Vuonna 1891 Daniel Sharp Ford, Youth’s Companion -lehden omistaja, palkkasi Bellamyn työskentelemään Fordin veljenpojan James B. Upham, lehdestä. Vuonna 1888 Youth’s Companion käynnisti kampanjan, jonka tarkoituksena oli myydä Amerikan lippuja julkisiin kouluihin, jotta tilauspyyntöjä saataisiin lisää. Uphamille ja Bellamylle lippujen edistäminen perustui motiiveihin, jotka menivät pelkkää kaupallisuutta pidemmälle; heidän vaikutuksestaan Youth’s Companionista tuli innokas koululippuliikkeen kannattaja, jonka tavoitteena oli saada lippu maan jokaiseen kouluun. Vuoteen 1892 mennessä lehti oli myynyt lippuja noin 26 000 koululle. Tuohon aikaan lippumarkkinat eivät olleet vielä kyllästyneet, vaikka ne alkoivat osoittaa uupumisen merkkejä.
Vuonna 1892 Uphamilla oli ajatus käyttää Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhlaa liputusliikkeen käynnistämiseen kouluissa. Lehti kehotti järjestämään tapahtuman samaan aikaan Chicagossa vuonna 1893 järjestettävän Columbian maailmannäyttelyn kanssa. Lokakuun 12. päivän viralliseen ohjelmaan kuului lipputervehdys, joka oli määrä pitää kaikissa Yhdysvaltojen kouluissa.
Lupaus julkaistiin lehden 8. syyskuuta 1892 ilmestyneessä numerossa, ja se pani kampanjan välittömästi liikkeelle. Bellamy piti puheen koulujen johtajien kansallisessa kokouksessa tapahtuman edistämiseksi; idea sai hyvän vastaanoton, ja ohjelman toteuttamista varten valittiin koulujen johtajista koostuva komitea, johon kuului myös National Education Associationin puheenjohtajan välitön edeltäjä. Bellamy valittiin puheenjohtajaksi. Kouluttajien virallisen siunauksen saatuaan Bellamyn komitea otti tehtäväkseen levittää ajatusta koko maahan ja suunnitella kouluille virallisen ohjelman, jota ne voivat noudattaa määrättynä päivänä. Hän rakensi tämän ohjelman lipunnostoseremonian ja valan ympärille.
Alun perin hänen laatimansa vala kuului:
”Vannon uskollisuutta lipulleni ja *tasavallalle, jota se edustaa, yhdelle jakamattomalle kansakunnalle, jossa on vapaus ja oikeus kaikille”(* ’a’ lisätty lokakuussa 1892).
Luentoon liittyi Bellamyn yksityiskohtaisesti kuvaama tervehdys lipulle, joka tunnetaan Bellamyn tervehdyksenä. Toisen maailmansodan aikana tervehdys korvattiin eleellä, jossa käsi asetettiin sydämen päälle, koska Bellamyn alkuperäiseen tervehdykseen kuului käden ojentaminen lipun suuntaan natsitervehdystä muistuttavalla tavalla. (Lupauksen historiasta katso Pledge of Allegiance.)
Vuonna 1954 presidentti Eisenhower rohkaisi kongressia lisäämään sanat ”under God” (Jumalan alaisuudessa) vastauksena kommunismin uhkaan ja loi näin 31-sanaisen lupauksen, jota lausutaan nykyään.
Bellamy kertoi, miten hän loi valan ja miksi hän valitsi sen sisältämät sanat huolellisesti:
”Se alkoi voimakkaana yhteytenä kansallisen historiamme merkittäviin hetkiin, itsenäisyysjulistuksesta lähtien; perustuslain kirjoittamiseen… sisällissodan merkitykseen; kansan pyrkimyksiin…. ”Lipulle vannotun uskollisuudenvalan todellinen syy on ’tasavalta, jota se edustaa’ …. Ja mitä jälkimmäinen tarkoittaa, tasavalta? Se on kansakunnan ytimekäs poliittinen nimi – kansakunnan nimi, jota vastaan sisällissodassa taisteltiin sen osoittamiseksi, että se on vain yksi. Tehdäksemme selväksi, että kansakunta oli vain yksi, meidän on täsmennettävä, että se on jakamaton, kuten Webster ja Lincoln toistivat suurissa puheissaan. Entä sen tulevaisuus? ”Juuri tässä kohtaa syntyy houkutus Ranskan vallankumouksen historialliseen iskulauseeseen, joka merkitsi niin paljon Jeffersonille ja hänen ystävilleen: ’Vapaus, tasa-arvo, veljeys’. Ei, se olisi liikaa haaveilua, se kestäisi liian monta vuotta, tuhansia vuosia, ennen kuin siitä tulisi todellisuutta. Mutta me kansakuntana pysymme uskollisina vapauden ja oikeudenmukaisuuden opille kaikille…”.
Bellamy ”piti valaa ’rokotuksena’, joka suojelisi niitä amerikkalaisia, niin maahanmuuttajia kuin muitakin, jotka eivät olleet tarpeeksi isänmaallisia, radikalismin ja kumouksellisuuden ’virukselta’.”