Kunnes 1900-luvun loppupuoliskolla glamourvalokuvausta kutsuttiin yleensä eroottiseksi valokuvaukseksi. Varhainen eroottinen valokuvaus yhdistettiin usein ”ranskalaisiin postikortteihin”, pieniin postikortin kokoisiin kuviin, joita katukauppiaat myivät Ranskassa. Pinup-kuvaus tuli suosituksi 1900-luvun alussa, ja siinä kuvattiin niukasti pukeutuneita naisia, usein leikkisässä asennossa, jotka näyttivät yllättyvän tai säikähtävän katsojaa. Kohteella oli yleensä iloinen ilme, joka näytti kutsuvan katsojan leikkimään. Toisen maailmansodan aikana pin-up-kuvat niukasti pukeutuneista elokuvatähdistä olivat erittäin suosittuja amerikkalaisten sotilaiden keskuudessa. Betty Grable oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista pin-up-malleista; hänen uimapukuinen pin-up-kuvansa oli erittäin suosittu toisen maailmansodan sotilaiden keskuudessa.

Joulukuussa 1953 Marilyn Monroe oli Playboy-lehden ensimmäisessä numerossa. Bettie Page oli Playboy Playmate of the Month tammikuussa 1955. Playboy oli ensimmäinen eroottista alastonkuvausta sisältävä lehti, joka sai valtavirran huomion. Penthouse oli toinen vastaava lehti, joka saavutti tämän.

”Kurvikas brittikuningatar” 1950-luvulla ja 60-luvun alussa oli Pamela Green. Harrison Marks aloitti Greenin rohkaisemana glamourvalokuvauksen, ja yhdessä he julkaisivat vuonna 1957 pinup-lehti Kameran. Nykyisin Englannissa sanan glamour varhaisin käyttö eufemisminä alastonmallinnusta tai -valokuvausta kuvaavana sanana liitetään Marksin 1950-luvulla julkaisemaan mainosmateriaaliin.

1990-luvun alussa suosittuja glamourmalleja olivat muun muassa Hope Talmons ja Dita Von Teese, ja modernia aikakautta edustavat Yhdysvalloissa muun muassa Heidi Van Hornen ja Bernie Dexterin kaltaiset mallit, kun taas IsossaBritanniassa tyylilajin johtaviin edustajiin lukeutuvat muun muassa Katie Price ja Lucy Pinder.