Ekstramedullaarista hematopoieesia (EMH) esiintyy erilaisissa olosuhteissa, kuten alkion/kehitysvaiheessa, patologisessa tilassa, joka on seurausta luuytimen riittämättömästä toiminnasta tai tehottomasta hematopoieesista, hematologisissa häiriöissä, esimerkiksi pahanlaatuisissa kasvaimissa, sekä luun stroomasairauksissa. EMH:lle on ominaista hematopoieettisten solujen kertyminen useisiin kehon paikkoihin. Kliinisessä ja patologisessa käytännössä havaittuja yleisiä EMH-paikkoja ovat perna, maksa, imusolmukkeet ja selkärangan puoleiset alueet. EMH:hen liittyvistä eri elimistä perna tarjoaa ainutlaatuisen paikan hematopoieettisten kantasolujen (HSC) ja nikamien vuorovaikutusten arvioimiseksi, koska tämä elin on yksi yleisimmistä EMH:n paikoista. Pernalla ei kuitenkaan ole merkittävää roolia alkion/kehityksen aikaisessa hematopoieesissa. Ryhmämme hiljattain tekemä tutkimus osoitti, että kiertävät HSC:t saattavat jäädä kemokiini (C-X-C motiivi) ligandi 12 (CXCL12) -positiivisten solujen vangiksi sivuonteloiden reunalla lähellä CXCL12-positiivisia endoteelisoluja, mikä johtaa EMH:n ensimmäisen vaiheen käynnistymiseen, mikä on samanlainen mekanismi kuin luuytimen hematopoieesi. Tässä katsauksessa käsitellään lyhyesti EMH:n ympäristöä ekstramedullaarisissa tiloissa, jotta voidaan tutkia HSC:n ylläpidon taustalla olevia mekanismeja ja auttaa selvittämään luuytimessä esiintyviä niche-kantasolujen vuorovaikutuksia.