Ryhmä perustettiin 1. huhtikuuta 1971 Nataniel-stadionilla järjestetyllä mielenosoituksella ja sen johtajan, asianajaja Pablo Rodríguez Grezin puheella. Se oli aktiivinen osa Salvador Allenden kansan yhtenäisyyshallituksen oppositiota, ja se toteutti erilaisia käännytys-, sabotaasi- ja terrori-iskutoimia sekä osallistui mielenosoituksiin ja hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. Hän kannatti vallankaappausta ja kutsui Allenden hallitusta ”proletariaatin diktatuuriksi” ja lisäsi, että Kansallinen yhtenäisyys ”turmeli Chilen yhteiskunnan”. Toimintaansa varten se sai rahoitusta CIA:lta.
Vuonna 1972 ryhmä toteutti Argentiinasta käsin aseiden salakuljetusoperaation, jota johti Roberto Thieme, joka onnistui tuomaan maahan noin 100 rynnäkkökivääriä, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi sabotaasitoimissa. Samana vuonna hän alkoi julkaista Patria y Libertad -sanomalehteä, jonka tarkoituksena oli levittää hänen ajatuksiaan ja jonka ensimmäinen painos oli 5 000 kappaletta ja joka ilmestyi 14. kesäkuuta 1973 asti.
Maaliskuussa 1973 Patria y Libertad -ryhmä, johon Michael Townley kuului, toteutti operaation, jonka tarkoituksena oli tehdä toimintakyvyttömäksi hallituksen asentama laitteisto, jolla pyrittiin häiritsemään 5. kanavan lähetyksiä Concepciónissa, joka oli osa Chilen paavinlaista korkeakoulua (Pontificia Universidad Católica de Chile). Tapahtumat huipentuivat työläisen José Tomás Henríquezin kuolemaan. Moraalinen vastuu annettiin televisioaseman toimitusjohtajalle, pappi Raúl Hasbúnille.
Vuoden 1973 parlamenttivaaleissa Patria y Libertad tuki julkisesti Demokratian keskusliittoa (CODE), vaikkakin se kehotti äänestämään koalition yhteistä listaa eikä yksittäisiä ehdokkaita.
Presidentti Allenden laivastoavustajan salamurha Muokkaa
Heinäkuussa 1973 Patria y Libertad -puolueen militantit ja Kansallisen puolueen Comando Rolando Matus murhasivat presidentti Salvador Allenden laivastoavustajan, komentaja Arturo Araya Peetersin. Tarkka-ampuja ampui hänet kotinsa edessä.
Silminnäkijöiden kertomusten ja rikosteknisten todisteiden välillä ei toistaiseksi ole yhteneväisyyttä siitä, että kuolettava laukaus ammuttiin ylhäältä päin, kun kommandoryhmän jäsenet olivat matalassa asennossa suhteessa komentajaan.
Haulikon sisäinen lentorata normaalissa kehoasennossa on edestä taakse, vasemmalta oikealle ja hiukan ylhäältä alas. Laukaus vastaa oikeuslääketieteessä niin sanottuja kaukolaukauksia ja on murhanhimoinen.Autopsiaraportti apulaiskomentaja Araya Peetersin ruumiinavauksesta.
Kapteeni Arturo Araya Peetersin asuttaman talon seiniin osoitteessa Fidel Oteíza 1953 Providencian kaupunginosassa merkittiin viisi luodiniskua 27.7.1973 kello 01.30 jälkeen. Luoti, joka tappoi apulaiskomentajan, ampui kuusi laukausta hänen talonsa ensimmäisen kerroksen parvekkeen suuntaan, joka näytti suoraan pohjoiseen, kohti Providencia Avenueta.
Patria y Libertadin Rolando Matus -komennuskunnan (CRM) yhteensä 32 jäsentä pidätettiin, ja merivoimien syyttäjänvirasto nosti heitä vastaan syytteen yksinkertaisten varoitusten jälkeen, ja kaikki heistä vapautettiin. Vain yksi heistä, Guillermo Claverie, joka oli ollut jonkin aikaa karkuteillä, tuomittiin rikoksen tekijänä kolmeksi vuodeksi ja yhdeksi päiväksi vankeuteen, jota hänkään ei suorittanut, koska Augusto Pinochet Ugarte armahti lopulta kaikki salaliittolaiset vuonna 1981. Guillermo Claverie ei joutunut vankilaan, vaan José Toribio Merino armahti hänet.
Heidän joukossaan olivat: ampumisen epäilty tekijä (Guillermo Claverie), kansallisen puolueen nuorisopuolueen ja Rolando Matus -komennuskunnan johtaja (Uca Eileen Lozano), Odilio Castaño Jiménez, tunnetun leipomoyrittäjä Castañon poika; Patria y Libertadin militantti Luis ”Fifo” Palma Ramírez, jolla oli kaksi vuotta myöhemmin merkittävä rooli DINA:ssa ja yhteisen komentoryhmän katoamisissa, DINA:n psykiatri Laihlacarin veljenpoika, sukunimeltään Potin Laihlacar, DR:n johtaja Guillermo Schilling ja CRM:n militantti Miguel Sepúlveda Campos, tunnetun eläkkeelle jääneen merijalkaväen jäsenen poika.
Vuonna 2005 tehtyjen rikosteknisten ja ballististen testien mukaan millään löydetyistä aseista ei ollut ammuttu 22 Long Rifle -kaliiperin luotia, joka tappoi apulaiskomentajan, eikä myöskään neljää .22 Long Rifle -kaliiperin patruunaa (kolme Orbea ja yksi Remington), jotka löydettiin kadulta apulaiskomentajan talon edestä. Seitsemän muuta Providenciasta ja Lyonista löytynyttä patruunahylsyä oli ammuttu samasta aseesta, jolla ammuttiin kolme Orbean patruunaa apulaiskomentajan talon edessä. Claverien käyttämä ase, jolla oletettavasti ammuttiin laukaukset, jotka tuottivat mainitut 11 Orbea-kapselia, katosi kuitenkin. Siksi ei koskaan voitu tieteellisesti osoittaa, että se oli se automaattikivääri, joka ampui ne.
Hänen isänsä tappoi valittu tarkka-ampuja, joka ampui hänet edestä, tuosta suuresta talosta, joka on edelleen olemassa ja joka oli nunnien koulu.Chilen tutkintapoliisin johtopäätös komentaja Arayan poikien mukaan Peters mitätöi 11. syyskuuta 1973 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen.Arayan adjutantin murhaa tutkii jälleen Santiagon 17. rikostuomioistuimen tuomari Patricia Gonzalez. Maaliskuussa 2005 maistraatti antoi määräyksen tutkia siviilipoliisin erityis- ja ihmisoikeusprikaatin toimintaa. Lisäksi perjantaina 8. lokakuuta 2012 apulaisleirin pojat tekivät toisen rikosilmoituksen Jorge Ehlersiä ja muita salaliittoon osallistuneita siviilejä vastaan. On myös olettamuksia, että henkirikollisen laukauksen luonteen vuoksi siihen on saattanut olla osallisena valittu ampuja, joka oletettavasti kuului laivastoon.
SabotaasiEdit
Samana yönä, jona Araya kuoli, toteutettiin operaatio, joka tunnettiin nimellä ”Pitkien letkujen yö” ja jossa keskeytettiin polttoaineen saanti tärkeimmiltä Chilen pääkaupungin huoltoasemilta. Sitten tulivat Con-Con- ja Concepción-öljyputkiin kohdistuneet sabotaasit, joissa käytettiin laivaston toimittamia räjähteitä.
Ryhmä teki myös räjähdyshyökkäyksiä korkeajännitepylväitä vastaan tavoitteenaan keskeyttää sähkönjakelu. Kerran he onnistuivat poistumaan maasta ilman sähköä La Serenasta Puerto Monttiin.
Sotilasvallankaappaus vuonna 1973Edit
Pääartikkeli: Syyskuun 11. päivän vallankaappaus 1973Syyskuun 11. päivän vallankaappauksen jälkeen liike hajosi. Jotkut sen jäsenistä ovat myöntäneet osallistuneensa Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikana vuosina 1973-1990 tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin sen jälkeen, kun liike oli virallisesti lakkautettu 13. syyskuuta 1973.
Uudelleenmuotoilun yrityksetEdit
2003-2006Edit
Vuosina 2003-2005 pidätettiin entisiä sotilaita, joita syytettiin ihmisoikeusloukkauksista. Vuonna 2006 entinen johtaja Roberto Thieme tunnusti saaneensa painostusta senaattori Carlos Altamiranon murhayrityksen toteuttamiseksi vuonna 1973.
Näinä viime vuosina he ehdottivat uudelleenartikulaatiota, ehdotus, joka ei ole saanut merkittävää voimaa ja jonka Pablo Rodríguez Grez on sulkenut pois. Yksi viimeisistä mielenosoituksista, joissa heidät nähtiin, oli Palacio de La Monedan edessä vuonna 2006 Augusto Pinochetin hautajaisten aikana, jolloin he esiintyivät osoittaakseen hänelle viimeisen kunnianosoituksen.
2019-actualityEdit
Vuonna 2019 ja yhteiskunnallisen purkauksen seurauksena sosiaalisiin verkostoihin ilmestyi tilejä ja graffiteja, joissa väitettiin, että kyseessä on ryhmä Patria y Libertad. Ensin Twitter-verkossa (josta foorumi kielsi heidät) ja sitten sytyttämällä marraskuun alussa palamaan kommunistisen puolueen päämajan Chillánissa, jossa he myös raaputtivat seinämaalaukseen ”Brigada Manuel Contreras”. Saman vuoden joulukuun 6. päivänä he sytyttivät toisen tulipalon, tällä kertaa La Serenassa, tilapäisen muistomerkin luona, joka oli pystytetty Romario Veloz Cortésin kuoleman jälkeen. Romario Veloz Cortés oli nuori ecuadorilainen, jonka sotilaspartio ampui kuoliaaksi 20. lokakuuta vuoden 2019 mielenosoitusten aikana; paikalla oli lentolehtisiä, joissa luki ”musta hämähäkki” ja joissa luki: ”Tämä on itkemättä. Patria y Libertad”. Kolme päivää myöhemmin, tällä kertaa La Araucaníassa, kulttuurikeskukseen raaputettiin ryhmän symboleja, he yrittivät tunkeutua tiloihin ja kivittivät kommunistisen puolueen taistelijan talon. Similar acts were repeated in San Antonio, Osorno and Concepción, where memorials to disappeared detainees were attacked.
In early 2020, during the rejection marches, symbols of the Frente Nacionalista Patria y Libertad were seen on uniforms of ”La Vanguardia”, a group of extreme right-wing hooded men who sought to confront members of the front line.
At the beginning of 2020, during the rejection marches, symbols of the Frente Nacionalista Patria y Libertad were seen on uniforms of ”La Vanguardia”, a group of hooded men of the extreme right who sought to confront members of the front line.
The Nationalist Front for the Homeland and Freedom (Frente Nacionalista Patria y Libertad) was also attacked.