille ei ole mahdotonta ladata GMS:ää sivulatauksena Mate 30 Pro:lle ja asentaa Play Store. Siihen Huawei itse asiassa viittasi itse, kun puhelin toimitettiin ensimmäisen kerran, vaikka kaikki maininnat vaihtoehdosta on sittemmin poistettu yhtiön verkkosivuilta ja Google itse on ryhtynyt toimenpiteisiin käytännön lopettamiseksi. En missään tapauksessa suosittelisi kenellekään vakavasti otettavaa vaihtoehtoa, sillä siihen liittyy tietoturvariskejä, eikä päivityksiin voi luottaa. Play-kaupan puuttuminen Mate 30 Prosta ei välttämättä ole niin paha asia kuin miltä se kuulostaa, mutta sen pitäisi riittää sanomaan, että ennen kuin tilanne muuttuu, sinun ei todellakaan kannata ostaa Huawei-puhelinta, jos tarvitset Googlen palveluita.

Huawei työskentelee GMS-aukon paikkaamiseksi. Yhtiö rakentaa omaa ohjelmistoalustaa ja työkaluja kehittäjille, joiden yhteisnimi on Huawei Mobile Services, ja se on ilmoittanut kumppanuudesta TomTomin kanssa oman karttasovelluksen tuottamiseksi, mikä ei voi tulla tarpeeksi pian. Kysymys on, kuten jokaisen alustan kohdalla, joka on yrittänyt haastaa Googlen yli kymmenen viime vuoden aikana, siitä, katsovatko kehittäjät, että heidän kannattaa mukauttaa työnsä uuteen kauppaan. Ja jos kukaan ei osta Huawein puhelimia, vastaus on todennäköisesti ei.

Tilanne on Huawein kannalta vähintäänkin valitettava. Mate 30 Pro olisi yksi parhaista käyttämistäni puhelimista, jos ohjelmisto olisi sen takana, mutta sellaisena kuin se on, sitä on mahdotonta suositella käytettäväksi Kiinan ulkopuolella. On vaikea kuvitella, että kenenkään puhelimen laitteisto olisi koskaan niin tajunnanräjäyttävän hyvä, että harkitsisin tuhannen dollarin yläpuolelle menevää hintaa johonkin, jossa ei ole kunnon karttasovellusta.

Näitä kannattaa tarkkailla, kun P40-sarja paljastetaan huomenna. Kokemukseni Mate 30 Prosta ei jätä minulle epäilystäkään siitä, että Huawein seuraavat puhelimet tulevat olemaan teknisesti vaikuttavia, ja olen varma, että yhtiö käyttää paljon aikaa demonstroimalla sitä. Mutta jos Huawei ei pysty vakuuttamaan ihmisiä Kiinan ulkopuolella siitä, että se on pystynyt parantamaan ohjelmistotilannetta, P40-puhelimia ei ehkä ole olemassakaan.

Katso kaikki jutut kategoriassa Arvostelut