Kesäkuu 17, homoihin, biseksuaaleihin ja transsukupuolisiin ihmisiin. Monet näistä julkisista lausunnoista – kuten tämä Utahin kuvernööriluutnantti Spensor Coxin lausunto – ovat olleet uskomattoman voimakkaita ja liikuttavia, ja ne ovat paljastaneet syvän myötätunnon jopa niiden keskuudessa, joiden poliittinen ja uskonnollinen suuntautuminen saattaisi muutoin merkitä heidät hyvin pitkälle niiden heteroliittolaisten liittolaisten piirin ulkopuolelle, jotka ovat seisseet lesbojen, homojen, biseksuaalien ja biseksuaalien perheenjäsenten ja ystävien rinnalla ammuskelun jälkimainingeissa.

Tämä tuki on opettanut myös sen, että meillä on vielä paljon opittavaa työskennellessämme yhdessä oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Tässä on yksi asia, jota monien heteroliittolaisten liittolaisten on vielä työstettävä: oikean lyhenteen käyttäminen kuvaamaan kärsivää yhteisöä. Tiedätte siis: Se on LGBT (jollain muunnelmalla), ei GLBT.

Tästä syystä on tärkeää, että yrität käyttää sitä oikein: Jos olet uskonnollinen tai yhteiskunnallinen johtaja, joka #Orlandosta julkisesti puhuessaan käyttää sanaa ”GLBT” sen sijaan, että käyttäisit sanaa LGBT, LGBTQ, LGBTQIA tai LGBT+, sanot kaiken muun sanomasi ohella: ”Minulla ei ole todellista ymmärrystä LGBT-kulttuurista ja -historiasta, enkä todellakaan välitä ottaa siitä lisää selvää”. Ja sanot sen tekemällä väärin sen yhden asian, joka ehkä selkeimmin sanoo: ”Tunnen sinut. Näen sinut.” – nimi.

Lyhenteen historia juontaa juurensa LGBT-maailman viimeiseen kestävään traumaan: 1980- ja 1990-lukujen AIDS-pandemiaan. Kuten useimmat tietävät, tuona aikana kuoli tuhansia homomiehiä ja transnaisia (kuten myös monia hetero- ja biseksuaalisia miehiä ja naisia). Retroviruslääkkeitä, jotka tekevät HIV:stä/aidsista nykyään pikemminkin kroonisen kuin kuolemaan johtavan sairauden, ei ollut saatavilla, ja lisäksi puuttui pitkäaikainen, myötätuntoinen hoito taudin kiduttavalla tiellä. Homomiehet itse asettuivat toistensa rinnalle, kuten myös monet heteromiesten liittolaiset, ja tarjosivat monille aidsiin sairastuneille seuraa, aterioita ja jonkinasteista hoitoa.

Mutta keskeinen ja suurelta osin tunnustamaton tekijä aidsiin sairastuneiden miesten hoidossa olivat lesbojen järjestäytyneet ja löyhemmin muodostuneet verkostot. John-Manuel Andriote, kirjoittaja Victory Deferred: How AIDS Changed Gay Life in America (Chicago 1999), selitti tämän lesbojen ja homomiesten yhteenliittymisen vaikutusta:

AIDS laajensi homojen kansalaisoikeusliikettä yleisesti ja loi homomiesten ja lesbojen välille solidaarisuuden tason, jota ei aiemmin ollut. Epidemian ensimmäisistä päivistä lähtien lesbot seisoivat homoveljiensä rinnalla – olivatpa he sitten hoitamassa sairaita tai lobbaamassa Washingtonissa oikeudenmukaisen politiikan puolesta.

Kuten historioitsija Lillian Faderman kertoo yksityiskohtaisesti, lesbot luovuttivat 1980-luvulla verta homomiehille, kun homomiehiä itseään estettiin tekemästä niin. He suunnistivat terveydenhuoltojärjestelmässä, usein sukupuolittuneesta sairaanhoitojärjestelmästä käsin, mikä mahdollisti heille erityisen herkkyyden suuren osan sairaanhoidosta hallitsevia maskuliinisia, heteroseksistisiä rakenteita kohtaan. He järjestäytyivät tarjoamaan ruokaa, vaatteita ja asuntoja. Kun niin monet homomiehet jäivät sivuun HIV:n/aidsin vuoksi, naiset ottivat enemmän johtavia rooleja LGBT-yhteisöissä ja pääsivät eroon homomiesten korostuneesta sovinismista, joka usein kääntyi naisvihamielisyydeksi ja vaimensi monien lesbojen osallistumista Stonewallin jälkeiseen järjestäytymiseen ja aktivismiin.

Kun AIDS-kriisi itsessään edisti LGBT-yhteisön pysyvää politisoitumista, naiset alkoivat kyseenalaistaa maskuliinisia valtarakenteita yhteisössä, jonka selviytyminen riippui (riippuu edelleen) tällaisten rakenteiden purkamisesta. Samaan aikaan, kun aidsin hoidot muuttuivat lupaavammiksi ja kun niitä oli entistä enemmän saatavilla ja kohtuuhintaisia, homomiehet itse tunnustivat yhä enemmän sen roolin, joka lesboilla oli ollut kriisin lieventämisessä. 1990-luvun lopulla ”homoyhteisökeskuksista” eri puolilla maata tuli ”lesbo- ja homoyhteisökeskuksia”, ja tuli tavalliseksi vaihtaa ”G” ja ”L” tavallisessa lyhenteessä (sekä ajan myötä lisätä ”T”… ja sitten ”Q”… ja niin edelleen).