Introduction

Spinocerebellar ataksia tyyppi 3 (SCA3) on perinnöllinen hermoston rappeutumissairaus, jonka aiheuttaa CAG-laajentuminen koodaavalla alueella kromosomissa 14q32.1 (1, 2). Kliinisesti SCA3-potilailla esiintyy pikkuaivo-oireyhtymää, parkinsonismia, ataksista kävelyä, dysartriaa, dysmetriaa, nystagmusta, perifeeristä neuropatiaa, pyramidaalisia ja ekstrapyramidaalisia oireita (3-5). SCA3-potilaat kärsivät myös tunne-elämän häiriöistä, kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta (6, 7). Nämä SCA3:n korkeamman asteen toimintahäiriöt viittaavat siihen, että neurodegeneraation tavanomaisen ”olivopontocerebellar”-mallin sijaan myös pikkuaivojen ulkopuoliset rakenteet ovat osallisina (8-12). Lisäksi SCA3-häiriö on kuvattu pikkuaivojen kognitiivis-aivovaikutukselliseksi oireyhtymäksi (CCAS, cerebellar cognitive affective syndrome) (6, 8).

Tutkimuksissa on käytetty positroniemissiotomografiaa (PET) ja yhden fotonin emissiotietokonetomografiaa subkliinisten poikkeavuuksien tunnistamiseksi aivokuorella (13, 14). Näissä tutkimuksissa raportoitiin kuitenkin, että aivo-pikkuaivoradan häiriö ei voi täysin selittää SCA3-potilaiden kognitiivisia ja affektiivisia häiriöitä. Esimerkiksi visuospatiaaliset puutteet SCA3-potilailla liittyvät selvästi parietaalilohkoon ja ovat vähemmän yhteydessä pikkuaivoihin. Vain harvoissa tutkimuksissa on keskitytty supratentoriaalisten alueiden rooliin SCA3:ssa. Supratentoriaalisten alueiden rappeutumisen kvantifiointi voi olla ratkaisevan tärkeää SCA3-potilaiden toimintahäiriöiden arvioinnissa. Neurokuvantamistutkimuksissa alueellisen kortikaalisen atrofian mittaaminen on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa sen yhteyttä kognitiivisiin häiriöihin ja emotionaalisiin toimintahäiriöihin.

Diffuusiotensorikuvantaminen (DTI) voi helpottaa valkean aineen (WM) visualisointia ja karakterisointia, ja DTI on myös tehokas menetelmä SCA3:n tutkimiseen (15). SCA3 oli todennettu WM-dominoivaksi atrofian neurodegeneratiiviseksi sairaudeksi (16). Aiemmat tutkimukset osoittivat, että SCA3-potilailla fraktionaalinen anisotropia (FA) pienenee pikkuaivojen ja aivorungon alueilla, mutta radiaalinen diffuusiokyky (RD) kasvaa pikkuaivoissa, aivorungossa, talamuksessa sekä otsa- ja ohimolohkoissa (17). Toisessa DTI-tutkimuksessa havaittiin laajalle levinnyttä FA:n vähenemistä molemminpuolisessa aivojen otsa-, parietaali-, ohimo- ja takaraivolohkojen WM:ssä, pikkuaivojen WM:ssä, talamuksessa ja aivorungossa potilailla, joilla oli SCA3 (16). Lisäksi keskimääräisen diffusiviteetin (MD) lisääntymistä havaittiin samankaltaisessa, laajalti päällekkäisessä kuviossa kahdenvälisessä aivo-frontaalisessa, -parietaalisessa, -temporaalisessa ja -occipitaalisessa WM:ssä, pikkuaivojen WM:ssä, talamuksessa ja aivorungossa (16).

Tässä tutkimuksessa arvioimme atrofiaa suhteellisen fokusoituneilla alueilla ja selitimme supratentoriaalisen osallisuuden SCA3:ssa. Tässä tutkimuksessa käytettiin fraktaaliulottuvuusmenetelmää (FD), jonka etuna on tuottaa tuloksia, joiden vaihtelu on minimaalista (18), kortikaalisten morfologisten muutosten kvantifioimiseksi ja supratentoriaalisten alueiden alueellisen kortikaalisen atrofian mittaamiseksi. Tässä tutkimuksessa mittasimme kunkin osallistujan koko aivojen harmaan aineen 97 segmentin 3D-FD-arvot. Vertaamme edelleen näitä harmaan aineen vaurioiden tuloksia DTI-analyysiin valkean aineen vaurioista SCA3:ssa äskettäisessä tutkimuksessamme. Odotimme, että tässä tutkimuksessa arvioidut GM-vaurioalueet liittyvät DTI-tutkimuksen WM-vaurioalueisiin, ja tulos voi todentaa motoriikkaan liittyvän heikkenemisen ja supratentoriaalisten alueiden atrofian välisen yhteyden SCA3-potilailla.

Materiaalit ja menetelmät

Osallistujat

Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 48 potilasta, joilla oli SCA3-oireyhtymää, ja 50 sukupuoleen ja ikään rinnastettua tervettä yksilöä, jotka olivat kontrolliryhmä. Tämä tutkimus suoritettiin Helsingin julistuksen mukaisesti, ja Taipein veteraanien yleissairaalan institutionaalinen arviointilautakunta hyväksyi sen. Kaikki osallistujat antoivat kirjallisen tietoon perustuvan suostumuksen ennen tutkimukseen osallistumista. Kaikki osallistujat rekrytoitiin Taipein veteraanisairaalan radiologian osastolta. SARA-asteikkoa (scale for the assessment and rating of ataxia) käytettiin SCA3-potilaiden ataksian kliiniseen arviointiin (19). Parkinsonin taudin etenemisen oireet SCA3:ssa mitattiin käyttäen modifioitua Hoehnin ja Yahrin vaiheistusta (20). SARA-pistemäärää, joka oli ataksiaoireiden vaikeusasteen luokitus, joka vaihteli välillä 0-40, käytettiin vertailukohtana osoittamaan kliinisen vaikeusasteen etenemistä verrattuna pikkuaivojen rappeutumiseen. Jokaiselta potilaalta kerättiin itse ilmoitettu puhkeamisikä eli ikä, jolloin potilaalla ilmeni ensimmäisen kerran jokin ataksian oire, (21). Kunkin SCA3-potilaan CAG-toiston pituus määritettiin polymeraasiketjureaktiolla aiemmin kuvatulla tavalla (22). Taulukossa 1 esitetään molempien ryhmien demografiset, kliiniset ja MR-kuvantamistiedot. SCA3-potilaat täyttivät sisäänottokriteerit, jos heillä oli etenevä ja muuten selittämätön ataksia ja SCA3-genotyypin testi oli positiivinen. SCA3-potilaiden taudin kesto oli 8,89 ± 6,432 vuotta. Kontrolliryhmään kuuluvilla potilailla ei ollut keskushermostosairautta eikä heillä ollut neurologisia poikkeavuuksia tutkimusjakson aikana. Kokenut neuroradiologi tutki kontrolliryhmän T1- ja T2-painotteiset kuvat varmistaakseen, ettei niissä ollut peittämättömiä merkkejä muusta neurologisesta sairaudesta tai odottamattomia poikkeavuuksia.

Magneettiresonanssikuvaus

Tietojen hankinta ja käsittely

Aksiaaliset ihmisen aivojen MR-kuvat, jotka kattavat koko aivot ja pikkuaivot, otettiin 1,5-T Vision Siemens -skannerilla (Erlangen, Saksa). Osallistujat skannattiin ympyräpolarisoidulla pääkoolilla T1-painotettujen kuvien saamiseksi (TR = 14,4 ms; TE = 5,5 ms; matriisikoko: 256 × 256; 1,5 mm:n aksiaaliset viipaleet; FOV = 256 × 256 mm2; vokselikoko, 1,0 × 1,0 × 1,5 mm3, viipaleiden lukumäärä = 128). Kunkin osallistujan T1-painotetut kuvat muotoiltiin uudelleen aksiaaliseksi kuvaksi ja muunnettiin analyysimuotoon MRIcro-ohjelmistolla (Chris Rorden, Nottinghamin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta; www.sph.sc.edu/comd/rorden/mricro.html). Kuvassa 1 esitetään tietojenkäsittelyn ja tilastollisen analyysin vuokaavio. Aivokudoksen erottamisen tarkkuuden parantamiseksi kuvamääriin sovellettiin automaattista skull-stripping-toimintoa MRIcro-ohjelmiston aivojen erottamistyökalun avulla (kuva 1B). Seuraavat prosessit suoritettiin DiffeoMap-ohjelmalla (Li, X.; Jiang, H.; ja Mori, S.; Johns Hopkins University, www.MriStudio.org). Tässä menettelyssä käytettiin 12-parametristä affiinimuunnosta (23) kunkin T1-painotetun kuvan normalisoimiseksi kohti JHU_MNI_SS_T_ss T1-mallia.

Atlaksen louhinta

Kuvatietojen prosessit suoritettiin käyttämällä SPM8-työkaluryhmää (Wellcome Department of Cognitive Neurology, Institute of Neurology, University College London, Lontoo, Iso-Britannia, http://www.fil.ion.ucl.ac.uk/spm/) ja IBASPM-työkaluryhmää (Individual Brain Atlakses using Statistical Parametrical Parametric Mapping, http://www.thomaskoenig.ch/Lester/ibaspm.htm), joita molempia ajettiin MATLAB 2010 -ohjelmistolla (Mathworks, Natick, MA, USA).

Menettely sisältää kolme vaihetta normalisoinnin jälkeen: (1) normalisoidun kuvan segmentointi harmaaseen aineeseen, valkeaan aineeseen ja aivo-selkäydinnesteeseen natiivissa tilassa, (2) harmaan aineen parkeeraus 116 alueeseen Montrealin neurologisen instituutin (Montreal Neurological Institute, MNI) anatomisen atlaksen (24) anatomisen merkinnän perusteella ja (3) harmaan aineen kuvien muuntaminen MNI-avaruuteen ja kunkin harmaan aineen vokselin anatominen kohdistaminen 116 automaattiseen automaattiseen anatomiseen merkintärakenteeseen IBASPM:llä (24), vasen aivokuori: 45 aluetta, oikeat aivot: 45 aluetta, pikkuaivot: 26 aluetta; (kuva 1C). Pikkuaivojen 26 aluetta yhdistettiin seitsemäksi alueeksi niiden anatomisten rakenteiden mukaan, ja 97 merkityn (45 kummallekin aivopuoliskolle ja seitsemän pikkuaivoille, lisätaulukko 1) aivorakenteen tilavuudet poimittiin kullekin henkilölle (kuva 1C).

FD-menetelmää ehdotti alun perin Mandelbrot objektien muotoon liittyvän monimutkaisuuden kvantifioimiseksi yhdeksi numeeriseksi arvoksi (25). FD-menetelmää käytetään topologisen monimutkaisuuden mittaamiseen; suurempi FD-arvo edustaa tutkittavan kudoksen suurempaa topologista monimutkaisuutta (18, 26). Monet neurologit ovat osoittaneet, että FD-arvo voi toimia kvantitatiivisena mittarina, jolla voidaan kuvata tarkasti aivopoimun morfologista monimutkaisuutta (18, 26, 27). Koska FD-analyysi perustuu logaritmiselle asteikolle, jo pieni lisäys FD-arvossa voi vastata huomattavaa kompleksisuuden lisääntymistä (18). Tässä tutkimuksessa käytettiin 3D-laatikkolaskentamenetelmää mittaamaan kunkin osallistujan 97 harmaan aineen segmentin 3D-FD-arvot koko aivoista (kuva 1D). Aiheeseen liittyvässä tutkimuksessa selvitetään yksityiskohtaisesti laatikkolaskentamenetelmän algoritmi (18).

Statistinen analyysi

Ryhmien välisiä sukupuoleen ja ikään liittyviä eroja mitattiin Pearsonin khiin neliö -testillä (χ2 = 0,384, p = 0,535) ja 2-häntäisellä 2-näytteen t-testillä (p = 0,516), erikseen. Iän ja sukupuolen vaikutusten poistamiseksi käytettiin lineaarista regressiota. Otimme käyttöön 2-häntäisen t-testin määrittääksemme, oliko kontrolli- ja potilasryhmien välillä merkittävää eroa kunkin kortikaalialueen 3D-FD-arvojen osalta. Tulosten merkitsevyys perustui väärän löydöksen määrään (FDR-korjattu p = 0,05) (28). Yksittäisten aivoalueiden 3D-FD-arvon ja kliinisten ominaisuuksien, kuten taudin keston ja SARA:n, välisen yhteyden suuruus määritettiin Pearsonin r-mittauksen avulla (kuva 1E). Nämä analyysit suoritettiin käyttämällä MATLAB 2010:n Statistics Toolbox -työkaluryhmää.

Tulokset

Potilaat, joilla on SCA3, paljastivat merkittäviä vaurioita tyypillisillä infratentoriaalisilla vaurioalueilla

Kokeneet neuroradiologit ilmoittivat magneettikuvauslöydökset potilailla, joilla on SCA3-oireyhtymä (taulukko 1). Kuvassa 2 esitetään 3D-FD-arvojen vertailu kussakin lohkossa terveen ryhmän ja SCA3-ryhmän välillä. Yleisesti ottaen SCA3-potilailla 3D-FD-arvot olivat merkittävästi pienentyneet jokaisessa aivolohkossa, ja pikkuaivoissa 3D-FD-arvo pieneni eniten (kuva 2). SCA3-potilaiden pikkuaivokuoren 3D-FD-arvot korreloivat merkittävästi heidän SARA-pisteidensä kanssa (r = -0,3346; p = 0,023). Jaoimme aivo- ja pikkuaivokuoren edelleen 97 alueeseen ja määrittelimme atrofian kullakin jaetulla alueella. SCA3-potilailla oli tyypillisiä infratentoriaalisia vaurioalueita, mukaan lukien pontin ytimet, pikkuaivokuori ja inferioriset oliivit. Yksityiskohdat atrofia-alueiden merkittävästi pienentyneistä 3D-FD-arvoista terveiden ryhmän ja SCA3-ryhmän välillä on tiivistetty taulukkoon 2.

Potilailla, joilla SCA3 paljasti aivojen lateralisoituneita supratentoriaalisia leesioita

Infratentoriaalisten leesioiden lisäksi kaikilla SCA3-potilailla havaittiin leesioita myös supratentoriaalisilla alueilla. Niissä ilmeni laajalle levinneitä vaurioita 39 aivopuoliskon alueella (p < 0,05), mukaan lukien otsalohko, päälaenlohko, takaraivolohko ja ohimolohko. Ne osoittivat lateralisoitunutta atrofiaa, ja pääasiassa vasemmassa aivopuoliskossa (oikea/vasen: 12/27). Erityisesti takaraivo- ja ohimolohkoissa SCA3-potilailla 3D-FD-arvot laskivat merkittävästi vain vasemmassa aivopuoliskossa. Merkittävästi surkastuneita alueita frontaalialueilla olivat premotorinen aivokuori (vasen precentraalinen gyrus, molemminpuolinen ylempi frontaalinen gyrus ja vasen keskimmäinen frontaalinen gyrus), täydentävä motorinen aivokuori (vasen täydentävä motorinen alue) ja primaarinen motorinen aivokuori (vasen precentraalinen gyrus) (kuva 3).

Muut surkastuneet alueet olivat vasemmassa alemmassa otsalohkorungossa (operulaarinen), vasemmassa alemmassa otsalohkorungossa (kolmionmuotoinen), molemminpuolisessa orbitofrontaalisessa aivokuoressa (ylempi-mediaalinen), molemminpuolisessa ylemmässä otsalohkorungossa (mediaalinen) ja molemminpuolisessa parasentraalisessa lobuluksessa. Parietaalilohkossa SCA3-potilailla havaittiin alentuneita FD-arvoja vasemmassa postcentraalisessa gyrusissa, vasemmassa supramarginaalisessa gyrusissa, vasemmassa angulaarisessa gyrusissa, bilateraalisessa ylemmässä parietaalisessa gyrusissa ja bilateraalisessa precuneuksessa (kuva 4) (kuva 4).

Takaraivolohkossa SCA3-potilailla havaittiin merkitsevästi alhaisemmat FD-arvot kalkariinihalkiossa ja sitä ympäröivällä aivokuorella, cuneuksessa, kielekkeellisessä gyrusissa sekä vasemman aivopuoliskon ylemmässä ja keskimmäisessä takaraivon gyrissä (kuva 5A, sininen väri). Ohimolohkossa alueet, joilla FD-arvot olivat pienentyneet, sijaitsivat SCA3-potilaiden vasemmanpuoleisessa ylemmässä ohimolohkossa ja vasemmanpuoleisessa keskimmäisessä ohimolohkossa (kuva 5A, violetti väri). Myös limbisen alueen vasemmanpuoleisen takimmaisen cingulaarisen gyrusin 3D-FD-arvot pienenivät merkittävästi SCA3-potilailla (kuvat 5B, D, vihreä väri). SCA3-potilailla havaittiin merkittäviä atrofisia alueita tyvitumakkeissa, mukaan lukien molemminpuolinen caudate nucleus ja vasen putamen (kuvat 5B,D, akvansininen väri). Oikea-ulkoisessa takaraivolohkossa ei havaittu merkittäviä surkastuneita alueita SCA3-potilailla (kuva 5C) (kuva 5C).

Kuvassa 6 havaitsimme, että monet aivojen surkastuneet alueet sisälsivät pikkuaivoja, pikkuaivo-talamokortikaalisia ja basaaliganglia-talamokortikaalisia linkkipiirejä, jotka merkitsivät, että SCA3-potilaat, joilla oli SCA3, paljastivat näissä reiteissä vaurioituneita pikkuaivo-talamokortikaalisia ja basaaliganglia-talamokortikaalisia alueita.

Keskustelu

Kliinisesti SCA3-potilailla esiintyy pikkuaivo-oireyhtymää ja parkinsonismia (3-5). Taulukossa 2 luetellut infratentoriaalisen ja supratentoriaalisen aivokuoren surkastuneet alueet ja osoittivat laajan valikoiman päällekkäisiä alueita, kuten kahdella toiminnallisella alueella, nimittäin pikkuaivoihin liittyvällä (CB-related) aivokuorella (29) ja basaaliganglioihin liittyvällä (BG-related) aivokuorella (30). CB:hen liittyvään aivokuoreen kuuluvat pikkuaivot, prefrontaalinen, sensomotorinen aivokuori, prefrontaalinen aivokuori ja ohimolohko, ja BG:hen liittyvään aivokuoreen kuuluvat primaarinen motorinen aivokuori, täydentävä motorinen alue, premotorinen aivokuori ja basaaligangliot. Tuloksemme paljastivat johdonmukaisesti aiempien perinteisten neurokuvantamistutkimusten kanssa, että pikkuaivot ovat eniten vaurioitunut ja surkastunut alue SCA3-potilailla (4, 31, 32). Lisäksi SCA3-potilaiden pikkuaivokuoren 3D-FD-arvolla oli merkitsevästi negatiivinen korrelaatio SARA-pisteiden kanssa (r = -0,3346; p = 0,023), kuten Rezende et al. olivat joskus raportoineet (33).

Infratentoriaalisilla alueilla potilailla, joilla oli SCA3, 3D-FD-arvot laskivat merkitsevästi putamenissa ja caudaatissa. Neuropatologiset tutkimukset ovat osoittaneet hermosolujen häviämistä putamenissa ja caudaatissa, mikä voi johtaa tyvitumakkeiden atrofiaan yhdessä parkinsonismin kanssa (34). Parkinsonistiset piirteet ovat SCA3-mutaation vallitseva fenotyyppi, ja niihin liittyy yleensä basaaliganglio-oireita (35-37). Ruumiinavaustutkimuksissa tyvitumakkeiden osallistuminen on yleistä SCA3-potilailla. Toiminnallinen kuvantaminen PET-tutkimusten avulla on myös osoittanut SCA3-potilailla caudaatin ja putamenin varhaisen toiminnallisen heikkenemisen. Lisäksi SCA3-potilailla oli huomattavasti pienempi basaaliganglioiden tilavuus (35). Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa on kuitenkin keskitytty vain basaaliganglioihin ja infratentoriaalisiin alueisiin. Kuvassa 6 varmistimme, että SCA3:lla voi olla basaaliganglioiden vaurioiden lisäksi myös pikkuaivo-talamokortikaalisia ja basaaliganglia-talamokortikaalisia reittejä koskevia vaurioita.

Potilailla, joilla on SCA3, on merkitsevästi pienemmät 3D-FD-arvot premotorisella aivokuorella ja täydentävällä motorisella aivokuorella pikkuaivo-talamokortikaalisen silmukan alueella. Premotorinen aivokuori ja täydentävä motorinen alue liittyvät liikkeen hallintaan, kuten lihasvoimaan ja kurotussuuntaan. Näiden alueiden vauriot voivat aiheuttaa liikkeiden hajoamisen lisäksi kävelyn, asennon ja raajojen ataksiaa (38, 39). Pikkuaivokuoren ja muiden motoriikkaan liittyvien aivoalueiden alentuneet 3D-FD-arvot SCA3-potilailla voivat selittää kliinisten oireiden esiintymisen. Lisäksi basaaliganglia-talamokortikaalisen silmukan osalta SCA3-potilailla esiintyy merkittävästi alentuneita 3D-FD-arvoja otsa- ja primaarimotorisella aivokuorella. Primaarinen motorinen aivokuori on myös tärkeä basaaliganglioiden tuoton kohde (40). Basaaliganglia-talamokortikaalisen silmukan häiriöt voivat myös vaikuttaa Parkinsonin motoriseen toimintahäiriöön (41). Tämän tutkimuksen tulokset korostavat SCA3-potilailla esiintyviä morfologisia muutoksia basaaliganglia-talamokortikaalisen silmukan alueella, joita aiemmat neurokuvantamistutkimukset eivät ole käsitelleet.

Viime aikoina käytimme diffuusiotensorikuvantamista (DTI) mittaamaan vesimolekyylidiffuusion valkean aineksen (WM) muutosta SCA3:ssa (15). Havaitsimme, että SCA3:ssa ilmeni laajalle levinneitä valkean aineen vaurioita kahdenvälisessä aivorintaman, -parietaalisen, -temporaalisen ja -okcipitaalisen WM:n; pikkuaivojen WM:n; talamuksen ja aivorungon alueella. Identtisesti tässä tutkimuksessa havaitsimme, että SCA3 osoitti lähes samoja parelloituja alueita näistä WM-vaurioista, jotka paljastivat GM-vaurioita. Nämä nykyiset havainnot vahvistavat supratentoriaalisten alueiden osallistumisen SCA3-potilailla. Braga et al. raportoivat samankaltaisista havainnoista ja osoittivat, että SCA3 aiheuttaa CCAS:n toimeenpanevien toimintojen, verbaalisen sujuvuuden, abstraktin päättelyn ja työmuistin heikkenemisen kautta (8). Neuropatologisissa tutkimuksissa kävi ilmi, että CCAS on seurausta pikkuaivopiirin häiriöstä, joka liittyy prefrontaaliseen, superioriseen parietaaliseen, superioriseen temporaaliseen ja limbiseen aivokuoreen (42, 43). Tutkimukset ovat vahvistaneet pikkuaivojen roolin kognitiivisissa toiminnoissa; kognitiiviset, affektiiviset ja visuospatiaaliset toiminnot liittyvät kuitenkin suoraan aivokuoren rappeutumiseen. SCA3-potilailla supratentoriaalisten alueiden merkitsevästi surkastuneet alueet olivat laajempia kuin CCAS-assosioituneet alueet. Supratentoriaalisen aivokuoren surkastuminen voi olla ensisijainen tekijä, joka liittyy ataksiaan ja parkinsonismiin liittyvien alueiden toimintahäiriöihin. Nämä havainnot viittaavat siihen, että SCA3:aa ei pitäisi enää pitää sairautena, joka rajoittuu pikkuaivoihin ja niiden yhteyksiin, vaan sitä olisi pikemminkin pidettävä koko aivoihin vaikuttavana patologiana.

Tässä tutkimuksessa oli kuitenkin vielä tiettyjä rajoituksia. Tärkeimmät rajoitukset tässä tutkimuksessa ovat erityisten kognitiivisten arviointien ja kliinisten parametrien puuttuminen CCAS:n arvioimiseksi SCA:ssa. Lisätutkimukset ovat perusteltuja tämänhetkisten tulosten ja kliinisten tietojen, kuten toiminnallisen magneettikuvauksen tietojen, välisen korrelaation osalta. Tämä voi auttaa tarjoamaan tarkemman menetelmän kognitiivisen ja motoriikkaan liittyvän osallistumisen ja alueellisen atrofian välisen yhteyden arvioimiseksi potilailla, joilla on SCA3.

Johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa käytimme 3D-FD-menetelmää alueellisten morfologisten vaihteluiden kvantifioimiseksi potilailla, joilla on SCA3, ja arvioimme supratentoriaalisen atrofian ja motoriikkaan liittyvän osallistumisen välistä yhteyttä potilailla, joilla SCA3. Tuloksissamme havaittiin merkittävää aivokuoren rappeutumista tietyillä alueilla, jotka saattavat liittyä pikkuaivoihin tai basaaliganglioihin. Tuloksemme saattavat korreloida SCA3:n yleisten oireiden, kuten ataksia, parkinsonismi, dysartria ja dysmetria, kanssa. SCA3:a ei pitäisi enää pitää sairautena, joka rajoittuu pikkuaivoihin ja niiden yhteyksiin, vaan sitä pitäisi pitää patologiana, joka vaikuttaa koko aivoihin.

Data Availability Statement

Kaikki tätä tutkimusta varten tuotetut tietokokonaisuudet sisältyvät artikkeliin/täydentävään aineistoon.

Etiikan lausunto

Tutkimukset, joissa oli mukana ihmisosallistujia, tarkistettiin ja hyväksyttiin Taipein veteraanien yleissairaalan institutionaalisessa arviointilautakunnassa. Potilaat/osallistujat antoivat kirjallisen tietoon perustuvan suostumuksensa osallistua tähän tutkimukseen.

Author Contributions

P-SW ja Y-TW organisoivat tutkimusprojektin, tarkistivat ja kritisoivat käsikirjoituksen. T-YW kirjoitti käsikirjoituksen. H-MW käytti tutkimusaineistoa. B-WS organisoi tutkimuksen ja suoritti tiedonkeruun. C-WJ suoritti tilastollisen analyysin, kirjoitti ja tarkisti käsikirjoituksen.

Rahoitus

Tämän tutkimuksen rahoittivat Taiwanin tiede- ja teknologiaministeriö (MOST108-2634-F-010-002); Taiwanin kansalliset terveystutkimusinstituutit (NHRI-EX106-10526EI); Taiwanin kansallinen Yang-Ming-yliopisto ja Shin-Kong Wu-Ho Su -muistosairaalan tutkimusohjelma (107GB006).

Interintäristiriita

Tekijät ilmoittavat, että tutkimus tehtiin ilman kaupallisia tai taloudellisia suhteita, jotka voitaisiin tulkita mahdolliseksi eturistiriidaksi.

Kiitokset

Tekijät haluavat kiittää kaikkia tähän tutkimukseen osallistuneita henkilöitä ja kiittää Wallace Academic Editingia tämän käsikirjoituksen toimittamisesta.

Lisäaineisto

Tämän artikkelin liiteaineisto löytyy verkosta osoitteesta: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fneur.2020.00124/full#supplementary-material