Tunnistaminen ja ominaisuudet
Australiassa on kaksi tärkeintä fleabane-lajia, nimittäin Conyza bonariensis (pellavalehtinen fleabane) ja C. albida (korkea fleabane). Myös C. canadensis (kanadankirppis) esiintyy, mutta se on harvinaisempi.
Erottavat piirteet
Kumpikin yleinen kirppislaji on pystykasvuinen yksivuotinen vesikirppis, joka kuuluu koiranputkien heimoon. Kypsyessään ne molemmat tuottavat tiiviitä siemenpäitä, joissa on hienoista karvoista koostuva laskuvarjo. Kevyet pörröiset siemenet leviävät helposti tuulen mukana. Pellavankärsämö on harmaakarvainen kasvi, joka kasvaa jopa metrin korkuiseksi, ja kukinto (siemenpäiden rykelmä) muistuttaa kynttilänjalkaa. Täysikasvuiset pellavansiemenkasvit tuottavat keskimäärin 110 000 siementä kukin. Pitkäkasvuisella kirppuangervolla on vaaleanvihreämmät lehdet, ja se kasvaa 2 metrin pituiseksi.
| Ominaispiirteet | Lehtikirppuangervo eli Flaxleaf-kirppuangervo (Conyza bonariensis) | Pitkäkasvuinen kirppuangervo eli Pikkukirppuangervo (C. sumatrensis) |
|---|---|---|
| Kypsän kasvin korkeus | 1m | 2m |
| Varren haarautuminen | Haaroja jokaisen kukintopyramidin alapuolella | Haarautuu vain kukinto |
| Kukinnon muoto | Kruunukruunu | Pyramidi |
| Kukkien väri | Valkoisesta vaaleanpunaiseen | Vihreänvalkoinen |
| Lehtien väri | harmaa-vihreä | vihreä |
Biologia
Fleabane in WA voi itää ympäri vuoden, mutta on yleisin keväällä. Esiintyminen tapahtuu porrastetusti, joten kaikkia taimivuosia on vaikea torjua.
Flaxleaf fleabane kukkii/tuottaa siemeniä ympäri vuoden, ja siementen papanan ansiosta ne voivat levitä pitkälle tuulen mukana. Lehtikirppu on tuottelias siementuottaja, sillä kukin kasvi tuottaa jopa 110 000 siementä. Näistä siemenistä jopa 80 prosenttia voi olla elinkelpoisia. Siemenet eivät ole lepotilassa, joten ne voivat itää aina, kun lämpötila- ja kosteusvaatimukset täyttyvät. Siementen syntymisen estäminen on elintärkeää torjunnan kannalta.
Fleabane-siemeniä voi syntyä vain maan pinnalta tai läheltä maan pintaa (nollaviljelyssä tai kevennetyssä maanmuokkauksessa). Hautautumissyvyys vaikuttaa siementen eloonjäämiseen. Pinnalle kylvettynä 5 % siemenistä on elinkelpoisia 12 kuukauden kuluttua. Kun siemenet on haudattu 50 millimetrin (mm) ja 100 mm:n syvyyteen 12 kuukauden ajaksi, 10 % ja 15 % haudatuista siemenistä säilyy elinkelpoisena.
Miksi se on rikkaruoho?
Fleabane on kesantojen merkittävä rikkaruoho, ja se kilpailee elintärkeästä resurssista, maaperän vedestä, sekä viljelykasvi- että kesantovaiheessa. WA:ssa fleabane itää usein keväällä ja alkukesästä ennen sadonkorjuuta. Kun sato on poistettu, kirppu ei kilpaile valosta tai kosteudesta, ja se voi kasvaa nopeasti, varsinkin jos kesällä sataa lisää. Siihen mennessä, kun torjunta-aika on koittanut, fleabane-kasvit ovat usein kookkaita, niillä on laaja juuristo ja niiden lehtipinta-ala on pienentynyt. Tämä tekee kasveista sietokykyisiä useimmille rikkakasvien torjunta-aineille. Suurten kesärikkakasvien on todettu vähentävän seuraavan sadon käytettävissä olevaa maaperän kosteutta, mikä johtaa satotappioihin.
Herbisidiresistenssi
Fleabanea on hyvin vaikea torjua herbisidien avulla. Herbisidikäsittelyillä saadaan usein epäjohdonmukaista torjuntaa, erityisesti kun kasvien läpimitta ylittää 30 mm. Silloin kun peltokirppis on ongelma kesannoilla, rikkakasvien torjuntakustannukset voivat nousta jopa 80 prosenttia torjunnan vaikean luonteen vuoksi.
Australian itäisissä osavaltioissa on todettu peltokirppiksen resistenssi glyfosaatille.
Peltokirppiksen resistenssi glyfosaatille on vahvistettu. Yksi biotyyppi Uudessa Etelä-Walesissa osoitti 32 kertaa suurempaa glyfosaattiresistenssiä kuin herkkä biotyyppi. Ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa on todettu glyfosaatille resistenttiä fleabanea sekä resistenssiä ryhmään B (klorsulfuroni), ryhmään C (atratsiini ja simatsiini) ja ryhmään L (dikvatti ja parakvatti).
Maailman tutkimuksissa on todettu glyfosaatille resistenttiä fleabanea.